Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Ja se syö mua, se hajottaa mua

Perjantai saapui, nukuin pommiin hoitajanajalta ja kaikki tuntui menevän päin vittua. Olin väsynyt ja jännittynyt tulevasta matkasta sekä nukkunutkin tosi huonosti. Olin kuitenkin juna-assalla about samalla iskemähetkellä kuin Milka ja Petrikin, ja matka alkoi ihan mukavasti. Helsingissä vietiin kamat kämpille ja siirryttiin Kamppiin shoppaamaan. Siinähän sitten jäi käteen Morticiasta maailman upein hame (lupaan pyhästi kuvan joskus), oih, hinnalla pilattu, mutta oih ♥

Lauantai oli päivä suoraan helvetistä, täytyy myöntää. Mikään ei mennyt putkeen. Heti aamusta mutisin että taitaa hajota rintaliivit kun käveltiin Picniciin aamupalalle (meillä ei ollut käytössä jääkaappia koska se oli rikki). No, nehän hajosivat. Illalla molemmat kaarituet olivat tunkeneet tiensä läpi kankaasta ja pistelivät mua. Olin nukkunut taas huonosti (koska vieras paikka), joten olin myös aamusta alkaen hieman alavireinen. Jalkoihin alkoi sattua aika helvetin nopeasti, ja sitä se olikin sitten loppupäivän. Onneksi mulla oli Milka (ja Petri?) kohtalotoverina.

Lopulta kello oli sen verran että oli aika valua Kaisaniemen puistoon miittiä varten, mutta eihän me maalaiset mitään mistään tiedetty ja kierrettiin koko puisto ympäri ennen kuin löydettiin perille. Miitti oli, no, oli. Lähinnä koska mua ahdisti aivan saatanasti jo hetki sen alkamisen jälkeen (vieraita ihmisiä, meteliä koska oli myös Maailma kylässä, minä ujona ja pelokkaana siellä). Lisäksi en oikeastaan tuntenut ketään kuin ulkonäöltä - eli ei oltu puhuttu koskaan mitään, ja siis tietty Milka ja Petri oli tuttuja - ja mun on kamalan vaikea tutustua ihmisiin livenä koska oon niin epävarma. Onneksi uskalsin avata suuni sentään pari kertaa.

Puistoon ilmestyi myös Emi (ja Linda!), ja istuin hetken heidän seurassaan, hiljaisena jälleen, koska väsymys ja ahdistus painoivat. Palasin siitä sitten Milkan ja Petrin seuraan, ja ah, huomasin sukkahousujen polvessa jättimäisen liiskaantuneen purkan. No, ei siinä mitään, sakset esiin ja reikä housuihin. Vittu. Lähdettiin sitten käymään kämpillä, että oisin hakenut mun kamat ja siirtynyt Emin seuraan ja sitten takuttamaan tuGGaa, mutta kuinka kävikään? Ryssin lahjakkaasti puolessa välissä matkaa pitkin pituuttani asfaltille. Siinä sitten itkua vääntäen Milkan käsipuolessa kinkkasin perille ja edelleen itkien soitin Emille ettei tällä jalalla kyllä kävellä enää tänään. Jäi siis takkuoperaatio suorittamatta. Ei ollut mun päivä, ei.

Tänään sitten heräsin jalka edelleen kipeänä ja jäykkänä. Syötiin aamupalaksi roiskeläppää ja viiliä, raahustettiin junalle ja porukat, oi kiitos, tulivat hakemaan mut assalta. Kävin vain ruokkimassa marsut ja vesisateessa kinkkasin takaisin autoon. Oon siis jälleen porukoilla, vitut, asd ja perkele. Mut ruokaa sain, nukuttua vähän ja kohta saunaan. Ja kesän ekat kaks ukkosmyrskyäkin tuli koettua täällä tänään. Vielä kun jaksais katsoa Suomi-Venäjä kultamatsin niin!

Fiilikset just nyt? Paskat. En kadu että lähdin, koska Milkan ja Petrin kanssa oli välillä liiankin hauskaa(?). Toisaalta kaduttaa, koska ois pitänyt tietää etten mä jaksa kolmea päivää. Päiväreissutkin on raskaita mulle, joten vielä kahden yön reissu niin... Oon todella, todella väsynyt, enkä yhtään onnellinen. Vituttaa olla tällainen vässykkä-väsy-sairas-paska, joka ei pysty normaalielämään. Tuntuu, että vaikka oon sairas niin se ei oikeuta silti mulle tätä fiilistä ja että oon vaan huono ihminen. Ottaa päähän ja jälleen kerran harkitsen lopullisia asioita. Ottaa päähän myös se, että missasin sen hoitajatapaamisen; sille ois ollu tarvetta (okei voisin soittaa sinne, mutta niillä tuskin ois antaa aikoja kun suurin osa on lomautettuja ja niillä on muutenkin liikaa töitä, ja nyt tosiaan tuntuu etten ansaitse apuakaan). Lisäksi huolestuttaa erään ihananrakkaan puolesta, toivon  hänelle onnea huomiselle vielä kerran ♥

Väsynyt, mutta väsynyt ei kiitä, mutta kuittaa. Katsotaan, jos musta löytyy edes yksi säädyllinen kuva jostain jonkun kamerasta niin jos laitan miitistä kuvan tai kaks jossain välissä. Ehkä, ehkä en. Jos jaksan, jos viitsin, jos...


np: nothing

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti