Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

torstai 26. kesäkuuta 2014

Siks kai oon niin huoleton; tiedän olevani kuolematon

No eihän se mihinkään oo menny. Ahdistus. Nyt se taas puskee läpi, ja ne ajatukset, ja kaikki. Ei pitäis pysähtyä hetkekskään, pitäis painaa täysillä eteenpäin ja hypätä kesken kovimman vauhdin junan alle niin ei ehkä ... niin. Mä en tiedä paljoa, mut sen tiedän etten mä kuole vanhana vaan lähden täältä paljon ennen sitä. Ei oo lupaus, vaan fakta. Mä en vaan jaksa. Eikä, rehellisesti sanottuna, mua edes paljoa kiinnosta tällä hetkellä(kään).

Kuvitelkaa nyt oikeesti päähän joka ainoa hetki se pieni ääni joka käskee kuolla. Kuvitelkaa elävänne sen kanssa. Päivästä päivään, tunnista tuntiin, minuutista minuuttiin ja sekunista sekuntiin. Ahdistusta about 24/7 ja masennusta. Yllättäviä korkealentoisuuden kausia, jotka päättyvät pystysuoraan pudotukseen. Taustalla sairastettu psykoosi, joka söi älykkäästä tytöstä tyhmän naisen. Nielusta alas päivittäin kaksitoista pilleriä pitämään sut jotenkin kasassa. Tulevaisuus... No, ei kovinkaan rohkaisevalta näytä. Töihin? Ei. Kouluun? Ehei. Lapsia, joita haluaisin? No tota. Ei?

Eniten vihaan ehkä niitä kausia kun mä oikeasti jostain fucking syystä uskon, että mulla ois tulevaisuus. Ne hetket, kun mä kerron kaikille mitä mä sitten teen. Kun en mä tee. Joku voi sanoa etten mä yritä, mikä on ehkä totta. Koska multa puuttuu se mielenkiinto. Mitä mä sitten valitan? Pitäis vaan tappaa itsensä ja that's it. Että mitä vittua sä itket, mieti Afrikan lapsia.  Nii.

Mä en oikeesti tiedä mitä mä teen enää täällä.


Asiasta kukkaruukkuun, tää on nyt se tekstin osa, jossa käsitellään aivan tylsiä ja tavallisia (siis toi alkuhan ei ollut mulle sitä) asioita. Esimerksiksi sitä että saatiin Eetun läppäristä näytön (ja näytävästi äänikortin) ajurit juntturiin. Eli ei ääniä ja toimii vain vikasietotilassa, hiphei. Lisäks mulla on nyt aivan oikea pelihiiri lolz, ja mä ostin sen Borderlands 2:n GOTY-editionin. Eetun rahoilla kaikki, siis en ole velkainen ehehehehehehehe paitsi vähän. Hiiri onneks oli päivän tarjous Gigantissa, 25€. Huomenna ihana serkku värjää mun hiukset ... takas mustiks. Oops. Ja leikkaa ne myös, onhan se tuleva parturi-kampaaja! Mun private :D

Ja jos jollain välähti et "olihan tossakin jo jotain kivaa sisältöä elämässä?" niin voin sanoa että sillä ei ole mitään väliä jos se ei tunnu missään. Koska mulla harvoin tuntuu. Mikään. Hetken ehkä, mut ei sitä yhtä hetkeä pidempään. Ja nää paremmat hetket väsyttää helvetisti. Ne, jolloin tuntuu joltain. Mut siis mun elämä. Vähän niinko ko seksiä mun lääkityksellä. Ei tunnu missään. Elämä = väärä lääkitys, tosin elämää ei voi vaihtaa, lääkityksen voi. Ehkä. Nyt en tiedä enää ees mitä selitän ja miks sotkin seksin tähän että. Tuota noin. Kröhöm.

Mut joo. Pointtini on se sama ja vanha ja tiesitte jo kaiken mitä kirjoitin niin etukäteen. Jeejee, en tajua miten kukaan jaksaa edes enää seurata mua kun kaikki on samaa soopaa. Ja tätähän tää on ollut jo vittu neljättä vuotta. En tajua :D:D:D:D Vittu. Ahdistus vaan kasvaa ja mä en tiedä ja huomiseen pitäis taas kerran jaksaa. Ja vittu. Vittu vittu vittu. En tiedä kiinnostaako. PS. Vituttaa vielä sekin kun tekis mieli tarttua terään. The end of the fucking paska story this time.

np: Juju - Hullu

4 kommenttia :

  1. niiiin samat ajatukset että alkaa pelottaa ootko kurkannu mun pään sisään. yh. miten tästä selviää.
    onko sulla mitään terapiaa? mulla on ihan psykoterapia ja se on ainoita asioita mitkä auttaa jaksaa olla hengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei hätää, mulla ei oo tapana kurkkailla muiden kuin omaan päähäni. en käy terapiassa (skitsot ei kai kovin helposti pääse sellaiseen), mutta sairaanhoitajien vastaanotolla aina silloin kun niillä on aikaa (eli noin kolmen viikon välein). paskaa. :C

      Poista
  2. ja joo toi seksi. ei kinosta ja jos joskus vähän kinostaakin niin ei tunnu ollenkaan/tuntuu epämukavalta! paskaa!

    VastaaPoista