Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Otsikotta parempi

Nukuin neljään. Kävin nukkumaan jossain kahdeksan jälkeen illalla. Siis lähes kaksikymmentä tuntia unta, mikäli nyt yhtään laskin oikein. Syötiin, käytiin kaupassa, söin melkein litran jäätelöä, paijailin marsuja. Koko tän ajan, mitä oon ollut hereillä, oon kamppaillut ahdistuksen kanssa. Kauan mä jaksan enää? Se aaltoilee, menee hetkeksi pois tullakseen takaisin, iskeäkseen täysillä rintaan painon tunteena ja jäseniin kireytenä. Puren hammasta ja hengitän vaikeasti. Tiedätte mitä aion sanoa; kuolema pyörii mielessä ja houkuttaa.

Huomaan, että oon pukeutunut mustaan taas monta päivää putkeen. Pelkkään mustaan. Lipsahdus? Olo on ihan kamala. Edelleen ja aina vain. Aika tylsää kun avaudun vain tästä, eh? Mutta kun pääkin on täynnä mustaa. Ei sille mitään voi, en voi estää tätä, muuttaa muuksi. Mä syyllistyn irl tekohymyyn jatkuvalla syötöllä, niin pakko purkaa tätä edes jonnekin. Jos uskaltaisin, jos mussa ois tarpeeksi voimaa, mä ottaisin isoimman ja terävimmän veitsen ja hakkaisin sillä rintakehää kunnes mä rauhoittuisin lopullisesti. Noin mä voin parhaiten kuvata mun oloa just nyt.


Tunnen itseni idiootiksi. Ei tässä kai muuta. >:C

np: Woods of Ypres - Suicide Cargoload (Drag That Weight)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti