Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

torstai 13. maaliskuuta 2014

Turhapäivä, turhaelina, turhaakaikki

Nukuttiin molemmat iltapäivä neljään, oli vain sellainen fiilis. Sit lähdettiin kauppaan, ja lopulta eksyttiin tänne syömään. Oli hyvää ja täyttävää, räjähtämispiste oli lähellä kun ängin vikoja ranskalaisia suuhuni - lopulta oli pakko jättää osa. Nyt on pientä ahdistusta ilmassa, tai no, ei niin pientäkään. Jostain syystä pitkästä(?) aikaa tekis mieli viiltää. Edes ihan vähän (ja koska se jää siihen "ihan vähän"?). Tai napata liikaa nappeja. Tai jotain. On mystisen itsetuhoinen olo, sellainen levottomuus päällä kun pelkää itseään koska tietää mitä pystyy itselleen tekemään.

Eetulle tuli eilen Kelasta myönteinen kuntoutustukipäätös. Vietiin tänään pyyntö asumistuen tarkistamisesta postiin samalla kun käytiin kaupassa. Jännittää lähteekö meiltä kokonaan asumistuki tai jotain muuta yhtä jännää, kun ollaan nyt paljon rikkaampia... Pyhpah.

Kaikki tuntuu tyhjältä ja loppujen lopuksi turhalta. En jaksaisi hoitaa edes pieniä asioita, koska niillä ei tunnu olevan merkitystä. Kirjahyllyssä on mun lempparisarjakuvapätkä. Rotat söi siitä viidesosan. Sain sentään punnittua marsut ja vähän rapsuteltua niitä (eikä me nähä ainakaan vielä minkäänlaista harmaakaihia Taistolla, onkohan meidät kusetettu ottamaan ihan terve marsu? :D). Ja vähän odottamisen aihetta antaa et nyt oon tosiaan menossa Nooralle perjantaina 4.4.! ...kunhan vain lopettaisin sössimisen (lukitsin Eetun pankkikäyttikset oops) ja saisin ostettua ne bussiliput...

Pientä materialismionnellisuuttakin. Jonkinlaista onnellisuutta oon ees tuntenut, kai? Eli eilen mamman ja ukin kanssa tehdyltä reissulta Kouvolan Veturiin jäi mukaan Policen To Be the Queen -hajuvesi. Ihastuin ulkomuotoon, ja onneksi tuoksukin miellytti kovin! (Milka tulit heti mieleen tästä :DD)


Mutta edelleen ahdistaa. Edelleen on outo olo, edelleen, edelleen. Jotenkin tuntuu väärältä kun Eetu sai takautuvasti rahaa ja porukat joutuivat maksamaan niin paljon mun laskuja. Mut eihän sitä voinut tietää...? Tunnen itseni taas arvottomaksi ja tylsäksi ja kamalaksi ja ennen kaikkea jotenkin TYLSÄKSI TYLSÄKSI ja TYLSÄKSI. Miksi kukaan haluaisi viettää aikaa mun kanssa? Oon turha. En tee koskaan mitään, mulle ei tapahdu mitään, en mee elämässä eteenpäin, rämmin mudassa paikallani. Masentaa. Ääh. Kuikuttava marsu ei auta tähän, ei putputtava marsu. Ei hajuvesiostos tai ystävän kanssa juttelu. Ei tulevaisuuden jännät jutut. Ääh ja plääh.

Hiuksetkin on takussa ja pitäis pestä ja apua ne on edelleen vihreätkin. Oon väsynyt, sillä oudolla kyllästyneellä tavalla. Mut tavallaan en halua nukkua (koska se ei auta tähän). Ehkä mä valvon, ehkä en. En tiedä (sekin kuvaa hyvin oloa, en tiedä (mistään mitään)). Ehkä heitän marsuille kohta porkkanaa ja C-vitamiinikurkut ja. No, en tiedä. Jotain sit. Vittuperkele :)

np: Dum Dum Girls - Lines Her Eyes

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti