Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 2. toukokuuta 2014

Maan ja vetten alla tyttö soutaa, ja kuolleilla kielillä laulaa

Huomenna on virallinen muuttopäivä. Tai siis. Kamojensiirtopäivä. Tavaroidenrahtauspäivä. Se päivä, jolloin tunnen olevani taas kerran hyvin turha kun ei mulla oo lihaksia eikä ees aivoja. Eli siis tavarani muuttavat täältä väliaikaisesta säilytyksestä Vääksyn suunnalta takaisin Lahteen, tällä kertaa ihan keskustaan. Jännittää, pelottaa ja vähän ahdistaa. Monet asiat ja kaikki.

Kävin tänään hoitajien luona keskustelussa. Oli hiljaista, suht, kun aloin kertoa ahdistuksesta. Eivät kommentoineet sinänsä mitään, mut vaihtoivat merkitseviä silmäyksiä. En tiedä ajattelivatko ne enemmän "oon huolissani" vai "olis nyt vitun valittaja hiljaa kun ei osaa edes kunnolla kuvailla". Sanoin vain että ahdistaa ja kun kysyttiin mikä ja miksi ja miten niin sanoin vain että en tiedä.

Just nyt haluaisin vain kuolla. Mä pelkään jäädä yksin mun asuntoon, mä pelkään kun mulla on hoitajien tapaamiset vain kolmen viikon välein, mä pelkään viiltää ja mä pelkään olla viiltämättä. Mä en pelkää kuolemaa, mut mä pelkään kuolla. Musta on idioottia kun takerrutaan vaan ahdistuksen syihin vaikka olo on kamala ja tarvisin apua siihen hetkeen ja oloihin koska en oo siinä kunnossa että jaksaisin pohtia asioita tai voisin edes niille syille yhtään mitään.


Itkettää, ahdistaa. Kukaan ei osaa auttaa mua, vähiten mä itse. Tekee mieli vetää yliannostus, ja huomenna ois tosiaan se muutto. Äänet käy taas korviin. Kuulen kuinka ihmiset supisee musta pahaa suljetun oven takana. Oma perheeni punoo juonia mun pääni menoks. Tiedän ettei se ole totta, mut miten luottaa kun ei ole koskaan osannut tai voinut luottaa keneenkään. Mä en pysty rentoutumaan, mä en pysty kuvittelemaan mulle hoitajien pyytämää mielikuvaturvapaikkaa koska en oo koskaan oikeasti tuntenut olevani missään turvassa. Eniten turvassa oon kokenut olleeni yksin ja jossain hyvin pimeässä suljetussa tilassa, jospa sulloisin itseni kassakaappiin?, ja luotanko itseeni - en todellakaan, joskus jopa vähemmän kuin muihin.

Miksi elämä on niin raskasta, niin helvetin vaikeaa olen niin vihainenkin että haluan vain tappaa ja vihata ja tappaa ja vihata ja tappaa kaikki. Just nyt tuntuu että kaikki kohtelevat mua kaltoin ja että kukaan ei ole mun arvoinen ja että mulla ei ole kuin minä ja eniten vihaan itseäni. Mä en jaksaisi enää. En vain jaksaisi.

np: Hocico - About a Dead

2 kommenttia :

  1. Blogistasi on tehty esittely, joka on löydettävissä täältä:

    http://jokonappaa.blogspot.fi/2014/05/chaos-engine-inside.html

    Hyvää vappua!
    #Leena, "Joko nappaa?"

    VastaaPoista