Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

torstai 12. kesäkuuta 2014

Too tired to care

Kävelen sisään Tukipisteen ovista. Odotan melkein neljäkymmentäviisi minuuttia, jonka jälkeen pääsen keskustelemaan. En osaa sanoa mitään. En yhtikäs mitään. Plussapuolet (tai jotain): saan otettua Opamoxin valvovan silmän alla, siis vain yhden, en yhtätoista. Istun siinä vesilasi kädessä, ja jossain vaiheessa huone alkaa muuttaa muotoa. Se venyy, valuu, paisuu ja supistuu. Jalat uppoavat lattiaan kuin juoksuhiekkaan ja vartaloni käyttäytyy oudosti. En sano mitään.

Kai mä silti jonkun neljäkymmentäviisi minuuttia siellä istuin. En osaa sanoa, en seurannut kelloa. Istuin, ja oikeastaan ainoat mitä sain sanottua olivat että L on kuollut ja että mulla on vaikeita itsemurha-ajatuksia. Lopun aikaa pyörittelin vesilasia kädessäni. Mulla on edelleen niin paha olla. Opamox ei oo auttanut juuri yhtään, ja pelkään ottavani muutaman lisää. Onneksi soitti äsken tulevansa tänne. En tosin tiedä onko se hyvä vai huono, mut. Ainakin kai pysyn hengissä yhden yön pidempään.

Mä en tiedä mitä teen enää itselläni. Mulla on vaan niin paha olla. Huomenna hoitajien tapaaminen, mutta siihen tuntuu olevan ikuisuus enkä tiedä osaanko sielläkään sanoa mitään. Huono kausi on alkanut, ja mä haluan vain pois. Vain pois.


np: Linkin Park - Final Masquerade

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti