Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Ajatuksenpätkäntapaisia

Taas valvon. Hups. Selvisin just kuusikymmentäkolme minuuttia ja/tai 22 tasoa vihollisia rymdkapselissa. Sit feilasin :( Mut se on kai ihan hyvä suoritus tällaselle idioottiensikertalaiselle? Aurinko nousee jälleen ikkunoiden (ja kaihdinten) takana. Saatoin rymdkapselin lisäksi ostaa tänään ennakkoon Tropico 5:n. Sain kaupanpäällisiksi mm. Tropico 4:n, ja vaikka oon sitä jo pelaillut aikasemmin vois hakata sen läpi tässä joskus ennen ko toi vitonen tulee tasan kuukauden päästä :3

Kaikki tuntuu hassulta ja oudolta eikä aina hyvässä. Aaltoilen, välillä ahdistaa ja vaikka oon omaa keskiarvoani tyytyväisempi elämään (?) niin kuolema kutsuu mua edelleen. Huomaan ajattelevani sitä ohimennen jatkuvasti. HALUAN SEN SAATANA POIS MIELESTÄNI! Tai sit haluan kuolla. Lauantaina muuttoa, jos mun uus kämppä ei oo vielä vapaa niin tavarat muutetaan siks aikaa porukoille. Eilen oli veljen (ja Milkan!) synttärit, suunniteltiin et mentäis lauantaina perinteisesti ravintolaan syömään sen kunniaks. Pappa betalar ♥ Otolle mulla ei ollut mitään lahjaa yyh kamalaa :(((, Milkan lahja odottelee tuossa ja äidin äitienpäivälahjankin pakkasin. Lahjojen antaminen on parasta. Oispa liikaa rahaa :/

Pepsi Max maistuu, pakkaus sujuu liian hitaasti ja tilasin pari kirjaa Adlibriksestä... Siis ihan vain kaksi! Näin myös eilen kuinka marsut nostivat suullaan heinähäkin pois paikoiltaan; ei turhan fiksuja nuokaan. Oon ollut maailman huonoin pitämään ihmisiin yhteyttä, mut kaikki tärkeät ovat silti sydämessä ja ajatuksissa. Lässynlässynlää, mut joo ♥ Pakastimessa ois jäätelöä, sitä maitosuklaa-Ainoa. Eilen illalla pelattiin Eetun, Oton ja Simon kanssa Wormsia! Ah, nostalgia. Kirjoitan vain pätkiä, turhia ja epäloogisia pätkiä?


Just nyt ahdistaa. Elämä, kaikki. Tuntuis niin helpottavalta lopettaa kaikki, nipsnaps, noin vain. Päästä kaikesta. Ja tiedän, olen ehkä tekopyhä ja vaikka mikä kun mulla on kaikki ns. hyvin, mutta tää on kroonista. Se on todettu kertaan moneen. Mun päähän on kroonistunut halu kuolla. Se ei ole kivaa, ei mukavaa, ei tavoiteltavaa, ei hauskaa, ei mitään muuta kuin ahdistavaa. Ja oikeasti. Mä pystyn silti hymyilemään, nauttimaan elämästä, nauramaan aidosti, olemaan rennosti ja rakastamaan - ja kaiken aikaa mun päässä pyörii pillerit pienet pyörii ja kuolema.

np: Lindsey Stirling - Transcendence

1 kommentti :

  1. Surullista, mutta tavallaan kuitenkin hyvin mielenkiintoista tekstiä. Itselläni ei koskaan ole ollut pidempiä jaksoja tuollaisia kuolema-ajatuksia, vain pahimpina masennusjaksoina jotain lyhytaikaista. Sen sijaan minulla on ollut oikeastaan täysin päinvastaista eli minä pelkään kuolemaa. Joskus tuo pelko on helpompi, mutta toisinaan se haittaa merkittävästi jokapäiväistä elämää. Kaupungilla kävellessä pelkää koko ajan, että jotain sattuu ja pienikin poikkeama fyysisessä olossa kertoo kuolemantaudista. Muitakin pakkoajatuksia minulla on, joten samaistuin tavallaan tähän tekstiin. On todella kamalaa, että arkeasi synkentää tuollainen asia. Vaikka elämässä menisikin ulkoisesti kaikki hyvin, niin tuollaiset ajatukset voivat kuormittaa ihan järkyttävän paljon. Yritä kestää, en oikein tiedä mitä muuta voisi sanoa. Kroonisesta vaivasta kärsivälle kun on paha sanoa, että "Kyllä se siitä kohta". Toivotaan kuitenkin, että edes vähän helpottaisi tai ainakin saisit voimia tuon kestämiseksi.

    VastaaPoista