Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

torstai 24. huhtikuuta 2014

Yks, kaks, kolme, nolla

Onko pakko jaksaa enää?


np: Hollywood Undead - Bullet

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Jos nukkumaan ei tänään mennä ollenkaan huominen ei saavu (koskaan)


Muokkaan kuvani hienosti kuten aina ja "itkenverta" ja mulla menee lujempaa kuin kukaan teistä arvaakaan ja jos sattuu se kovettaa mua ja marsut häkissä purisee, ovat heränneet taas, ja mä söin jäätelöä aamupalaksi. Liikaa Pepsiä, sanoo vatsani ja lisää PMMP:tä, sanovat korvani. Hieman voi väsyttää, mutta hyvin jaksaa vielä (hetken). Lisää Pepsiä, liian vähän PMMP:tä.

Pitäisi mennä suihkuun, "pitäisi vaihtaa yövuoroon", pitäisi alkaa pakata loppuja, pitäisi lopettaa Pepsin lipittäminen, pitäisi alkaa käyttäytyä, pitäisi harjoitella nukkumaan kunnolla, pitäisi olla onnellinen ja pitäisi oppia nauttimaan elämästä sellaisena kuin se on. Pitäisi. Pitäisi soittaa huoltomiehelle ja tehdä sille muuttoilmoitus.

Dominionia, Eetun kuorsausta, marsu aivastaa, silmä kutiaa. Odotan postia, vaikka sieltä tulee korkeintaan muistutuslasku. Maya Jane Colesin CD:stä. Lasku hävinnyt, en jaksa ajatella missä se voisi olla tän muuttosiivousrumbasekasotkun takia ja ei vaan kiinnosta. Se on vain vitonen.

Jos vaikka pelais sitä Tropico 4:sta vihdoin. Sitä ennen:

Toivon että matka jatkuu jatkuu vaan, toivon että selviän elämästä hengissä, toivon että jaksan tän muuton, nää muutokset ja kaiken sen paskan joka on myös postiivista. Toivon marsuille pitkää ja tervettä elämää, toivon että jossain vaiheessa pystyn ottamaan kolmannen tuollaisen marsvinin. Toivon että oppisin käyttämään rahaa ja syömään oikein. Toivon parempia päiviä teille, ihanat

np: PMMP - Niina

Ajatuksenpätkäntapaisia

Taas valvon. Hups. Selvisin just kuusikymmentäkolme minuuttia ja/tai 22 tasoa vihollisia rymdkapselissa. Sit feilasin :( Mut se on kai ihan hyvä suoritus tällaselle idioottiensikertalaiselle? Aurinko nousee jälleen ikkunoiden (ja kaihdinten) takana. Saatoin rymdkapselin lisäksi ostaa tänään ennakkoon Tropico 5:n. Sain kaupanpäällisiksi mm. Tropico 4:n, ja vaikka oon sitä jo pelaillut aikasemmin vois hakata sen läpi tässä joskus ennen ko toi vitonen tulee tasan kuukauden päästä :3

Kaikki tuntuu hassulta ja oudolta eikä aina hyvässä. Aaltoilen, välillä ahdistaa ja vaikka oon omaa keskiarvoani tyytyväisempi elämään (?) niin kuolema kutsuu mua edelleen. Huomaan ajattelevani sitä ohimennen jatkuvasti. HALUAN SEN SAATANA POIS MIELESTÄNI! Tai sit haluan kuolla. Lauantaina muuttoa, jos mun uus kämppä ei oo vielä vapaa niin tavarat muutetaan siks aikaa porukoille. Eilen oli veljen (ja Milkan!) synttärit, suunniteltiin et mentäis lauantaina perinteisesti ravintolaan syömään sen kunniaks. Pappa betalar ♥ Otolle mulla ei ollut mitään lahjaa yyh kamalaa :(((, Milkan lahja odottelee tuossa ja äidin äitienpäivälahjankin pakkasin. Lahjojen antaminen on parasta. Oispa liikaa rahaa :/

Pepsi Max maistuu, pakkaus sujuu liian hitaasti ja tilasin pari kirjaa Adlibriksestä... Siis ihan vain kaksi! Näin myös eilen kuinka marsut nostivat suullaan heinähäkin pois paikoiltaan; ei turhan fiksuja nuokaan. Oon ollut maailman huonoin pitämään ihmisiin yhteyttä, mut kaikki tärkeät ovat silti sydämessä ja ajatuksissa. Lässynlässynlää, mut joo ♥ Pakastimessa ois jäätelöä, sitä maitosuklaa-Ainoa. Eilen illalla pelattiin Eetun, Oton ja Simon kanssa Wormsia! Ah, nostalgia. Kirjoitan vain pätkiä, turhia ja epäloogisia pätkiä?


Just nyt ahdistaa. Elämä, kaikki. Tuntuis niin helpottavalta lopettaa kaikki, nipsnaps, noin vain. Päästä kaikesta. Ja tiedän, olen ehkä tekopyhä ja vaikka mikä kun mulla on kaikki ns. hyvin, mutta tää on kroonista. Se on todettu kertaan moneen. Mun päähän on kroonistunut halu kuolla. Se ei ole kivaa, ei mukavaa, ei tavoiteltavaa, ei hauskaa, ei mitään muuta kuin ahdistavaa. Ja oikeasti. Mä pystyn silti hymyilemään, nauttimaan elämästä, nauramaan aidosti, olemaan rennosti ja rakastamaan - ja kaiken aikaa mun päässä pyörii pillerit pienet pyörii ja kuolema.

np: Lindsey Stirling - Transcendence

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Sekavan sekalaiset selitykset

Saatoin valvoa taas. Kello on 5.15, marsut huutaa ja pomppii - ja mä söin leipää ja chilikastiketta. Ok? Ei silmällistäkään unta. Vielä ainakaan. Kai tää näinkin menee. Oon pelannut koko yön netissä Dominionin nettiversion adventurea. Kädet, hartiat ja selkä täysin jumissa tän dataussession takia, mut... Who gare's, oon tainnu sanoo aikasemminki?

Keittiön ikkunan ulkopuolella aurinko nousee. Tavallaan ois just hyvä aika mennä nukkumaan, mut jos käy niinko luulen ni menen vasta lähempänä ysiä ellei Eetu herää tosta koomastaan. Marsut syövät ja juovat, kuuluu mukaisia ääniä :3 Ja purisevat. Mulla on kauhea tarve kirjoittaa, muttei mitään sanottavaa.

AIVAN! Siitä piti kirjoittaa, että mun kirppis sulkee ovensa suurimmaksi osaksi kunhan vain jaksan tehdä asialle jotain. Vaatteet, kengät ja huivit "joutuivat" muuton alta kierrätykseen, niille ei olisi ollut enää tilaa uudessa asunnossani. Asusteet, lävistyskorut ja kirjat sen sijaan ovat ainakin toistaiseksi vielä myynnissä. Saa nähdä kokevatko nekin jonkinmoisen lahjoituksen jonnekin suuntaan. Tai no siis. Lävistyskoruja en ilmaiseksi pois anna millään mutta... Että kiitosta vaan asiakkaille :3

Tuli pitkästä aikaa Paramore-fiilis. Siis. Varmaan neljään vuoteen? Oon mä aina joskus kuunnellut joku riehuu parvekkeella/kolistelee pattereita what? mut siis takaisin asiaan että niin että että että nyt tuli sellainen TAHDON-fiilis. Hmm. Onneksi asia oli helppo korjata :3 Ja kyllä, halusitte tietää.

On ihan jees fiilis kaikesta huolimatta. Vaikka yön tunteina ajatukset heittelehtivät aikaslailla niin still alive nigga. Vois syödä suklaata, hakea juomista, ja... silleen. Pelata ehkä hetken viel ainakin sitä saatanan Dominionia (olin yhdessä kentässä jumissa KAKSI-VITUN-TUNTIA mut sit selvisin jeah täs kaikille meille jotka uskoo ettei elämästä selviä näköjään kaikesta voi selvitä kun vaan yrittää lolz ... väsynyttä paskaläppää anteeksi häiriö).

Tuli myös mieleen tämmöinen:


Höpsökät, tää tyty-ötökkä tykkää teistä ihan hurjana!
And I also want you to know that no matter how bad things get, I'll be there by your side too.


np: Paramore - Emergency

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Kukkalettipäätyttö itkee

Aika kuluu. En ole kirjoittanut melkein viikkoon. Edessä kai uusi alku Eetun kanssa, katsellaan vielä. Pääsiäinen mennyt ahdistuksen kanssa, juuri nyt se kasvaa mun sisällä ja en voi keskittyä hyviin asioihin mun elämässä vaan terä huutaa mun nimeä enkä tiedä voinko vastustaa jos Eetu ei pian ilmesty kotiin. Mä haluan nähdä verta, tuntea sen kaiken, puhdistua, mutta pelkään että Eetu suuttuu mut nähdessään. Mä en halua ja haluan ja kaikki on sekavaa ja rintaa painaa enemmän kuin pariin kuukauteen.

Eetun tavaroita on jo muutettu pois täältä. Täällä on lähinnä mun kamoja ja marsut (jotka kyllä siis tulevat mukaani). Kun mä katson mun käsiä mä näen vain verisuonia ja mä pelkään. Kun mä kuuntelen monien läheisten sanoja ne sanoo että mun ei oo hyvä Eetun kanssa mutta mä tiedän paremmin. Tää ahdistus tappaa mua, huomaan hokevani ääneen "mun ei tarvi elää enää, mä en ansaitse elää enää". Ja pelkään, koska mä tiedän pystyväni siihen. Vaikka nyt.


Tää saa mut taas ajattelemaan. Ajattelemaan mitä, miten, miksi mä olen täällä ja tallainen jne. Mun on hyvin vaikea edelleen keksiä syitä elämälle. Edelleen. Lääkärin kanssa todettiin että en varmaan koskaan hanki ammattia, koska en vain pysty siihen. Mulla on edessä vielä vuosien(?) kuntoutuminen. Mun ainoa toive on oma perhe - siis tulevaisuuden suhteen - ja sitäkään mä en pysty ehkä saavuttaa muodossa jonka haluaisin. Siis lapset. Mun lääkitystä ei välttämättä kyetä purkamaan koskaan / tarpeeksi "ajoissa" pois. En mä halua olla nelikymppinen ensisynnyttäjä. Vaikka mun mieliala ajoittain on hyvä, mä en ole vielä todellakaan valmis.

Terä huutaa mun nimeä. Pystynkö mä enää vastaamaan sen huutoon? Pystynkö mä sanomaan "ei" - tai "kyllä"? Pitääkö mun kestää tän ahdistuksen kanssa? Pitääkö tän jatkua kunnes mä tapan itseni? Sillä se on ainoa asia, minkä muistan hoitaa päivittäin - kuoleman ajattelu. En valehtele paljoa jos sanon tekeväni sitä kerran tuntiin. Se on tapa, se on toive, se on lohduttava ajatus joka kantaa. Surullista? Ei vaan mun elämää.

Mä en halua tätä - ja silti haluan. Tai jos tarkemmin ajattelen, ehkä mä haluan enemmän sitä että tää veis mut mennessään, en sitä että mä keikun tässä rajalla, maailma edessä, reuna ja pudotus selän takana, miettien että kannattaako mihinkään eteen ojentuvaan oksaan tarttua pelastuksena, sillä jokainenhan niistä saattaa katketa - ja putoan taas. Mä haluan varmuuden, mä haluan lopullisuuden. Mä oon taas niin väsynyt.

np: Before the Dawn - Savior

maanantai 14. huhtikuuta 2014

King of fools part. 2533592

Joskus (usein) käy niin ettei mun elämässä kaikki mee putkeen tai siis niin kuin ois toivonut. Onneks siihen on jollain kierolla tavalla tottunut, ja oon kaiken lisäks kasvanut ihmisenä sen verran ettei tarvinut itkeä kuin yksi aamu. Ehkä tavallaan on jopa parempi näin, joten en kanna kaunaa. Positiivisin mielin eteenpäin :3


Näin taas unta hisseistä. Hisseistä, jotka jäävät jumiin, menevät ohi kerroksista joihin haluaisin pysähtyä ja nousevat ylös, ylös, ylös vain tippuakseen vauhdilla alas. Kuin mun elämä. Näen liian usein unta noista hisseistä, ne ovat ahdistavia ja pelkään nykyään usein myös valveilla hisseissä. Välillä unissa hissit kuljevat myös sivuttain, outoja ja tuntemattomia reittejä, ennalta arvaamattomia. Kuin elämä. En pidä.

Odotan jo muuttoa. Lauantaina allekirjoitin vuokrasopimuksen. Netti ja sähkö on siirretty, kotivakuutus otettu ja muuttoilmoitus tehty. Kaikki tuntuu olevan paikoillaan. Jännittää, marsujenkin puolesta. Ja miten mahdun kahteenkymmeneenkuuteen neliöön niiden kanssa? :D Toivottavasti muutettuani voin vastata että "hyvin". Nyt taidan tehdä nuudelsson ja lagaadataa :3

np: Poets of the Fall - Dawn

torstai 10. huhtikuuta 2014

Asioita, joista ei pitäisi tehdä postausta


Niin paljon mitä haluaisin sanoa. 

"Minä näin ne arvet." "Minä tunnistaisin tuoksusi jo nyt missä vain." "Haluaisin vain juosta syliisi, vaikka tiedän että koskeminen on harvojen etuoikeus." "Hymyilen takiasi niin paljon että ahdistaa." "Etäisyys sattuu fyysisesti vaikka se on lähinnä oma kuvitelmani." "Ei kulu tuntiakaan, etten ajattelisi sinua." "Olen pahoillani että olen tällainen kuin olen." "Näen, että olet jotain arvokasta ja harvinaista." "En tahdo satuttaa, tahdon auttaa ja pelastaa ja pelkään etten osaa." "Kuulen äänesi mielessäni aivan liian usein - eikä se haittaa ollenkaan." "Jos osaisin, puhuisin normaalisti enkä sekoilisi vain." "Kumpa vain antaisit merkin." "Mietin vain miltä tuntuisi edes pitää kädestä."

Ja sydämessä muljahtaa.

np: Kotiteollisuus - Kaihola

Tick tock

Tänään kävi niin että piiiiiitkän odotuksen jälkeen postilaatikosta tipahti saapumisilmoitus pienoisen Kiina-tilauksen jäljiltä. Oltiin parin kaverin kanssa nimittäin tilattu rannekellot itsellemme (tai no mä tilasin kaks ... hups ;O) etsystä. Ne olivat kuulemma jo kerran kulkeutuneet takaisin Kiinaan ja sieltä ne oli postitettu vielä uudestaan Suomea kohti.


Täs siis eka. Ei oo ajassa vielä, tuollainen söpsö karttakello! ♥


Ja täs toinen. Tää on vedettävä ja noi kaikki rattaa liikkuu oikeasti tuol ♥ Tikittää, ah!
Täydellinen, ehkä vähän liian levee jopa mun läskiin käteen (tää on miesten), mut... :3

Kävin lääkäriajalla, olikin vielä siis se tuttu ja vanha lääkäri. Siel oli Tilanne päällä kun menin, ambulansseja ja kaikkea ja hetken ahdisti, mut lopulta ei haitannut vaikka aloitettiinkin kaksikymmentä minuuttia myöhässä. Kuntoutustukea haetaan vieläkin vuodeksi eteenpäin, eikä mua haittaa yhtään. Todettiin yhdessä etten oo vielä työkuntoinen, ja sain sanottua etten mä luultavasti koskaan kykene kouluun koska keskittymisongelmat tuntuvat tulleen jäädäkseen.

Viime yö meni valvoessa, aamusta nukuin jonkun pari tuntia. Eetu menee kuudeksi jonkin asunnon näyttöön, voisin samalla pummia itselleni kyydin keskustaan ja mennä kiusaamaan ihmisiä Puokkariin vaikken pelaiskaan. Voisinhan mä pyytää et jos mulle vähän opetettais salaisuuksia, mut musta on kiva vaan katellakin. Lisäks lääkäri käskikin hommata säännöllisiä tapahtumia perusarjen lisäks niin kalenteria täyttämään. Eetu on vähän vihreä kun lähden jätkäseuraan, mut olkoon :D:D:D:D::D Viihdyn siel tavallaan paremmin kuin naisseurassa. SIIS NAISET TEISSÄ EI OLE MITÄÄN VIKAA!! Mut mä tunnen itteni usein ulkopuoliseks jos oon seurassa jossa on useampi kuin yksi nainen. Yks nainen kerrallaan mulle :D:D:D::D

Njoo. Ehkä mä pakkaan nyt yhen laatikon :D:D:D:D Muutto on jees, mut muuttaminen ei. Argh :3 Odotan jo kun pääsen keskustaan, ei tarvi busseja, kaikki on vieressä ja lähellä ja oon vapaa tekemään mitä haluun. ♥

np: Redrama - Real (feat. Lazee)

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Burned out stars they shine so bright


Anteeksi. Teksti, se ei vain tule luokseni. Aina suunnittelen kirjoittavani, mutta toisin käy ja joka ilta olen huomannut, etten ole kirjoittanut. Viikonloppu meni mukaisasti Nooran luona Jyväskylässä. Syötiin hyvin ja paljon (...), käveltiin paljon (terveisin oli kipeet jalat) ja puhuttiin eniten (paskaa!11) ♥ Jyväskylä jätti muhun myös jälkensä, näette myöhemmin. Suunnitelmissa ois mennä kesällä uudestaan Jkylään ja ehkä eksyä asuntomessuille :D::D:D::DD

Oon ehtinyt hengaa tässä myös yhden yön porukoilla ja yhden isovanhemmilla paossa kaikkea. Tänään käytiin isovanhempien kanssa niiden mökillä, päästiin saunaankin. Rakkautta. Oon pakannut jo muutaman laatikonkin, mietin vaan miten saadaan kaikki muuttolaatikot mahtumaan tähän läävään kaiken muun paskan lisäksi. Asd. Lauantaina allekirjoittamaan vuokrasoppari, ens viikolla pitää sit käydä Kelassa ja hommaamassa kotivakuutus. Sähkön ja netin oon jo siirtänyt uuteen osoitteeseen :3

Just nyt on hieman paha olla. Ahdistaa aika lailla ja oksettaa tää läski kehontapainen paska. Huomenna lääkäri, pelkään kovin ettei mun kuntoutustuelle haluta hakea jatkoa. Mä en ole vielä(kään) terve. Onneksi mukana taitaa olla tuttu lääkäri joka ei toivottavasti tulkitse mun hyvää kautta "paranemiseksi" vaan vain sairauden kulkuun kuuluvaksi aaltoiluksi. Taidan mennä nukkumaan. Eh.

Still alive, kuitenkin.

np: Metric - Grow Up and Blow Away

perjantai 4. huhtikuuta 2014

I'm higher than high


Vastaan Katariinan haasteeseen, ja tällä kertaa osa blogitekstistä tulee käsin kirjoitettuna. Mun käsiala on vilahtanut täällä muistaakseni pariin kertaan, mutta eipä tuo kai mitään haittaa? :3 Näette nyt kunnolla millaista sotkua saan aikaiseksi käsin! Itse kyllä oon kierolla tavalla mieltynyt käsialaani, en tiedä miksi :D::D:D:D Ja anteeksi, että kuvanlaatu on taas... :)


Jatkan tästä kuitenkin vähän vielä. Katseltiin tänään Eetun kanssa vähän tavaroita jakoon. Ei tarvinut oikeastaan edes taistella mistään, mikä oli mukavaa. Leikattiin marsujen kynnetkin, en tiedä miten tuun selviämään siitä yksin mut ehkä löydän aina jonkun apulaisen? Pyörittiin myös Puokkarissa, jätkät taas pelas ja mää katoin.

Huomenna ennenko lähden Nooran luo pitäis ehtiä pestä vielä tuo marsujen häkkikin, ja käydä kaupassa. Ja silti en nuku vielä, apua. Lähinnä on vain nälkä, ei nukuta. Ehkä syön pari leipää ja pakotan itseni nukkumaan? Sounds like a plan. Loppuun vielä kuvina jotain mitä posti toi ♥



np: Metric - Twilight Galaxy