Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Ohi on


Olen sinkku. En halua puhua siitä enempää kuin että kaikki ok. Oon ehkä monin tavoin idiootti, mutta toivon ettei se häiritse ihmisiä. Nyt sit vaan etsin omaa kotoa marsujen kans. Apua. Pelottaa, monin tavoin, jälleen.

np: Paloma Faith - Love Only Leaves You Lonely

torstai 27. maaliskuuta 2014

Party hard, it's a happy day

Tänään olen käynyt suihkussa, syönyt aamupalaa, lukenut vihdoin aloittamaani Routasisarukset -trilogian kakkososaa (Hiekkasotilaat), istunut ja tuijottanut näyttöä juuri tekemättä mitään, syönyt pikapikaa valmispitsaa, käynyt viemässä rottien häkin ostajalleen, kiertänyt kaupoilla, ostanut hameen, pelannut jotenkuten Warhammer 40k:ta loistavassa jätkäseurassa, palannut kotiin, tapellut kameran kanssa ja todennut ettei tänään ole kuvauksellinen päivä, ilahtunut (vielä toistaiseksi? suht) tuntemattoman kommentista, kirjoittanut merkinnän livejournaliin, ja nyt olen tässä. Vielä pitäisi muistaa punnita marsut, mutta teen sen vasta kun Eetu saapuu kotiin joskus. Se lähti nimittäin vielä 40k-session jälkeen pelailemaan Flames of Waria.

On ollut hyvä päivä. Heräsin itsestään, vaikka menin nukkumaan armottoman about kahden tunnin ja sadan sivun (miten pystyin keskittymään niin kauan putkeen??) lukusession jälkeen yhden jälkeen. Jaksoin tosiaan käydä suihkussa ilman että tarvi pakottaa itseään kovin paljon. Päivän ainoa pettymys oli, että se saatanan Civilization -lautapeli ei tullut vieläkään. Kysyin sitten vielä siltä myyjältä Puokkarissa (kun mentiin pelaamaan) että tuleeko tavaraa tällä viikolla ja KYLLÄ, huomenna pitäis tulla, joten mulla on viel tsäänssejä saada se ennen viikonloppua. Tilasin sen kuitenkin viime... keskiviikkoyönä? Joten torstaina se tilaus on ollut niillä. Ja ne uhkaavat, että se saapuis 2-9 arkipäivässä. Asdkalsfjlpaafs.

Mun Pepsi Max (ylläri?) loppui lasista taas. Pakko kai raahautua jääkaapille lolz. Mut joo, ennen sitä. Miksi mulle on siunattu tärisevät kädet ja liian vähän keskittymiskykyä (n. 15s ja ajattelen jo jotain muuta unohtaen kaiken aikaisemman :D)? Ja liian vähän rahaa. Ja loppujen lopuksi liian vähän mielenkiintoa jaksaa samaa asiaa millään hirveellä pässööönillä? Koska muuten oisin varmaan jo rynnännyt ja tyhjentänyt Puokkarin 40k-kamasta :D Siihen pääs yllättävän hyvin mukaan, vaikken ymmärtänyt tietty puoliakaan, mutta siis FoW:n pelaamisesta oli apua. Noppaa osaa heittää kuka tahansa, ja onneks neuvojia riitti kun ei tosissaan hampaat irvessä pelata. Mut siis. Mua 40k:ssa viehätti FoWiin verrattuna ehkä jonkinlainen nopeampi tahti ja aaaaaa noppia :D:D:D:D No ei, ei ehkä ne nopat, mutta jokin siinä sääntöviidakossa kiehtoi.

NYT raahaudun jääkaapille (lolz oon huijannu teitä, on mulla yöpalaks ranskalaisia uunissa lolz). Mulla on uus hame päällä (pakko laittaa heti käyttöön), hyvä mieli ja kohta maha täynnä. Voiko mennä paremmin jos on minä? (Voi, muttei kerrota mulle, ok?) Hyvät yöt, Elina kuittaa!


np: Fear of Domination - Deus Ex Machina

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Yritän

Aivan hirveä olo. Voisin periaatteessa lopettaa tähän, koska tiivistin kaiken tarvittavan ekaan lauseeseen. No, en lopeta. Oon syönyt vain aamupalan (iltapäivällä) ja nyt mulla ois ruokaa, mutta sen haju on niin voimakas että oksettaa enkä ole vielä pystynyt koskemaan siihen. Vaikka siis ihan hyvää ois tiedossa. Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa. Tekee mieli oksentaa, mutta onneksi en pysty. Rintaa painaa, hengitys on vaikeaa, on vaikea ajatella straight. Kun käytiin kaupassa, tuntui että leijuin. Käsistä ja jaloista katosi tunto. Irtaannuin kehostani. Olisin halunnut vain vaipua maahan yhtäkkiä enkä nousta enää koskaan.

Maistan ruoasta pieniä paloja. Se tuntuu todella oudolta suussa, en osaa kuvailla paremmin. Onneksi(?) on niin nälkä, että on pakko jatkaa syömistä. Ajattelen kuolemaa, kuolemaa, kuolemaa ja pelkään itseäni. Samaan aikaan haluan mahdollisimman kauas itsestäni, ja toisaalta haluan hakata, lyödä, tuhota, tappaa itseni. Olen epälooginen, ja se ahdistaa entisestään.

Marsut riehuu, leikkii. Otan ne kohta syliin, hellin ja paijailen. Ehkä mäkin saan vähän rakkautta takaisin... Ja hei, on mulla jotain uuttakin. Hihi. Ostin itselleni Lunetten kuukupin :3 Olin toki kuullut kuukupista aikaisemminkin, mutta mieleeni sen palautti Katariinan postaus. Päätin, että onhan sitä pakko itsekin kokeilla, mut vakuutettiin niin hyvin kuukupin hyvistä puolista :) Nyt sitten oon tuijotellut tota tossa pöydällä, pääsee seuraavan kerran kyllä toivottavasti ihan käyttöön. Pakkaus oli suloinen, kuljetuspussukka myös, ja myös ostamassani Lunetten Lempipesunesteessä mukava mieto tuoksu. Lähi-Prisman apteekista nappasin mukaan myös S-Bonukset näistä, joten kannattava kauppa minusta (kuukuppi 29,52€ ja pesuneste 9,44€). Nyt vaan odotellaan pari kuukautta (kiitos e-pillerit) niitä seuraavia juhlapäiviä... Eeeeeh.

Odotan edelleen sitä Civilization -lautapeliä. Argh. Tahtoisin sen jo käsiini!! Sen sijaan oon tyytynyt kahtena iltana pelaamaan Eetun kanssa Flames of Waria. Voitin toisen matsin, yay. Yritän, huomaatteko, ajatella positiivisia asioita. Jotenkin. Vaikka tuntuu että ei pysty ja ei jaksa niin kai se on pakko. Reilu viikko ja lähden Nooran luo. Ton pelin pitäisi tulla viimeistään maanantaina. Sain tänään ihanalta Emma-serkulta kortin Ameriikoista. Ja kohta ne marsut syliin. Tänään yritän ajatella että kuolema ei oo vaihtoehto. Tänään yritän nähdä valoa pimeydessä. Nyt ne marsut.


np: ASTR - Razor

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Olen tyttö astronautti


Taas valvon läpi yön. Pelaan Civilization V:sta (Catherine of Russia ♥) ja hyörinpyörin turhaa (otan itsestäni prinsessakuvia, jotka överimuokkaan, ja syön). Mainostan vielä mun kirpparia, lisäsin sinne uuden välilehden alle aika kasan 18mm plugeja, tunneleita ym., sekä vähän muitakin lävistystavaroita. Ja niin, on siellä vähän muutakin :)

Olot on mitä on. Heiluu ja hailuu ja kaikkea. Välillä ahdistaa, välillä suututtaa, väsyttää, ahdistaa taas tai vaikka on hyperaktiivinen olo. En osaa ennustaa ja on vaikea elää näiden kanssa. Hetkessä saatan löytää itseni shoppaamassa rahojani pois (luojan kiitos tänään sain vastuttettua jokaista kiusausta, vaikka ostoskorit täyttyivätkin hurjaa vauhtia - mutta sinne jäivät) tai vaihtoehtoisesti seisomassa terä kädessä miettimässä, josko sitä sittenkin vetäis vaan ne kaikki lääkkeet.

Tilasin kuitenkin sitten loppuviikosta sen Sid Meier's Civilization: The Board Gamen, jonka jokainen enKlantia osaava tunnistaakin lautapeliksi. Menihän sinne 60€, mutta... on se vaan hianoo. Toivon, että se jollain ihmeellä saapuisi jo huomenna (siis tänään). Jätkät (Eetu ja Simo) on nimettäin menossa Puokkariin muutenkin, niiden pitää saada shopata lisää Flames of War -figuja. Mut päästäänhän me sit tiistaina (mäkin!) testaamaan niitä uutuuksia, koska mennään pelaileen Jaakolle jo aamusta. Jotkut kun käyvät töissä, toisin kuin eräät... -_____-'' Mut joo. Ajattelin et sitten kun mun Civ -lautapeli saapuu niin teen siitä videon! Availen paketin videolla ja näette kuin innoissani siitä oon... voin kertoa et se ei oo kauheen terveellinen se määrä... :3 Mut onko hullulla varaa valita huvinsa? Tai jotain, en minä vittu tie!

LISTA: Kolme asiaa missä olen onnistunut / epäonnistunut viime aikoina
+ Oon saanut pari oudon kivaa kuvaa itsestäni
- En oo vieläkään saanut luettua Routasisarusten ensimmäistä osaa
+ Olen selvinnyt ilman viikottaisia hoitajatapaamisia
- Rahankäyttö = perseellään edelleen
+ Olen edelleen hengissä
- Olen edelleen hengissä

np: PMMP - Joutsenet

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Tunnetko sinäkin surumielisyyttä ihan syyttä?

Olin tänään pukeutunut kivasti (mustaan), mutta enhän mä saanut siitä kuvaa mitenkään. Meillä on sisällä pimeää ja sotkuista, ulkona satoi. Enkä mä tuolla ulkona yksin uskalla lähteä kuvailemaan. Kova hinku tääl pois. Siis tältä alueelta, muualle, muutto siis toiseen kaupunginosaan. Löysinkin kivanoloisen kakskerroksisen rivarinpätkän, joka ei oo hinnalla pilattu ja luultavasti sopis meille ihan jees. Ajattelin huomenissa soittaa sen perään. Eetullehan tää on taas kamala ongelma, mutta. Mennään nyt eka katsomaan, jos se ei oo mennyt, ja aletaan sit taisteleen.

Jotenkin nälkä. Jotenkin outo olo. Ahdistaa ja vituttaa. On tylsääkin. Vittusaataana. Eli siis täysvammainen olo, jee jee jee. Kuuntelene Listaa hämähäkkimiehen vihollisista ja yritän ajatella positiivisesti. Ei onnistu, kehitysvammaisuuteni vain kasvaa. Tekee mieli paiskoa tuoleja ja heittää uusi näyttö ulos ikkunasta ja ja ja ja!!!! En osaa tehdä nyt mitään järkevää, kaikki tuntuu pahalta ja yyyyyyh. Onneks tää päivä on kohta ohi (jos pystyn rauhoittumaan nukkumaan, vittu, jos tää olo ei mee ohi niin ammun jonkun). AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. Vittu mitä paskaa :3 Nyt ei vaan pysty, ei vittu vaan pysty enää.


np: Herra Ylppö & Ihmiset - Rautavaara rules

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Otsikotta parempi

Nukuin neljään. Kävin nukkumaan jossain kahdeksan jälkeen illalla. Siis lähes kaksikymmentä tuntia unta, mikäli nyt yhtään laskin oikein. Syötiin, käytiin kaupassa, söin melkein litran jäätelöä, paijailin marsuja. Koko tän ajan, mitä oon ollut hereillä, oon kamppaillut ahdistuksen kanssa. Kauan mä jaksan enää? Se aaltoilee, menee hetkeksi pois tullakseen takaisin, iskeäkseen täysillä rintaan painon tunteena ja jäseniin kireytenä. Puren hammasta ja hengitän vaikeasti. Tiedätte mitä aion sanoa; kuolema pyörii mielessä ja houkuttaa.

Huomaan, että oon pukeutunut mustaan taas monta päivää putkeen. Pelkkään mustaan. Lipsahdus? Olo on ihan kamala. Edelleen ja aina vain. Aika tylsää kun avaudun vain tästä, eh? Mutta kun pääkin on täynnä mustaa. Ei sille mitään voi, en voi estää tätä, muuttaa muuksi. Mä syyllistyn irl tekohymyyn jatkuvalla syötöllä, niin pakko purkaa tätä edes jonnekin. Jos uskaltaisin, jos mussa ois tarpeeksi voimaa, mä ottaisin isoimman ja terävimmän veitsen ja hakkaisin sillä rintakehää kunnes mä rauhoittuisin lopullisesti. Noin mä voin parhaiten kuvata mun oloa just nyt.


Tunnen itseni idiootiksi. Ei tässä kai muuta. >:C

np: Woods of Ypres - Suicide Cargoload (Drag That Weight)

torstai 20. maaliskuuta 2014

Rakas päiväkirja,

Uuden näytön kanssa Bloggerkin näyttää, wow, niin erilaiselta ja kirkkaalta? Tuntuu oudolta tämä dataus tän kanssa. Mutta. Kuin olisin saanut uudet silmälasit: maailma tosiaan kirkastui ja laajeni. Hehheh. Eka laajakuvanäyttöni ikinä ♥ Pakko vähän hehkuttaa! Marsutkin riehuu, niiden(kin) unirytmi on kai vähän sekaisin? Toisaalta unohdin blogikirppistäni päivittäessä antaa niille ruokaa ja raukat saivat vasta äsken porkkanaa ym.

Aamulla heräsin taas kumman aikaisin itsestään, en tiedä onko tää muutos hyvä vai huono. Toisaalta se kertoo, etten nuku kovin sikeästi tai kovinkaan hyvin, toisaalta se voi johtua päinvastaisestakin. Kun tietäisi, mutta epäilen että tää enteilee jotain pahaa. As usual. Päivä oli ahdistuksentäyteinen. Kuolema pyöri mielessä jatkuvasti, eriasteisesti, mutta suht jatkuvasti aina kun sille jäi tilaa ahdistusajatuksilta. Olin myös hyvin väsynyt sen jälkeen, kun palasimme kaupungista hakemasta mun näyttöä. Yritin nukkua päiväunia, ei onnistunut. Yritin pelata koneella, ei onnistunut. Pyörin hetken sängyssä, koneella, sängyssä, koneella. Sain mä syötyä, ja ihme kyllä pestyä koneellisen pyykkiä. Se tosin vaati sen, että hoidin asian neljässä osassa, ja noin kuuden tunnin sisällä. Ei kovin tehokasta, eh?

Sitten naksahti. Ja tässä ollaan, valvomassa vailla väsymyksen häivää. Mielialat heittivät kärrynpyörää ja päädyin jonkinlaiseen hyperaktiivisuuden tilaan - jälleen kerran. Sain inspiraation penkoa vaate- ja huivivuoriani ym. pientä, ja päivitellä tosiaan blogikirppistäni. Siinä sitten vierähtikin monta tuntia, kuvatessa ja muokatessa ja ladatessa jne. Pelkään vain, et kun tästä hiljennyn ja jään yksin ajatuksineni kun internetkin hiljenee tutuista, niin miten käy. Iskeekö ahdistus takavasemmalta, ja millä voimalla?

Yritin mä tänään vähän Eetulle puhua oloistani. Mitä sain sanottua? Pyhpah, en juuri mitään. "Mul on viime aikoina ollut vähän paha olla..." "Joo oon huomannu kyllä." Ja se siitä. En osannut jatkaa. En osannut sanoa että "vähän" on aika lievä ilmaus, kun mietin itseni tappamista jatkuvalla syötöllä. Mutta näillä mennään, idioottiminä on idioottiminä loppuun asti. En tiedä oikeasti mitä mun pitäisi tehdä. Osasto ei oo musta vaihtoehto, koska, no, oon tainnu jo selittää tänkin. Ja kaiken muun jo tästä paskasta. Toistan vain itseäni. Blablablaaaaaaaaaa.

Miten tunteet voi olla näin ristiriitaisia? Miten olotilat voi olla näin ristiriitaisia? Miten mä voin samaan aikaan olla täysin fine ja täysin down and depressed? AND FUCKING, FREAKING SUICIDAL? Ajatus ei kulje, tai siis, kulkee liian nopeasti. Tai siis. Jänniä reittejä. Taidan lopettaa tähän vielä kun olen suht selkeä? Asd.


np: Gary Jules - Mad World

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Häikäilemätön mainostus



KUTSUU KAIKKI TSEKKAAMAAN HIEMAN
PÄIVITETTYÄ SISÄLTÖÄÄN! VANHAT, JO
MYYDYT TUOTTEET ON POISTETTU JA TILALLE
ON TULLUT MUUTAMA KIRJA, PARI VAATETTA,
ASUSTEITA JA KOKONAAN UUSI ALUE; HUIVIT!

Kiitos kaikille, jotka jaksavat vaivautua kurkkaamaan ;) ♥
(Ja joo, voitte huomata, että oon jossain vaiheessa ollut aikamoinen huivifriikki... :D)

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Joutavaa kohinaa

Pyörittelen aina ja vain itsemurhaa päässäni. Vaikka kaikki tosiaan on ihan hyvin (kai?), en haluaisi jatkaa enää tätä turhauttavaa matkaa. Sain tänään tiedon, että mulla on seuraava tapaaminen hoitajien kanssa 1.4. Olivat unohtaneet kokonaan mut ja kertoa mulle ajasta, selvisi kun kysyin. Mua ei vaan kiinnosta enää. Tää on jännä tunne; samalla oon hyvin ahdistunut ja hyvin vapautunut. Mietin jatkuvasti miten sen tekisin. Juna vai lääkkeet vai molemmat. Mietin myös tekoni seurauksia, Eetua ja marsuja ja muuta perhettä, mutta en tunne juurikaan mitään. Alanko mä seota tosissani taas? Enhän mä voi olla psykoottinenkaan, koska oon täysissä järjissäni. Ei, sitä tää ei oo. Mutta mitä?

Marsut riehuu, ja mä kävin pelaamassa jätkien kanssa Starcraft -lautapeliä. En osannut, olin paska, ja aika loppui kesken niin pelikin jäi kesken. Onneks, en jaksanut keskittyä kun oli hälinää, uusi peli mulle ja kaikkea.

Mua painaa ja vaivaa välinpitämättömyys ja henkinen väsymys. Kyllästyminen. Joku sanoi joskus, että ne on ne kaikista pahimmat, vaarallisimmat. Ymmärrän hyvinkin miksi. Tunnen olevani niin yksin vielä tän kaiken keskellä, en tiedä kenelle puhua kun ainoa mitä voin toistaa on "haluan kuolla, mä aion kuolla, mä en jaksa enää, mua ei kiinnosta enää".


Kai mun pitäis vaan hymyillä ja potkia itteäni eteenpäin. Muistaa ja muistuttaa itteäni että tosiaan, kaikki on hyvin, paremmin kuin aikoihin. Mutta miten helvetissä asiat voi olla lopulta hyvin kun mä tahdon vain kuolla? Mä en ymmärrä.

np: Rammstein - Benzin

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Multa loppuu sanat, mä toistan vaan sitä samaa paskaa päivästä toiseen

En osaa aloittaa. Kai sitä jotain pitäisi. Mul on jotain ihme piripiri-chilisipsejä. Ja ollaan ostettu marsuille oikeasti (toivottavasti) toimiva heinähäkki. Ja koska mun näyttö (noin arviolta ajalta kun olin yläasteella, oon perinyt tän Otolta joskus vuuuuuooooosia sitten) on alkanut sekoilla (ja lisäksi on kuulemma pyhäinhäväistys että näin hyvä tietokone kärsii näin paskasta näytöstä), päädyin tekemään Eetun kanssa parhaimman diilin aikoihin: mä saan uuden näytön ja sen ei tarvi maksaa tänä vuonna nettilaskuja niin ollaan sujut (meillä on siis Elisa Viihde, eli ei mistään kympin nettilaskuista kuitenkaan ole kyse älkää olko huolissanne että Eetu ois jäänyt oikeasti kovasti häviölle... :D:D::D:D). Eli eilen tilattiin näyttö, nyt ei tarvi koneen enää hävetä (kunhan se nyt vaan saapuisi luokseni!).

On ahdistanut. Joka päivä, vaihtelevasti. Oon miettinyt paljon tulevaisuutta ja siihen liittyvää toivottomuutta. En oikeasti tiedä mitä haluan tulevaisuudelta, vai haluanko mitään. Ihan "tavallisinakin" hetkinä itsemurha, sen lopullisuus ja kaiken lopettaminen, on tuntunut helpottavalta ratkaisulta. Yritin kevyesti puhua viikonloppuna äidille siitä kuinka haluaisin eläkkeelle. Vihjailla, etten ehkä koskaan hanki ammattia. Ajatukseni saivat aika kylmän vastaanoton. Kai se ois aika iso pettymys, jos oma lapsi jäis kaksvitosena tyyliin eläkkeelle. Pelkään, et muakin pidetään laiskana ja saamattomana, kuten Eetua on pidetty. Että oon vaan paska ihminen kun en tee töitä ja/tai opiskele.

Tuntuu niin toivottomalta. Kaikki. En jaksaisi, en vain haluaisi jatkaa, mutta jostain syystä pelkään kuolemaa. Sen lopullisuutta. Kuitenkin, vaikka sitä toivonkin. Yleensä asioita voi järjestellä, ei peruuttaa, mutta jotenkin saada hoidettua ne. Kaiken loputtua vain... Miksen tappanut itseäni psykoottisena? Kaikki ois ollut paljon helpompaa kun äänet huusivat "kuole, kuole!". Äiti väittää aina, että kaikella on tarkoituksensa. Mä en moiseen bullshittiin usko, koska mun kohdalla on lapattu niin paljon paskaa sisään ilman että oisin saanut mitään vastapainoksi.

Jos tekisin sen nyt, marsut vois ehkä vielä palauttaa kasvattajalle. Tai jotain. Mä oon paska ihminen. En pysty ees elämään oikein. Näytän ehkä ulospäin ihan ok:lta, but my mind is a mess. Tätä mä pelkään, etten saa enää kuntoutustukeakaan kun "oot niin hyvässä kunnossa". Pelkään noita sanoja. Pelkään joutuvani kohtaamaan ne, ja niiden seuraukset. Sit ei oo enää vaihtoehtoja jäljellä. Oikeasti.


np: Memphis May Fire - Vices

perjantai 14. maaliskuuta 2014

This may sound like a prayer but it's not

Tärisen hieman. Pitäisi olla nukkumassa, mutta aivot juoksee. Mietin kuolemaa. Kuolemista. Mietin pitäisikö herättää Eetu ja yrittää puhua. Kaikki ois niin helppoa. Napit naamaan ja nukkumaan, en vain koskaan heräisi enää. Ei sillä, että elämä ois täysin paskaa tai mitään. Mulla on kaikki suht ok. En vain haluaisi jatkaa enää. Kinda scary, eh? Mä oon vaan ollut tässä tilanteessa niin usein, niin saatanan usein, että... en tiedä. Jotenkin tuntuis vaan paremmalta lähteä. Vaikka siinäkin on omat miinuksensa.

Mut tuntuu vaan etten tuu saavuttamaan tässä elämässä mitä haluan. Että mun tsäänssit elämän ja sen saavutusten suhteen oli ja meni, tässä ollaan ja tähän jäädään. Mulla on teräkin tossa, mietin et jos vaihtoehtoisesti vain satuttaisin, mutta se olo meni jotenkin ohi. Ei vaan tunnu siltä, että elämällä ois mulle mitään tarjottavaa. Mä vain... olen olemassa. Se ei riitä. Mä haluaisin tuntea oikeasti. Päästä eteenpäin. Kehittyä. En vain olla.


MAYBE I'LL GO NOW AND GET SOME SLEEP.
WAKE UP AGAIN TOMORROW TO THIS SORROW.

Hyvää yötä ja anteeksi häiriö.

"cause no one else controls"

np: Ghost Brigade - My Heart Is a Tomb

torstai 13. maaliskuuta 2014

Turhapäivä, turhaelina, turhaakaikki

Nukuttiin molemmat iltapäivä neljään, oli vain sellainen fiilis. Sit lähdettiin kauppaan, ja lopulta eksyttiin tänne syömään. Oli hyvää ja täyttävää, räjähtämispiste oli lähellä kun ängin vikoja ranskalaisia suuhuni - lopulta oli pakko jättää osa. Nyt on pientä ahdistusta ilmassa, tai no, ei niin pientäkään. Jostain syystä pitkästä(?) aikaa tekis mieli viiltää. Edes ihan vähän (ja koska se jää siihen "ihan vähän"?). Tai napata liikaa nappeja. Tai jotain. On mystisen itsetuhoinen olo, sellainen levottomuus päällä kun pelkää itseään koska tietää mitä pystyy itselleen tekemään.

Eetulle tuli eilen Kelasta myönteinen kuntoutustukipäätös. Vietiin tänään pyyntö asumistuen tarkistamisesta postiin samalla kun käytiin kaupassa. Jännittää lähteekö meiltä kokonaan asumistuki tai jotain muuta yhtä jännää, kun ollaan nyt paljon rikkaampia... Pyhpah.

Kaikki tuntuu tyhjältä ja loppujen lopuksi turhalta. En jaksaisi hoitaa edes pieniä asioita, koska niillä ei tunnu olevan merkitystä. Kirjahyllyssä on mun lempparisarjakuvapätkä. Rotat söi siitä viidesosan. Sain sentään punnittua marsut ja vähän rapsuteltua niitä (eikä me nähä ainakaan vielä minkäänlaista harmaakaihia Taistolla, onkohan meidät kusetettu ottamaan ihan terve marsu? :D). Ja vähän odottamisen aihetta antaa et nyt oon tosiaan menossa Nooralle perjantaina 4.4.! ...kunhan vain lopettaisin sössimisen (lukitsin Eetun pankkikäyttikset oops) ja saisin ostettua ne bussiliput...

Pientä materialismionnellisuuttakin. Jonkinlaista onnellisuutta oon ees tuntenut, kai? Eli eilen mamman ja ukin kanssa tehdyltä reissulta Kouvolan Veturiin jäi mukaan Policen To Be the Queen -hajuvesi. Ihastuin ulkomuotoon, ja onneksi tuoksukin miellytti kovin! (Milka tulit heti mieleen tästä :DD)


Mutta edelleen ahdistaa. Edelleen on outo olo, edelleen, edelleen. Jotenkin tuntuu väärältä kun Eetu sai takautuvasti rahaa ja porukat joutuivat maksamaan niin paljon mun laskuja. Mut eihän sitä voinut tietää...? Tunnen itseni taas arvottomaksi ja tylsäksi ja kamalaksi ja ennen kaikkea jotenkin TYLSÄKSI TYLSÄKSI ja TYLSÄKSI. Miksi kukaan haluaisi viettää aikaa mun kanssa? Oon turha. En tee koskaan mitään, mulle ei tapahdu mitään, en mee elämässä eteenpäin, rämmin mudassa paikallani. Masentaa. Ääh. Kuikuttava marsu ei auta tähän, ei putputtava marsu. Ei hajuvesiostos tai ystävän kanssa juttelu. Ei tulevaisuuden jännät jutut. Ääh ja plääh.

Hiuksetkin on takussa ja pitäis pestä ja apua ne on edelleen vihreätkin. Oon väsynyt, sillä oudolla kyllästyneellä tavalla. Mut tavallaan en halua nukkua (koska se ei auta tähän). Ehkä mä valvon, ehkä en. En tiedä (sekin kuvaa hyvin oloa, en tiedä (mistään mitään)). Ehkä heitän marsuille kohta porkkanaa ja C-vitamiinikurkut ja. No, en tiedä. Jotain sit. Vittuperkele :)

np: Dum Dum Girls - Lines Her Eyes

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Pelkoja

Mulla menee niin pelottavan hyvin, lennän niin pelottavan korkeella ja meen niin pelottavan kovaa, että pelottaa. Mulla ei oo mukana turvallisuusvälineitä, ei karttaa kotiin, ei hätäpainiketta. Katoanko pian tutkasta? Syöksynkö maahan huimalla vauhdilla vailla toivoa pelastuksesta? Miten mä selviän, jos tipun?

Just nyt väsyttää. Väsyttää kovin, sillä oon herännyt tänään jo ennen ysiä. Itsestään. Pelottavaa. Oikeasti. Mä en herää koskaan itsestään noin aikaisin, en edes yli kahdentoista tunnin yöunien jälkeen. Ja nyt mä olin nukkunut ehkä kahdeksan tuntia. Mä pelkään just nyt niin helvetisti tulevaa, pelkään nykyistä, pelkään itseäni, että haluaisin taas tehdä epätoivoisen teon ja niellä muutaman pienenpienen pillerin - ja pari kooltaan isompaakin. Se on tää vauhti millä menen eteenpäin. Tää ei voi olla todellista, mä pelkään mitä pinnan alla möyrii. Siellä on aina ollut vain petoja ja pelottavia otuksia. Pelkään kaikkea mahdollista - juuri nyt.


Huimaa. Mun ei pitänyt tulla puhumaan tästä, mutta tässä mä olen. Päivän ylipositiivisuus on kadonnut väsymyksen ja pelon taakse. Musta tuntuu kovin usein, etten oo hallinnassa. Että loppujen lopuksi oonkin ulkopuolinen mun elämässä, just nytkin, irtoan, dissoiluako tämä on? En oo vielä saanut uutta aikaa hoitajilta, luulen et seuraava on lääkärinaika koskien mun kuntoutustuen jatkoa. Sekin pelottaa. Entä jos en ookaan tarpeeksi sairas enää? Entä jos en kelpaa? En mä kykene töihin. En. Enkä opiskelemaan, en en. Mä haaveilen edelleen siitä oikeasta eläkkeestä, mutten taida kelvata siihenkään.

Pelkään putousta, pelkään nousua. Näen jatkuvalla syötöllä unia hisseistä menossa suuntiin jos toisiinkin ilman että voin kontrolloida mitään muuta kuin sen hetken, jolloin nousen kyytiin. Mut kai mä haen jäätelöä, syön jälleen olooni ja meen liian ajoissa nukkumaan? Nukkumaan unieni kanssa. Satan666.

np: Bring Me the Horizon - Can You Feel My Heart?

tiistai 11. maaliskuuta 2014

♥ - ♥ - ♥ - ♥



Aamulla mua odotti facebookissa ihana viesti. Linkki kyseiseen biisiin ja "tulit mieleen". Nyyhkin siinä sit hetken jos toisenkin, kiitos L, kiitos. Vaikkei puhuta enää juuri koskaan, niin silloin joskus sä pidit mut hengissä, pidit mut jotenkin pinnalla ja jonkinlaisesti järjissäni. En ikinä unohda ♥

Selvittyäni nyyhkytyskohtauksestani olikin oikeastaan jo aika lähteä kässäryhmään. Ryijyjuttu jäi lahjakkaasti kotiin, mut oli mukavaa vaihtelua vääntää parit korvakorut (oon vaan hitosti liian nopea, piti oikeen hidastella etten ois tehny 35298523 paria siinä kahdessa tunnissa :D::D::DDD). Mietin että vois ostaa helmiä ja jotain korutarvikkeita ehkä joskus kotiinkin vähän, jos joskus innostuis. Mut mun innostukset tosin kyllä tiedetään, joten ehkä parempi että jätän suuret taiteelliset koruprojektit valvovan silmän alle kässäryhmään niin on "pakko" saada jotain aikaiseksikin eikä tarvikkeet vaan homehdu jossain peräkaapissa :D


noissa vaaleanpunaisissa on oikeasti sellaiset pidemmät timangit tuolla alimmaisina,
ei siis tollaset pyöreät miltä ne tässä näyttää :D:D::D:D:D

Olin ostanut jo aikaisemmin joskus Routasisarukset -trilogian kaksi viimeistä osaa, ja nyt tipahti R-kioskille ensimmäinenkin osa, joten voin vihdoin inspiraation iskiessä aloittaa taas yhden kirjan... Hups.


Ei tässä kai muuta. Eilen kävin hoitajan luona ja istuin sisällä huoneessa noin viisitoista minuuttia. Ei ollut mitään asiaa. Sit värjäiltiin mun hiuksia Milkan kanssa; musta tuli sammalpää, mut haittaako moinen? Paljoa XDDDD Nyt voisin vähän datailla lisää, ja kutitella marsuja. Tai jotain yhtä kehittävää :3

np: The Pretty Reckless - Follow Me Down

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Idioottipelle iskee jälleen osa 666


Pahoittelen sekavaa menoa videolla. En mahtanut itselleni mitään. 
Lapset, näin käy kun ei suunnittele!!!11

Iskä tosiaan antoi rahaa. Ihan liikaa, mutta laskuihin ne kaikki meni, sain maksettua loppukuun sähkölaskunkin nyt. Mulla on kyllä maailman parhaat vanhemmat, auttavat tällaista idioottiakin, joka ei koskaan tunnu oppivan mistään mitään.

Nyt väsyttää jotenkin. Törkeenä. Ehkä heitän marsuille porkkanaa ja lanttua ja lähen nukkumaan. Joo, vois kuulostaa suunnitelmalta. Huomenna sit reippaana eka keskusteluun (apua mitäköhän siitäkin tulee...) ja sit nappaan Milkan kiinni Sokkarilta ja !!

PS. Vaikka tää on kaikkien mielestä ehkä väärin - koska oon tuhlaajapoika jne. - mut koska rakas paras ystäväni Noora on muuttanut Jkylään niin saatan mennä ihan fyysisesti paikalle ens kuussa tsekkaamaan huudsit. MUT ENS KUUSSA ENS KUUSSA rakkaat älkää huolehtiko ei tässä kuussa enää idioottitempauksia (...never say never... :((((((((((((( ). Nyt siis kuitenkin nuQn.

np: Dance Gavin Dance - Heat Seeking Ghost of Sex

(We're the fucking) animals


Joonaa paleltaa (siksi asento), mut siel oli jotain niin jännää...!


...muttei palella enää!


Marsujaaaaaaaaa!


Taisto, joka hetkeä myöhemmin juos tosta aidasta läpi häkin taakse :D


Urho yrittää kiivetä :3

Että ei muuta nyt, lataan myöhemmin niin sekavan videon mun naamalla että saatatte oksentaa katsoessanne tai jotain. Nyt jatkan marsujen tuijottamista ja dataamista kun odottelen että video lataa... Voi luoja. En ehkä... Halua... Tietää reaktioitanne siihen :D:D::D:DD Kiitos ja anteeksi jo etukäteen.

np: Redrama - Now

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Ylipitkä yöhöpinä



Pakkasin mun ylimääräiset rintaliivit kauniisti, huomenna (TÄNÄÄN) tehdään äidin kanssa isku Vääksyn postiin / R-kioskiin, VAPISE EMMA! Ja joo, äiti tosiaan nappaa mut huomenna töittensä jälkeen mukaan ja meen sille seuraks kun iskä paiskii töitä koko viikonlopun Raksa-messuilla. Pääsen saunaan, näen Joonan ja pääsen vähän lepuuttamaan aivoja. Vois kattoa jos ottaisin kameran mukaan ja ottaisin pari paskaa kuvaa ellei sää ole harmaata mössöä (tai no, koska kuvista tulee laadukkaita mun käsissä aina niin estääkö tuo harmauskaan?).

Raha stressaa. Koska viime kuussa skippasin/nukuin pommiin kaks kertaa keskustelusta mulla on niistä päälle 70€ maksuja. Vuokra pitää maksaa, ja pari muutakin laskua. Sähkölasku (joka on muuten harvinaisen pieni meille, vain 88€!) on pakko jättää loppukuun rahoista maksettavaksi. Puntosta hajoaa avaimet (toinen on jo ihan paskana, toinen toimii justjust), ja uus maksais kai päälle 100€. Bussirahaakin pitäis repiä jostain. Ja haluisin ehjän kevät/syksytakin, sillä mun vanha H&M-tekonahkatakki halkeilee ja on hapristunut niin et siitä puuttuu kohta puolet siitä tekonahasta? (Okei liioittelin ehkä hieman mut hihansuut on oikeestaan pelkkää kangasta jne.) 

Löysinkin täydellisen takin hintaan 40€, mutta mistä perseestä repäsen rahat? Okei, okei! Tiedän että kohta joku tulee valittamaan mulle että ois pitänyt jättää tekemättä tätä ja tota, olla ostamatta se ja tuo jne. Mutta mä en mahda mitään itselleni. Mä tiedän, että mulla on paha rahankäyttöongelma, mutta at least I admit it. Ei siitä sen enempää, okei? Takaisin asiaan. Eli pitäis repiä rahaa jostain siihen, nolottaa nimittäin kävellä risassa takissa kaupungilla. Talvitakkeja mulla kyllä on, muttei tällaisia välikausitakkeja, ja ihan ei ole vielä niin lämmin että mäkään selviäisin esim. villatakin kanssa ulkona. Oon kyllä kamala ihminen. Kamala, kamala ihminen. Mut ehkä mun pitää kysyä jos iskällä ois antaa rahaa. Neljäkymppiä ei oo musta sinänsä ees paha hinta, mut... Nolottaa olla aina pyytämässä rahaa. I wish I was a better (wo)man.

Uhkasin Iidalle tehdä pitkän postauksen tyhjänpäiväisistä asioista, koska eihän mulla asiaakaan ole, ja jälleen koko yö aikaa... Huoh. Marsut kuikuttaa, mun silmiä painaa, mut en usko et saisin vielä unta. Aivot nimittäin juoksee, juoksee, juoksee. Ne huutaa tällä hetkellä siitä, kuinka oon kamala ja paha ihminen kun en osaa käyttää rahaa ja satutan sen takia ihmisiä ympärilläni. Ja moittii mua koska en mennyt niille ajoille ja sen takia oon köyhä kuin pien kissa (wait what?). Marsuistakin pitää maksaa, se tosin ei ole kuin 50€, koska saatiin Taisto ilmaiseksi ja Urhostakin kymppi "alea", mutta. En tiedä jääkö mulle yhtään yli viittäkymppiä ja tekee mieli vetää ittensä narunjatkoks.

Ainoo mistä nyt oon ilonen on se kuinka marsut on kesyyntyy hyvää vauhtia! Ne tulee jo pois mökeistä ihan vapaaehtoisesti syömään tuohon häkin keskelle heinää ja pellettiä, porkkanat raahataan vielä mökkiin. Ja ne SYÖ! Se on parasta myös (ja hyvä niiden kannalta, luonnollisesti). Eilen meni alas myös C-vitamiini-kurkkua, ekalla kerralla kun tarjosin niin eivät uskaltaneet koskea siihen ollenkaan (siis kurkut oli tietty eri, miten kirjoitin tän noin oudosti? :D:D:D:D). Kuikutusta ja muita ihania ääniä kuuluu säännöllisen epäsäännöllisesti, pienet juoksevat ympäriinsä ja kunhan Eetu saa tehtyä kädentaitoryhmässä tuohon sellaisen sillan niin voidaan alkaa pitää häkin luukkua auki tuohon taikakuutioaitaukseen! Marsuihinkin pitäis kyllä sijoittaa vähän rahaa. Uus parempi heinäteline ois must, ja tohon aitaukseen jotain mökintapaisia. Ääh. No, onneks ne pärjää noinkin toistaiseksi...

Anteeks jos oikeesti ette jaksa lukea niin skipatkaa ok? Koska mulla on tylsää, joten saatan höpötellä vaikka aamukuuteen tähän samaan entryyn kaikkea turhaakin turhempaa :DD Onnea jos oot jo tänne asti päässyt! Nyt jatkan höpöttämistäni, joten hyppää kyydistä jos alkaa jo vituttaa :D!

Käytiin tänään hakemassa Clas Ohlsonilta kympillä keittiövaaka ja eurolla vihko marsujen punnituksia varten. Pikkuisella pippuri-Taistolla oli painoa about 300g ja Urho oli sit sellaset 700g. Nyt pääsee seurailemaan niiden painonnousua :3 Taisto on ainakin vielä niin luinen ja hentoinen että sitä pelottaa oikeen pitää kädessä :D Jos raukka vaikka menee rikki... :3

Nyt teen nuudeleita, koska nuudelinhimo ja (nuudelin)nälkä (lol).

...

Nyt on nuudelit syöty. Kello on about puol kolme yöllä ja musta tuntuu että mua väsyttää aina vain vähemmän. Tottahan se on, kolmen aikoihin on (ainakin mulle) se kaikista vaikein hetki yössä. Sen jälkeen tunnit alkaa rullata vauhdilla, kunnes joskus taas ysin aikaan aamulla tulee stoppi. Hmm. Marsut hurisee, purisee ja kuikuttaa. Mä selaan nettiä ja mietin surullisena mitä kaikkea ois ihana omistaa, mm. tämän jos saisin niin sitä rakastaisin jne. Tuo oli vähän aikaa sitten puoleen hintaankin tarjolla, mutta koska postikulut on melkeen yhtä kovat kuin kirjan oikea hintakin niin... Taisin jättää väliin :3 Tota oon himoinnu nimittäin aina siitä asti kun tiesin sen olemassaolosta, eli varmaan kolme tai neljä vuotta? Ja sit tää tietty pitäis saada kans! Puhumattakaan siitä ja tästä ja tosta jne. Aijaijai mua :((((((((((((((((

Ja koska oon vetäny turhuusvalitus -linjalla, niin turhapa sitä on kataista! Valitan siis vähän lisää (turhasta). Nimittäin tää paino. Ja mun ulkonäkö. Vaikka mun arvet on mulle kamalan tärkeä asia ja en haluais niistä eroon niin vihaan niitä siinä mielessä että koska oon alkanu miettiä tulevaisuudessa että ois mukavaa työskennellä jossain lemmikkiliikkeessä tms., mutta huolitaanko mua sinnekään? Kirja- ja vaatekaupat tulee hyvänä kakkostoivetyönä, mut sama ongelma + oon liian läski vaatekauppohin. Feissarin hommat on sitten kolmosena. Siihen kai voisin kelvata - ainakin talviaikaan kun oisin pakkautunut takin alle kaikkine arpineni. Tai no en tosta järjestyksestä tiedä, tossa järjestyksessä nuo vaan päähän ilmestyivät. Luultavasti todennäköisesti käänteinen järjestys ois se missä voisin EHKÄ saada töitä. Tai jotain. Asd.

Jännä olo, tekee mieli paiskoa tavaroita ihan vaan huvikseen. Sellain kireä olo, vaikka oon ihan hyvillä mielin? Outoa. Kaksitoista tuntia niin äiti on tääl hakemassa mua. Haluisin jo kevään tänne kunnolla, ja kesän, et pääsis käyttämään taas kaikkia KENKIÄ! En mä muuten niin välitä esitellä kesäisin hikoillessani kuin sika niin allejani ja läskejäni kun ei voi hautautua vaatekerroksen alle. Mut on ihana kun voin kaivaa kesäkengät esille ja aaaaa. Mut joo. Voisin lopetella tämän kilometripostauksen tähän kun aivot alkaa olla kuivat kaikesta ja käyn vähän hitaalla. Silmätkin alkaa olla väsyneet, ne pomppii ja nykii. Anteeksi turha ja turhan pitkä postaus. Mutta sain ainakin aikaa kulumaan. Nyt sitten ... jatkan dataamista.

np: James Vinvcent McMorrow - If I Had a Boat

EDIT// Itseasiassa haluaisin vain kuolla.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Nainen! Haastan _sinut_!

Sain tänään tietää Kanssasi -kampanjasta. Kampanja hankkii rahaa rintasyöpäpotilaille keräämällä ihmisiltä heidän käyttökelpoisia rintaliivejään. Liivien lähettäminen Rochelle ei maksa mitään, ja jokaisista lähetetyistä liiveistä lahjoitetaan 2€ rintasyöpäpotilaille. Tässä on siis mahtava tilaisuus päästä eroon vanhoista rintaliiveistäsi! Lisäksi liiveistä tehdään taidetta Suomeen! Eli nyt siis kaikki mukaan tekemään hyvää, eiks?


Itseltäni löytyi mahtavat (...) seitsemän kappaletta ylimääräisiä, pieniä rintaliivejä! Huomenna ne matkaavat varmuuden vuoksi pesukoneeseen, ja sitten perjantaina tämä rintasyöpäpotilaille 14€:n arvoinen lähetys lähtee osoitteeseen: Roche Oy, INFO KANSS, TUNNUS 5006103, 00003 VASTAUSLÄHETYS.

Aiotko osallistua? Monetko liivit löysit? :)

np: Florence + the Machine - Rabbit Heart (Raise It Up)

Hello shopping, no one's stopping me


Ahdistaa, ei ahdistaa, ahdistaa, ei ahdista, ahdistaa. Ahdistus hyppii ympyrää, tai soikiota paremminkin, iskien välillä järkyttävällä voimalla niin että vain käperryn sohvalle ja valitan piipittäen pahaa oloani. Välillä taas on ihan hyvä fiilis ja suunnittelen kaikkea kivaa. Hiuksista tulee nyt teidän mielipiteistä huolimatta tuhkanruskeat, sillä Milkan kanssa kun löimme viisaat päämme yhteen tulimme siihen tulokseen, että kyllähän se vaaleampi värisävy kannattaa kokeilla ensin. Lisäksi olen päättänyt takuttaa pääni kevään aikana (omg, kyllä!) ja onhan se omaa väriä lähempänä oleva sävy helpompi sitten säilyttää tuolloin. En jaksa alkaa nimittäin ainakaan shokkiväreillä (joo en tiedä voiko edes) värjäilemään takkupäätä!

En tiedä... Oon idiootti kun oon shoppaillut vaikka tiedän että tää on tiukka kuukaus. Vielä tiukempi kuin edellinen. Vittu. Haluisin rangaista itseäni, mut enhän mä enää osaa (viiltää (kunnolla)). Joten tyydyn kävelemään kaupungilla itseäni puoliääneen sättien; "paska huora idiootti vammainen idiootti kuole kuole kuole!". Ja kuolema... Se liikkuu taas päässäni, kuten aina, mutta taas hieman... eri tavalla. Vaikka mulla on suunnitelmia (pieniä) tulevaisuudelle (takut, tatuointi, ihmisten tapaaminen), niin huomaan joka ilta ja aamu pelkääväni kun otan pillerit; entä jos ne loppuvat? Entä jos mun pitää lähteä juuri silloin kun pillerit on vähimmillään?

Gynellä kävin tosiaan tänään. Vitutti ja oksetti armottomasti olla näin lihava, "ootko sä lihonut taas" "en mä pysty sun vatsapeitteiden (LÄSKIN) läpi tuntemaan mitään, pitää ultrata". Siis, gyne on aivan ihana, en mä sitä siis tarkoita noilla sen kommenteilla etteikö se ois. Työtäänhän se vaan. Mutta... Oksettaa olla minä. OKSETTAA. OKSETTAA. Onneks sain vähän lohdun sanojakin: "...mutta taitaa tosin olla vaikea ees ylläpitää nykyistä painoaan tolla lääkityksellä, saati sit tiputtaa". Mut ihana toi gyne on. Se sano ettei ens vuonna tarvi ees tulla vastaanotolle, vaan voin vaan soittaa sille ja uusia e-pillerireseptin niin (näin sen ilmeestä et sitä harmitti etten ollut tienny tätä aikasemmin).

Mitä haluaisin juuri nyt? Viiltää. Nähdä verta. Olla huonossa kunnossa, joutua osastolle. Mulla on jotenkin niin tyhjä ja tarpeeton olo, haluaisin että joku vain huomais mut, halais ja ois läsnä. Oon yksinäinen, vaikka ympärillä ois ihmisiä (oh the cliché). Uskon et se on suurin syy, miks oon shoppaillut yli varojeni: tyhjyys. Se on syy miks ahmin ja mässään. Täytyy yrittää täyttää se jättimäinen, ihmisenkokoinen aukko jollain. Joten mitä teen? Kuuntelen taas (yhtä) mun tunnaribiisiä; i'm only happy when it rains, i feel good when things are going wrong, i only listen to the sad sad songs, i'm only happy when it rains... POUR YOUR MISERY DOWN ON ME!

Mutta joo. Paskaa mitä paskaa. Huomenna menee lähemmäs 40€ kun haen Anksilonia apteekista (tai mikä Buspiron Actavis se nykyään onkaan?). Eetu tulee kohta hoitajansa tapaamisesta, vois rapsutella marsuja ja tehdä sit ruokaa, alkaa täs vähän olla nälkä. Loppuun esittelen ostokseni, kiitos ja kumarrus niiden myötä.


tiilenvärinen maxihame 14,95€ / h&m
punakultainen kaulakoru 11,90€ / glitter (jossa oli -30% ale kaulakoruista, 
tässä mainittu hinta ilman alennusta)
vihreä villatakki 5€ / kirppis
piiiiiiitkä "keijukaulakoru" 1,50€ / kirppis
+ ostin mä kahdet rintsikat Seppälästä (siellä on/oli kaikki rintaliivit 9,95€)


Viva la Diva -huulipuna (sävy 119; SuperNova) 8€ / kicks
(pakko mainita ja antaa plussaa ihanasta tuoksusta!)

np: Garbage - Only Happy When It Rains

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Addiktion ABC


tykkäänheiluauudenhattunikanssa.gif

LISTA MUODOSTETTU ENSIMMÄISISTÄ MIELEEN TULLEISTA ASIOISTA;
EI TÄYDELLINEN TAI MITENKÄÄN KATTAVA (tai edes kovin pätevä?)

A
Automatkat. Ne vaan on luksusta, oli kyse bussista tai Eetun Puntosta tai mistä vain. En selviäis ilman, varsinkaan kun täältä korvesta kävelis jotain 40-50min kaupunkiin (puhumattakaan kun mä matelen niin...) t. läski.

B
Bentsot. Olen ollut riippuvainen, en onneksi enää. Joskus kaipaan sitä, sillä kai kaikkiin riippuvuuksiin jää jonkintasoinen ikuinen kaipuu? Ainakin mä oon huomannut :(

C
Civilization -sarjan pelit. Ah, pelien aatelia! Vielä kun mä saisin joskus sen lautapelin... Mutta kun sillä taitaa muistaakseni olla hintaa about 60€ niin. Täytyy vielä hetki harkita sitä :D

D
Dumdumdum. Eli musiikki. Se on elinehto ja henkireikä, sekin. Vähän kaikenmoinen, tykkään metallista, tykkään popista, tykkään niin monista! Kunhan se kuulostaa omaan korvaan hyvältä, se on hyvää. Piste ja aamen.

E
Eläimet. Siis. Karvaiset, pörröiset, hännälliset ja nykyään hännättömätkin (viitaten marsuihin). Pystykorvaiset, naukuvat, söpöt ja rumat, joissa on sitä jotain. Eläimet!

F
Fiilistely. Lähes kaikkea voi fiilistellä, tai ainakin yrittää. Ja fiilistely tekee elämästä parempaa, oi niin paljon parempaa! Viimeiseksi fiilistelin marsuja, paria kirppisostosta, hiusjuttuja ja mahdollisesti onnistuvaa airsoft-asekauppaa!

G
Games. Niin tietokone- ja lautapelitkin. Ja figuista Flames of War. Ne on loistavaa ajanvietettä, varsinkin lautapelit. Siis. Miten loistava tapa viettää iltaa? Hyvä porukka, hyvä ja mielenkiintoinen peli ja siinähän se ilta menikin :)

H
Helvetti. Tai perkele, saatana, vittu ja jumalauta. Oon liian kova kiroilemaan niin irl kuin online, anteeksi kaikkien korvat jotka nyt soivat :((((((((

I
Ihmetunteet. Taidan olla niihin addiktoitunut, kun tuntuu, että joka päivä jonkinlainen outo ja ihmeellinen tuntemus valtaa mielen (ja kehon). Ei yleensä mukavaa. Pyh ja höh.

J
Joulu. Joulu on parasta! Alan odottaa jo kesäkuussa, lokakuussa alkaa mennä jo ihan mahdottomaksi, ja auta armias sitä (positiivista) ahdistusta joulukuun 20. päivä!

K
Kirjat. Tuliko tää yllätyksenä kenellekään? Se, miltä ne näyttää, miltä ne tuntuu, miten niitä voi selata...! Mä en sentään (tunnusta) haistele(vani) kirjoja! :D

L
Laivamatkat. Lapsena ajeltiin Ruotsiin useasti laivalla (joo, ajeltiin laivalla), ja rrrrrakastin. Rakastan edelleen, vaikka samalla mulla on kauhea kammo laivamatkustusta kohtaan (ne uppoaa aina!!11). Koska meri, hyvä ruoka ja se tuoksu (ei, en tarkoita yrjöä tmsp).

M
Meri. Mainitsinkin sen äsken. Mutta ihan oma kohta sille. Meri on rakkaus, se on addiktio, tahdon meren tänne (okei ehkä en mut). Meri on jotain niin kaunista että. Mystistä että. Pelottavaa että.

N
Nolife. Elämäni tarina, tarviiko tätä selittää enempää apua? Oon nolife for life. Sad story bro, sad sad and sad.

O
Odemaster. SIIS. Kuka ei ois addiktoitunu omaan ihanaan pikkuveljeensä? Ai? Ei kukaan muu? No, oonkin outo :3 Se on vaan paras pikkuveli maailmassa, ja keksinhän mä sille ton ovelista ovelimman nickin :D

P
Palkokasvit. Muiden nenissä. Koska niille on hauska nauraa.

Q
Q-esitelmä. Te ette tiedä, ettekä tule koskaan tietämään. Only for the VIP's. "I have seen Helsinki from space."

R
Rallaaminen. Oon kova rallaamaan autolla. Tai olin. Tykkään vauhdista (ja vähän vaarallisista tilanteista). Mutten silti pidä moottoriteistä. Se on kivempaa keskellä peltoteitä!

S
Satan666. Sitä on kiva viljellä ja pelotella mummoja. OKEI NYT VALEHTELIN. En pelottele mummoja koskaan tahallani. Okei joskus. Mutten tahallani. Mitä? Nyt en tiedä :D

T
Takut. Palaan aina niihin ja/tai haaveisiin niistä. Mun ekat takut teki kuidusta kampaaja (pappa betalade), toisetkin oli kuidut ja sitten on ollut kuitua klipsillä ja sgjgsajklga. Nyt vihdoin aion tehdä sen ja takuttaa oman tuGan! OOH!

U
Uinuminen. Se on kivaa aina välillä. Nukkua vain. Nähdä unia. Paupia. Oon addiktoitunut nukkumiseen ajoittain liiaksimäärin, ajoittain se ei suju sitten millään, mutta yleensä kun nukun, nukun sitten ja PALAJON!

V
Vitsit. Huonot. Ja parhaimmillaan muiden suista, mitä parempi ystävä ja huonompi vitsi, sitä parempaa tää on. Ah, rakkaus.

W
Wtf. Ihmettely on avartavaa, sietää kokeilla.

X
Xylofoni. No voi vittu en minä tiedä :(((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((

Y
Ystävät. Niihin ei voi olla addiktoitumatta! Ne on pieniä, isoja, pyöreitä ja soikeita! Suolaisia ja makeita, myöskin mageita. Kuka nyt ei pitäisi ystävästään?

Z
Zyprexa. Okei en oo koskaan ollut addiktoitunut Zyprexaan, mutta olipahan ainoa sana mikä tuli mieleen tällä kirjaimella. Ja onhan tää tavallaan silleen asiaankuuluva etten koskaan myöskään halua olla addiktoitunut Zyprexaan :D

Å
-

Ä
Äiti. Äiti on paras.

Ö
Ööö. Se oli siinä, vähän samankaltainen kuin se "elämäni ABC", mut yritin ujuttaa mukaan vain asioita jotka on mulle jollain tavalla pakkomielteitä tai muuten vaan tärkeitä silleen... addiktiomielessä XDDDDDDD Joo, nyt noi "äiti" ja "pikkuveli" -kohdat alkaa kuulostaa aikas... XD Asd, parempi lopettaa tähän :3 Moi. (Ja anteeksi kuvien puute, en jaksa nyt läjäyttää jotain tumblr-oksennusta tähän :3)

np: Placebo - Bosco

*Give, gave, given up






I'm sorry

I'm sorry I want to see these walls to

f
a
l
l

a
p
a
r
t

once again, and I'm sorry for being

t
h
e

b
r
o
k
e
n

one who constantly wants to ruin your life

I'm sorry

np: Bring Me the Horizon - 
The Sadness Will Never End

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Keskittykää oleelliseen, ok?

...oleellinen on nimittäin marsujen naamat, ei mun! En keskittynyt nimittäin minäkään omaan naamaani kun näitä räpsin, ja koska valo oli vähissä ja en halunnut kiusata marsuja salamalla kovin kauaa oli valittava ihan vain parista kuvasta, ja, no, ne oli kaikki yhtä paskoja :D:D::D::D:D Mutta tässä siis marsujen pärstät (ja mun)! Kunhan vähän kesyyntyvät niin lupaan ottaa parempia (you only wish) k0uvia jne.


Pikkuinen pippurimme Taisto ♥


Urho, urhea isoveli (ja ritari) ♥

Voitte kenties joo vähän huomata et mun hiuskuontalo on kärsivän näköinen? No, eihän tota väriä ole rahanpuutteen vuoksi uusittu kuukauteen, joten... Päätin tässä samalla sitten että oon liian köyhä shokkivärjäilemään tuGGaa joka toinen hetki, joten päävärkin väriin on tulossa muutos! Kunhan vain tietäisin et kallistunko jonkunsortin tuhkanruskean suuntaan vai sitten kylmän tummanruskean (jos tuota jälkimmäistä ees on olemassa lolz)? Kumpi teistä sopis mulle paremmin / kumpaan kallistuisitte jos oisitte minä?

np: BANKS - Before I Ever Met You

lauantai 1. maaliskuuta 2014

How to feel fragile

Jotenkin irtonainen olo. Väsyttää, oon ollu tänään taas ehkä max. viis tuntia hereillä ja ajattelin kohta lähteä nukkumaan. Mutta tosiaan irtonainen, irrallinen, outo olo. Ahdistaa. Väsyttää ja ahdistaa. Yritin kuvata (ja kuvasinkin) videon marsuista, nopeasti, mutta kuitenkin, mutta jotenkin... en halua julkaista sitä. Ei ole yhtään sellainen olo kuin miltä näytän siinä videossa, joten jätän väliin ja kuvaan uuden ehkä huomenna... jos jaksan ja pystyn. En tiedä, tää olo on outo ja. Ääh. En haluaisi just nyt olla olemassa. Tunnen itseni yksinäiseks ja turhaksi. Tiedän, ne on vain tunteita, mut eikö ihmiset eläkin aikalailla tunteilla? Haluisin nähdä ihmisiä, mut ei oo rahaa (tai bensaa) mennä mihinkään. Yritin pelata, yritin lukea kirjaa ja oon rapsutellut marsuja, mut mikään ei auta. Sentään oon saanu tehtyä ruokaa tänään. Ei oo hetkeen ollut näin paha olo, vaikka ei edes ole sinänsä paha olla ja... en tosiaan tiedä. Taidan heittää marsuille lisää ruokaa ja painua nukkumaan.


np: BANKS - Brain