Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Ei tarvetta otsikolle

Yksin omalla kämpällä. Silmissä itku, rinnassa ahdistus ja oksettava tunne vatsassa. Päässä vainoharha, harha, pelko ja yksinäisyys. Mä en tiedä miten selviän tästä. En voi, osaa, luottaa ihmisiin, kuulen kuinka ne puhuu pahaa musta kun käännän selkäni. Ne haluaa mulle vain pahaa. Mun pitäis selvitä kolme viikkoa, kolme pitkää viikkoa. Kai mä sit oon niin terve, kai mä oon sit niin hyvässä kunnossa.

Mä voin niin huonosti. Mä oon tänään vain maannut sängyssä ja tuijottanut ruskeita lehtiä puissa. "Syksy tulee", huutaa mun pää. Mä en jaksaisi nostaa kättä, en liikuttaa sormia, en hengittää. Musta tuntuu et just nyt tää lääkitys ei pelitä, mut "ei sulle voi enempääkään enää antaa". Haluaisin tavata lääkärin, joka osais antaa ihmelääkkeen, joka veis pois ahdistuksen, masennuksen ja psykoottiset harhaluulot. Mä en rehellisesti tiedä kauan jaksan, koska nyt ollaan menossa lujaa alaspäin. Todella, todella lujaa.


Auttakaa joku, viekää tää olo pois. Mä en tiedä monta tällaista päivää mä enää jaksan. Haluan kaatua sänkyyn ja nukahtaa ikuiseen uneen. En jaksa ihmisiä, en jaksa elämää, en jaksa ketään tai mitään ja haluan vain kadota ja olla olematta. Asun lähempänä junia kuin koskaan. Mä pelkään että mun ote lipeää lopullisesti ja sekoan taas. Pelkään enemmän kuin ehkä koskaan. Just. Nyt.

np: Linkin Park - Hit the Floor

2 kommenttia :

  1. Voimia!

    En tiedä, onko tämän sanomisesta mitään apua. Toivon vain, että sulla olisi parempi olo.

    VastaaPoista