Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

tiistai 20. toukokuuta 2014

Ajatuksenjuoksua

Olen viettänyt taas aikaa porukoilla. Olen ruskettunut, jutellut äidin kanssa syvällisiä pitkään ja useaan otteeseen, haistanut tuomen tuoksun. Pessyt pyykkiä siellä, antanut niiden kuivua katsellen kaivaten järvelle. Palannut äsken takaisin kaupunkiin tuoden marsuille voikukkaa, apilaa (löysin yhden neliapilankin niille!), koivua ja poimulehtiä. Eetu tulee illalla yöksi, huomenna hipsimme juna-assalle ostamaan mulle VR:n eläkeläiskortin (jos löydän sen pirun kuntoutustukipäätöksen!) ja ostamme Eetun serkulle yo-kortin. Voisin myös noutaa Levykauppa Äxästä mun Djerv-levykäisen. Greippilimsa maistuu mahtavalle kylmänä, samoin Valion Eila-latte.

Eläkeläiskortilla ois tarkoitus ajella Milkan ja Petrin kanssa perjantaina Heltsinkiin. Perjantai; omistettu shoppailulle/kiertelylle/yleiselle paheennuksen aiheuttamiselle? Lauantaina; blogimiitti (iiks!) ja illalla Emin luo takuttamaan hiukset (iiksiiks!). Sunnuntaina sitten kohti kotia, väsyneenä I think, mutta myös onnellisena, luulen ja toivon. Ja mua ahdistaa, ahdistaa niin että tekis mieli huutaa ja repiä rintakehä auki. Mut mä uskon neliapilan voimaan ja hyviin ystäviin ja virkistävään vaihteluun - tai ainakin yritän.

Posti toi eilen Maelta aitohiusta (joka mahdollisesti menee takkujatkoksi), tänään kirjeen Kelalta asumistuen tarkastuksesta. Marsut syövät innoissaan noita tuomisiani ja tääl on kuuma. Joku soittaa jossain summeria/ovikelloa ja mua vainoharhattaa. Jostain syystä tunnen itseni samaan aikaan hyväksi ja pahaksi ihmiseksi. Oon samaan aikaan innoissani elämästä, mut kuitenkin pelkään aivan törkeenä jokaista valintaa ja valitsematta jättämistä. Mut se on kai normaalia?

Äidin kanssa puhuin pitkään eläkkeelle jäämisestä. Sain sen kai tajuamaan, että musta ei sittenkään koskaan taida tulla "mitään". Että vapaaehtoistyö on mun tavoite, sellainen kevyt ja mielekäs, vaikka mielenterveysseurassa tms. Että mä alan olla jo aika vanha, kaksneljä, ja vailla ammattia tai mahdollisuutta opiskella koska mun psyyke ei kestä työtä tai opiskelua, en jaksa keskittyä enkä vaan muutenkaan pysty niihin. Että oikeesti ois suuri helpotus päästä "oikealle" eläkkeelle. Kyl mä ymmärrän, et se tuntuu vanhemmista pahalta kun oma lapsi jää ennen niitä eläkkeelle. Mut imo se ois paras ratkaisu. Mä aion puhua siitä taas ens kerralla hoitajan luona.


Mut nyt kai pitäis alkaa kaivella sitä kuntoutustukipäätöstä esille. Avasin parvekkeen oven, ulkona näyttää ja tuoksuu sateelta. Palasin "oikeaan" aikaan kaupunkiin, toivottavasti huomenna taivas ei itke koko päivää. Ja toivottavasti viikonloppu ainakin ois auringonpaisteinen. Päätä alkaa särkeä, lisää greippilimsaa nassuun (ja tuo parvekkeen ovi ei sitten halua pysyä auki, tarvin ovistopparin!) ja NYT menen kaivelemaan sitä päätöstä muuttokuormasta. Vai vittu, olikohan mulla joku uudempi tossa... tossa... Hmm.

np: Bring Me the Horizon - Sleepwalking

2 kommenttia :