Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Sisältä jo mätä

En tiedä. Niin se alkaa taas. Aika soljuu, päivät kuluu, en tiedä. Kaikki on ihan ok, mut en tiedä riittääkö se. En uskalla jäädä ajattelemaan mitään. Jään liian usein miettimään kuolemaa, vaikka tosiaan, kaikki on ihan ok. Just nyt oksettaa. Maailma. Elämä. Kaikki. Oon porukoilla (missä muuallakaan) ehkä just koska pelkään sitä että oon yksin ja alan ajatella. Ajattelu on pahasta, yksinolo on siksi pahasta. En koe itseäni minkään arvoiseksi, olen toistaitoinen toisen luokan kansalainen, taakka ja murhe. En mitään hyvää.

Mulla ei oo juuri sanoja (ja silti liikaa) tälle ololle. Oon käyttänyt jo liikaa rahoista joita mulla ei edes vielä ole. Vihaan itseäni. Eilinen masensi; taas ihmiset valmistuvat, ne ovat jotain, mä en edelleenkään mitään ja kaksneljävee. Mä en halua nähdä ensi vuotta taas olematta mitään muuta kuin tätä samaa paskaa. Ja on helppo sanoa, että tee asialle jotain. Mutta mä en pysty. Se on vaikeaa jo sen takia että vuosia on kulunut siitä kun oon viimeks ollut jotain muuta kuin tätä. Paskaa. Turhaa. Ja vaikeaa sen takia, ettei mulla ole voimia. Vaikeaa, koska mulla ei ole jaksamista, ei keskittymiskykyä. Ja vaikeaa, koska tää sairaus on syönyt multa ihan jo perustaitoja. Maailma; haista vittu :3

Tekis mieli repiä pää irti, tekis mieli lopettaa tää kaikki paska. Kaikki sanoo et "älä nyt, oot jaksanut tähänkin asti, jaksa vielä, älä viitti, muutkin jaksaa". Mut kuka muu muka elää mun elämää kuin minä. KUKA MUU MUKA? Kuka muu tuntee mun tuntemukset ja tunteet, tietää tän häpeän mikä oon kaikille? Kuka muu tietää, miltä tuntuu olla turha, taakka, rasite, vaiva? Kuka muu on kokenut mun elämän käänteet, tuskat, pelot, sairauden ja sen käänteet? Ymmärrän huolen, ymmärrän välittämisen, mutta mitä vittua se auttaa jos se ei tunnu missään? Se ei vie mun elämää minnekään. Se ei poista paskaa mun elämästä, se ei auta mua jaksamaan mun elämää joka päivä.


Anteeks tää, mulla menee oikeasti kai ihan ok. Eihän mulla voi mennä huonosti? Mullahan on kaikki paitsi (mielen)terveys.

Rakkaudella,
elämän kolhima paskapää

np: Pariisin Kevät - Metsän laidalla puut

1 kommentti :

  1. Apua.. Samaistun valtavasti koko tekstiin. Ihan sydämestä otti.
    Ja sit tää
    "Mä en halua nähdä ensi vuotta taas olematta mitään muuta kuin tätä samaa paskaa. Ja on helppo sanoa, että tee asialle jotain. Mutta mä en pysty. Se on vaikeaa jo sen takia että vuosia on kulunut siitä kun oon viimeks ollut jotain muuta kuin tätä. Paskaa. Turhaa. Ja vaikeaa sen takia, ettei mulla ole voimia. "

    Mäkään en tiedä tuleeko mun elämästä yhtään mitään. Ehkä tää vaan katkeaa yllättäen joskus
    enkä mieti kuolemaa, teen sen vaan ns.ohimennen.
    Mutta toistaiseksi täällä ollaan, ole sinäkin <3 Koita nauttia asioista ja ihmisistä, tilanteista,
    pienistä asioista.
    Sun ei tartte jaksaa enempää kuin sen verran mihin oikeasti itse pystyt. Kukaan muu tai maailma ei sais määritellä omaa arvoa. Koitan itsekin uskoa niin omalla kohdalla.
    Randomin jorinoita mutta kun kosketti ;___;

    VastaaPoista