Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 12. toukokuuta 2014

Trigger me baby, make me sicker

Mä yritän rauhoittua. Siksi mä lasken lääkemääriä. 10500mg sitä, 1050mg tätä, 1400mg tuota. Vielä 12000mg sitä yhtä ja 69000mg sitä toista. 220mg, 450mg, 500mg ja vielä ne yhdet, joita en löytänyt. Näin vähänkö? 95120mg unohdusta; vaikka tiedän että ei niitä noin voi laskea yhteen, mutta suuret luvut tuovat turvaa.

Kello lähenee kahta yöllä ja oon edelleen hereillä. Tajuan, etten oo muistanut iltalääkkeitä. En ota niitä ihan vielä silti, en halua, en vielä. Istun ja tuijotan terääni. Otan sen käteen, tutkin vasenta kättäni, joka on lähes kauttaaltaan arpien peitossa. Minne viiltäisin? Olkavarsi on täynnä pienen pieniä vauva-arpia, ja on siellä muutama isompikin. Itse käsivarsi... No, sen päältä löytyisi tilaa. En tahdo viiltää vanhojen arpien päältä. Syitä on kaksi: 1) niissä ei ole tuntoa, joten ajatus inhottaa minua ja 2) ne ovat tavallaan pyhiä minulle, sellaisia, joihin ei saa kajota. Ne ovat hyviä ja tärkeitä sellaisenaan, niitä ei saa tuhota.

Painan terän lujasti kättäni vasten, mutten viillä. Teen sen uudestaan ja uudestaan. Jokin estää minua, vaikka himo viiltää on kova. Ahdistus velloo rintakehässä, vatsassa, joka lihaksessa tuntuu tuttu kireys ja jännitys. "Sä olet pettymys, Elina", sanoo mun pää ja mä uskon sitä.

Mun terä on vanha ja tylsä. En pidä siitä enää kovin, pitäisi hankkia uusia. Tiedän jo mistä saan haluamiani. Saan niistä ison varaston, kaksikymmentäneljä terää ja hintaa tälle koostuu 5,50€. Toisaalta inhoan uusia teriäkin, ne ovat liian teräviä. Sellainen "keski-ikäinen" terä on mielestäni paras. Joo huoh.


Anteeksi. Taidan jatkaa tätä yötä kehittävämmin - eli pelaamalla ja toivottavasti myös nukkumalla. Huimaa. Taidan ottaa nyt ne iltalääkkeet. (Ja ei, en "viiltänyt" enempää tänään.) Tavallaan on tosi tyhjä olo.

np: Obscure Sphinx - Feverish

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti