Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 6. kesäkuuta 2014

These bad thoughts

Mystisiä oloja. Eilen Sivoska saapui, mentiin porukoille, syötiin hyvää ruokaa, uitiin (eli siis käveltiin n. kolmesataa metriä ennen kuin oltiin niin syvällä että vesi oli vähän alle kaulan ja sitten uitiin) ja saunottiin. Tänään pyörittiin kaupungissa ja käytiin satamassa pitsalla. Ja nyt kun olen istunut tähän koneelle, se iskee tajuntaan vasta oikeasti: joku läheiseni on kuollut. Poissa, ikuisesti. En voi käsittää. Ja vielä tällaisena aikana, kun kuolema-ajatukset ovat voimakkaana omassakin päässä. Tuntuu, että kaikki mitä ajattelen häpäisee L:n muiston, koska sen lisäksi että surettaa ja ihmetyttää, mun päässä liikkuu salaa, jossain takaraivossa, ajatuksia, jotka huutaa että "katso, muutkin onnistuvat, et voi olla huonompi!". Ja mua hävettää niin, en mä saisi ajatella niin tällaisena hetkenä, en, en, en.

Pelottaa, oikeasti mua pelottaa, sillä huomenna joudun menemään yksin juna-asemalle ja matkustamaan junalla Helsingin suuntaan. Oon kirjoittanut jo aikaisemmin, kuinka pelkään junia ja juna-asemia, koska pelkään impulsiivisesti tekeväni itselleni jotain. Ja nyt tämä kaikki... Mun täytyy vain keskittyä kovin siihen, että Liisa odottaa mua Tikkurilassa, ja Helsingissä lupasin nähdä nopeasti Wilmankin. Mutta tuntuu vain että oon huono ihminen, kun tuollaisia pelkään, NYT, näinä aikoina. Mä pyydän anteeksi kaikki ihmiset, te siellä, keille L oli tärkeä, mä en halua, en todellakaan halua, häpäistä L:n muistoa ajatuksillani! Mä haluan uskoa, että teiltä löytyy ymmärrystä myös mulle, mun sairaudelleni, vaikka se voi olla vaikeaa juuri nyt.


Oon pahoillani näistä ajatuksista, mä yritän siirtää niitä muualle mun päästä mutta eivät ne lähde. Mun pitäis mennä suihkuun ja nukkumaan, mutten tiedä pystynkö nukkumaan tässä olossa. Tunnen oloni vain niin itsekkääksi paskaksi... Anteeksi, anteeksi. Anteeksi kaikki.

np: Sopor Aeternus & The Ensemble 
Of Shadows - The Hours of Sadness

4 kommenttia :

  1. Oot rakas. Mennään sinne kaakaolle? Pysy täällä. Toivon. Vaikka se sattuu.
    <3

    VastaaPoista
  2. Oon vähän oudosti aina välillä kommentoinu, mutta. Koska tää onkin ehkä ensimmäinen blogi, missä oon tutustunu niin puhtaasti tunteiden välittämiseen suoraan sellaisina kuin ne on. Oot jollain tapaa inspiraatio, kun oma pää on sekaisin (salaisesti _kaikilta_läheisiltä_elämässä_. mun tapauksessa ainakin. ei mitenkään pysty puhumaan _ihan_ kaikkea, kun pelkää muun yhteiskunnan kritiikkiä), että kaikenlaista ajattelua sitä pystyy löytämäänkin, tuntuu jopa sallitulta ajatella niin koska.. en ole ainoa. Pienemmässä mittakaavassa.
    Mutta joka tapauksessa oon pystyny käsittelemään oman päänsisäisiä asioita, kun näkee toisen sielun, toisen henkilön tilanteen. Saattaa olla itsekästä toivoa, että kuulisin jatkossakin sun kuulumisia :) Mulla ei ainakaan oo mitään sua vastaan. Oman tien löytäminen on kokonaan erillään siitä, että miellyttääkö muita, yhteiskuntaa, ihmisiä, joita ei tunne, joilla ei ole riittävää ymmärrystä käsitelläkään toisen elämää. Joskus me kaikki tullaan olemaan sitä yhtä samaa multaa kuin kaikki muutkin. Kuin ihan_kaikki_muukin tällä pallolla. Miltä tuntuu, jos ei näe oman elin-ikänsä loppuun asti, mihin asti päästään ihmiskuntana. Ei kannata kantaa itseinhoa siitä, että ei kykene samaan kuin muut. Syistä__oman__menneisyyden. Mihin ei ole pystynyt vaikuttamaan. Omassa tahdissa, miten itse kykenee. Kaikilla on oikeus tehdä niin paljon kuin kykenee. Oli se vaikka kukkien siemenestä nuppuun ja täyteen kukintoon saattamista loppuun asti. Ihan kaikkea tyhmää tai kliseistä, mitä _IKINÄ_ keksitkin. Ihan mitä tahansa maan ja taivaan välillä keksit tehdä, mikä ilahduttaa itseäsi, että jaksat tehdä vielä jotain uutta. Toteuttaa itseäsi jollain tapaa. Jos siltä tuntuu. Kunhan se ei satuta, rajoita kenenkään kanssaeläjän tilannetta tai oloja. Anteeksi. Ainiin ja kiitos olemassaolostasi ;_;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;______; ♥
      taisin ymmärtää, mitä hait takaa. kiitos kauheasti tästä kommentista, tällaisia sanoja saa harvoin ja ne ovat aina yhtä koskettavia.

      Poista