Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

torstai 31. heinäkuuta 2014

Pakko on taistella, kuolla tai voittaa

Väsyttää, muttei väsytä. Kirjoituttaa, muttei kirjoituta. Olo vaarallinen, mutta samalla leijun ilmassa. Pelkään sitä, kun palaan kaupunkiin. Istun illat yksin, yöt yksin, aamut yksin, päivät yksin - nukun kun nukuttaa, eli paljon tai liian vähän, ja kaikki on avoinna. Haluaisin valvoa aamuun, mutta uni painaa silmää enkä ole edes ottanut vielä lääkkeitä. Elämä tuntuu niin turhalta taas tänään. Haluaisin kietoutua mustaan, pimeään ja pahuuteen, kadota sinne ja tuhoutua. Mutta kai mä otan ne lääkkeet ja nukun, kun en tänään muutakaan voi.


np: Se, josta ei puhuta - Minä tapan sinut

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Ei armoo (hetken vertaa)

Illat loppuu ahdistuksen kautta Opamoxiin. Nyt pitäisi nukkua jo, sillä meen iskälle avuks töihin kun pitää kerätä rahaa siihen uuteen kameraan (300€ argh, ja tosiaan vanha kamerani alkoi sekoilemaan lisää; mustia/mustavalkoisia häiveitä/haamuja kuvissa, ah!). Ja vaikka on ollut paljon parempia päiviä kuin viikonloppuna, kuolema kurkistelee selkäni takana, huutelee korviini, hipaisee kättäni ja käskee: tee se. Ei hetken rauhaa. Pelkään istua kyydissä auton etupenkillä, koska pelkään tekeväni sen. Kuiskaavani veljelleni "anteeksi rakas" ja kääntäväni ohjauspyörän rekan alle. Tai ohitustilanteessa, sadankolmenkympin nopeudessa, noin vain, ojaan. Moottoritiet ovat kauhistusten kauhistus.

Ja vaikka oon pitkästä aikaa uskaltanut ja pystynyt käyttämään Opamoxia normaalisti, haluaisin ottaa aina muutaman liikaa, ihan vain turruttaakseni, nukkuakseni hieman pidempään, hieman syvemmin, ilman unia jotka vainoavat päivisin. Sain toisen ajan hoitajalle ensi viikon keskiviikoksi, kuudes kahdeksatta kaksituhattaneljätoista. Päätin, että mun on pakko kertoa totuuksia tällä kertaa. Etten vain saa istua ja hymyillä. Pitää vihdoin kertoa L:n ja J:n itsemurhista, siitä että ympärilläni näen pelkkää tuskaa ja kipua, ahdistusta ja epätoivoa. Että mun on helvetin paha olla, koska kuolema kiusaa, koska ahdistus vaivaa, koska en vaan jaksaisi. Että mä pelkään itseäni. Paljon. Mun pitää kirjoittaa paperi, mun pitää tehdä se ja avata suuni.


Mutta jos nyt ottaisin sitä Opamoxia tähän ahdistukseeni, joka taas kaivautui jostain salaisesta luolastaan. Toivokaa, että jaksan herätä aamulla, toivokaa että jaksan huomenna(kin elää). Nyt väsyttää, väsyttää taas. Olenhan herännyt jo reilusti yli kaksitoista tuntia sitten, hui. Ja perkele, kuusi kolmekymmentä ylös. Ei hyvältä näytä, mut aina voi yrittää. Toivokaa.

np: Apulanta - Koneeseen kadonnut

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Ja se meri olikin pohjaton

Eilen illalla kolme Opamoxia, mutta ahdistus ei vaan lakannut. Uni antoi odottaa tuloaan liian kauan. Ihmiset mun ympärillä voi niin huonosti alkaen perheestä jatkuen ystäviin ja kavereihin. Kaikki. Myös minä. En jaksaisi millään. Kaksi Opamoxia naamaan än yy tee nyt, jos helpottaisi. En halua, uskalla, voi puhua kenellekään läheiselle. Viime yönä soitin about minuutin välein tunnin ajan Kriisipuhelimeen - ilman tulosta, olivat jatkuvasti varattuja. Maanantaina on kai rohkaistava mielensä ja soitettava polille "nyt riitti"-puhelu. En mä kestä kun äitikin vain ärisee jos mainitsenkaan ahdistuksesta ja siitä miten mua ahdistaa kaikkien muiden ahdistus. Kaikilla on liikaa omia huolia. Äidilläkin. Se vain sanoo ettei saisi välittää muista niin paljon. Että pitäis keskittyä itseensä. PASKAT. Oon niin vitun väsynyt. Ehkä, toivottavasti, Opamoxit alkaa pian vaikuttaa ja hetken saan olla rauhassa. Kiitos.


np: PMMP - Salla tahtoo siivet

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Aggre

Tapaaminen hoitajan kanssa. Kerroin paremmista päivistä ja ahdistuksen paluusta. Olin sisällä noin kaksikymmentäviisi minuuttia - todella vähän mulle. Onko sulla muuta asiaa? Ei. En saanut vieläkään sanottua L:n ja J:n poismenoista. Enkä varmaan saakaan sanottua. Ikinä. En halua, en pysty, en tiedäkään miksi. Sain sentään kysyttyä koska se dissosiaatio- ja traumakysely aloitetaan ("sit kun ollaan molemmat paikalla") ja tiedän nyt et lääkärinaikakin on tulossa - joskus.

On kuuma, on saatanan kuuma. En arvosta. Se ja tää jäytävä ahdistus aiheuttaa mussa aggressioita (ja nälkäkin viel) ja ahdistaa lisää. Vituttaa. Pitäis kai ottaa Opamoxia, mulla on lupa siihen. Mut jotenkin. Ääh. ASGOJKLGAS. En pysty nyt kirjoittaa enempää. Pakko ottaa se Opamox etten paisko äidin läppäriä ikkunasta. Saa nähä sammunko sit ko tää kuumuus väsyttää entisestään. MUT JOO NYT PAKKO LOPETTAA anteeksi tällain paskaentry.


np: Lana Del Rey - Florida Kilos

torstai 24. heinäkuuta 2014

Aamuyöpala


jotenkin vain tällainen olo;
ruma ja sekava (ja hikinen)

Kun kello lähenee puoli neljää, muistan vihdoin lääkkeet. Alkuun olo oli tukala, illalla siis; paniikkikohtaus kolkutteli ovella, äänet yrittivät tietään pääni sisään, ajatus juoksi kiellettyjä polkuja, ahdistus hakkasi päässä ja puristi rintaa, ja tää kaikki huipentui siihen että kävelin levottomana ääneen höpöttäen ympäri kämppää yrittäen puhua itseäni ympäri ties kuinka monesta pahasta teosta (btw, onnistuin siinä, eikä kukaan vahingoittunut). Pyörittelin Opamoxeja kädessäni useampaan kertaan, mutta todettuani yhtä useaan kertaan luultavasti ahmivani ne kaikki kerralla jos ottaisin ensimmäisen, jätin mokomat syrjään.

Ja mä tosiaan selvisin. Vain todentaakseni perus yösekoilut, eli pian tän jälkeen silmät alkoi maanisesti (anteeksi sanan väärinkäyttö) seistä päässä ja ajatus juosta ihan toisenlaisia reittejä; nyt mentiin kovaa ja korkeella. Onneksi tilillä ei ollut yhtään rahaa, joten mun tän yön tuhlaamiset taitavat jäädä viiteen euroon, mutta laskeskelin et jos siellä OIS ollut rahaa, ois voinut mennä ainakin satanen. Siis kun mietin taaksepäin mitä kaikkea olin jo tilaamassa. Ja satanen arviolta vain siksi, ettei mulla yleensä ole sitä enempää rahaa.

Nyt hytkyn musiikin tahdissa (kaunista) tuolillani, levottomana vieläkin, mut vauhti tuntuu olevan hiipumassa. Vihaan tätä vaihetta yöstä, kun vauhti katoaa, aika tuntuu venyvän ja venyvän palautumatta laisinkaan normaaliksi ja sekunit muuttuvat tunneiksi. Kun alan haukotella ja sänkyyn meneminen käy ensimmäistä kertaa mielessä. Vihaan. Vauhti vielä mielessä pysähtyminen tuntuu paskalta. Kuin autolla satasesta suoraan betoniseinään.

Mut joo. Nää on näitä sekavia ajatusoksennuksia, joita multa tuntuu tulevan kovin usein (varsinkin yöaikaan). Pyydän anteeksi. Nyt vaivaa nälkä, ja täällä haisee vielä makkaraperunoille (läskeys kunniaan), joten kai se on aika kaivella yöpalaa... (läskeys kunniaan!!) Sen jälkeen pitää tasapainotella sen kanssa et painunko liian lyhyille yöunille vai tapanko aikaa päivittämällä fb:n etusivua kerran sekunissa kunnes aurinko nousee. Elämän suuria valintoja, asd. Anteeksi sekavuuteni, nyt sitä safkaa.

np: Linkin Park - Blackout

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Cruel world

Jostain syystä musta tuntuu, juuri nyt, että maailma hajoaa mun ympärillä. Ja nimenomaan mun ympärillä, tai ehkä ympäril. Tuntuu ettei kellään oo hyvä, ja sen takia mulla on paha olla. Todella paha olla. Mä en siedä sitä, että maailma kohtelee mun rakkaita huonosti. Mä haluan, että mun rakkailla on hyvä olla. Paras olla. Ja nyt ei ole. Ei sitten juuri kellään. Maailman paino on niiden niskassa, ja samalla se on munkin. Tässä hetkessä kaikki se paino painaa mun päätä kohti maata ja mä meinaan pakahtua. Rintaa painaa, hengitys ei kulje, tärisen - ne perus ahdistusoireet.

Ja kun mulla pukkaa ahdistusta pintaan, mä haluan kadota. Mä en halua ajatella näitä mun rakkaita, näitä mun ihania, vain kadota. Ja mulla on Opamoxia, ja mulla on yö. Mut en voi, en mä voi, koska oon porukoilla. En voi vaan lääkepöhnissäni nukkua kahdeksaatoista tuntia - tai jotain. Mun pitää kestää, mun pitää jaksaa. Ympärillä ihmisillä on enemmän oikea hätä. Ne ja niiden läheiset kuolee, ne ei saa apua ja mä sentään saan. Joskus, liian harvoin, mut oma vika kun en vaadi. Mä haluan jo perjantain, mä haluan jo mennä puhumaan. Mä en just nyt voi sietää ajatusta et joku puhuis mulle ääneen, sillä kaikkien äänet tuntuu pahalta mun korvassa, ne saa mut raivon partaalle.

Muutenkin just nyt tuntuu, et pieninkin epäonnistuminen tai väärä liike tai joku vastaava saa mut räjähtämään. Tää olo etenee ja en tiedä miten mä selviän tän kanssa. En tiedä mihin tää johtaa. Luultavasti siihen, mitä odotin: jatkuvaan huonoon oloon ja ahdistukseen. Mä en oikeasti tiedä mitä haluan. Just nyt kaikki on sekavaa, äänet kovia ja maailma paskaa. Ehkä mä teen popcornia ja katoan kirjan maailmaan, siel ei tarvi olla mitään, ei pystyä mihinkään, ei sietää ketään tai jaksaa mitään.


Maailma on paska. Se on paskapaskapaskapaska. Ja mä en halua olla. Mitään.

np: Lana Del Rey - Ultraviolence

"I've seen worlds that don't belong"


Ihan hyviä päiviä. En tiedä oikein mikä mun todellinen vointi on, kai ihan ok. Jotenkin epätodellinen fiilis silti. Oon ollut ukin veljen synttäreillä. Oon viettänyt kesäpäiviä isovanhempien mökillä. Ihan jees päiviä, mut jossain syvällä väsymys on alkanut nakertaa, masennus tehdä pesää. Mä oon tuntenut sen iltaisin maatessani siellä mökin lattialla patjalla. "Elina kaikki ei oo nyt ihan hyvin, muista pelätä", huomaan sanovani itselleni.

Mut silti vielä hyviä päiviä. Eetu on saanut kämpän. Marsut ei oo kuolleet lämpöhalvaukseen, tai muutenkaan. Mä oon selvinnyt. On ollut rentouttavaa vain olla siellä mammalla ja ukilla. Oon hoitanut sieltä mökin pihalta yhden karkurikoiran eläinsuojeluun, ja huhhuh mikä taistelu ja puhelinsota sekin oli! Oon tänään jaksanut käydä apteekissa ja soittaa yhden laskunsotkun takia ja selvittää kyseisen asian. Mun kaikki rahat, mitkä tänään on tulleet, menevät tänään - enkä saa ees kaikkea maksettua ellei porukat taas lainaa. Mut yritän olla ahdistumatta, sillä mä tunnen, että ne päivät ei välttämättä oo kaukana taas.

Perjantaina mulla on polilla hoitajan tapaaminen, mietityttää ja hieman jännittää aletaanko mulle tekemään sitä trauma- ja dissosiaatiokyselyä jo nyt vai vasta sitten kun molemmat hoitajat ovat paikalla. Ja että pääsenkö mä sinne lääkärin juttusille koska. Äöäöäöää. Näin mä isovanhempien mökillä muuten serkun ja sen irlantilaisen poikaystävän! Tai oikeestaan käytiin isovanhemmat ja me nuoremmat syömässä eka ja sit riekuttiin siellä mökillä ja pakotettiin tää jätkä tekemään kaikkea friikkiä, esim. pelaamaan mölkkyä, syömään mustikoita ja käyttämään huussia (siis pakotettiin... :))))) ). Oli hubaisaa. Ja illalla kummitkin kävi siin, lupasivat ostaa mulle hyvin aikaisen synttärilahjan, eli toivon nyt suuresti että syyskuun neljäs Sims 4 tipahtaa jostain luukusta jonnekin! OON NIIN ILOINEN TÄSTÄ ♥!

Tänään meen vielä porukoille pesemään pyykkiä. Torstaina takas kaupunkiin, hengailen sit Eetun kanssa koko päivän ko sen auto on huollossa. Et sellasta. Ja täytyy vielä kerran sanoa, et pelottaa koska tää hyvä loppuu. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Ja mulla on vuosien kokemus tästä, mun sairaudenkuvaan kuuluu aaltoilu ja ääh. Tuntuu tavallaan turhalta höpötellä tällasta että "en oo tehny juuri mitään, on kivaa, jeejee, mut silti pelkään". Tiedän ettei sais pelätä. Mutta. Kun mä tiedän ettei tää kestä ikuisesti. Nyt alkaa olla jo tyyliin... oisko muka jo kolmas ihan ok viikko? En osaa sanoa. Mutta. Kuulostaa kohtalokkaalta, mut loppu on lähellä. Ei kirjaimellisesti mut. You know.

Mut joo, turha täs on jauhaa enää tätä samaa shittiä :D Soittelen iskälle et onko se menossa koska kotiin töistä ja näin. Pärjäillään kaikki jooko? Muistakaa pitää huoli itsestänne ja toisistanne, sitä se mun mammakin hoki täs viime päivinä niin moneen kertaan. Ja se on fiksu mamma se :D Puspus ♥

np: Paramore - We Are Broken

torstai 17. heinäkuuta 2014

Tunnista eläin!!1 eli kuvaryöppy Korkeasaaresta yms.


saattoi olla näätä!



gundeja ;O!


magnum-jäätelö?


awww äiti-lapsikerho!


"WILMA KATO AASI" --- tai sit ei



"jos kuolen ennenko näette mut... ne oli ne lapset jotka syötti mulle karkkia :("
saatanan nykynuoriso! OLEN PETTYNYT TEIHIN!



melko parhaita kavereita!


hyvin jännä eläin :D


jokuviiriäinen ♥


MARAT!


jokainen kohtaamamme kilpikonna oli kiimainen - you wanted to know


"o-hai!"


taustalla paidaton mies!!?


and (shake) dat ass...

OLI HELVETIN MUKAISIA PÄIVIÄ NÄMÄ KAKS WILMAN LUONA. Kaikki kuvat siis (c) Wilma. Tälleen btw :D Mutta joo. Wilma tuli mua vastaan harmaan taivaan alla juna-assalle, päästiin suoraan Korkeasaaren bussiin ja ajeltiin perille. Siel oli mm. leijonanpentuja, joiden edessä oli niin paljon ruuhkaa et hyvä jos vilauksen näki. Aurinkokin alkoi paistaa jossain välissä! Edellä olleet kuvat puhukoot enemmän puolestaan. Mut. Jalathan siinä kipeeks tuli - ja nälkä. Kun oltiin kierretty koko eläintarha, niin suunnattiin taas about suoraan bussiin ja Kampin Pippuriin pitsalle. Oli ehkä paras pitsa aikoihin? Eksyttiin me Wilman luokin, yllärillä. Dari oli mitä mukaisin koiramummo, ja sen kanssa lenkillä tapettiin vielä lisää jalkojamme. Puhuttiin paskaa jonnekin kolmeen, puoli neljään yöllä (mm. käytiin läpi ehkä kaikkien kolmen The Sims -pelin sisältö? :---D).

Seuraavana päivänä heräiltiin puoliltapäivin ja marssittiin ulos Darin kanssa kastuaksemme läpimäriksi. No, seuraavalla bussilla kaupunkiin - edelleen märkinä :D Pyörittiin ympäriinsä (köyhiä kun oltiin) ja todettiin ettei siel paljon ostettavaa ois ollu (aijaa niinkö??). Manhattan Steak House ruokki meidät ja Fantasiapeleistä tarttui mulle mukaan Zombie Fluxx, jota hakattiin varmaan kolme tuntia kun päästiin takas Wilmalle. Kortinlätkiminen jäi pahasti kesken ( :((((((((! ) kun Otto tuli työkeikan päätteeksi hakemaan mut. Piti sanoa hyvästit Wilmalle ja kiittää mukavista kahdesta päivästä, ja suunta kohti Lahtea.

Nukuinkin sellaset kevyet viisitoista tuntia sen jälkeen, kunnes Eetu soitti ja sanoi et tarjoo mulle pitsan jos oon nopeesti ulkona. No, mähän olin :D Nyt venailen et kello tulee sen verran et voin lähteä Anua vastaan sen työpaikalle, sit jossain vaiheessa himaan takas ja Eetu tulee yöks - pakotan sen pelaamaan tota Zombie Fluxxia! ♥ Huomenna varmaan karkaan porukoille iltapäivästä kun lauantaina on ukin veljen synttärit (ööh, en muista tarkkaan mut taisin kirjoittaa senkin tänne jo aikaisemmin, voi luoja tätä mun muistia XD).

Mutta juu. Hyviä päiviä, vaikka rahat on lopussa ja hävettää ja vituttaa. Unohdin näköjään nukkuessani (...) käydä psyk. polilla uusimassa mun reseptin Seroquel Prolongiin, mut. Huomenna kerkee viel. ... ... ... Nyt taidan tehdä lisää mehua, kiusia Nooraa fb:ssä ja odotella sitä että voin tosiaan lähteä talsimaan tuonne ulos. Tekstin kirjoitti hyvistä päivistä ja ystävistä kiitollinen höpöpää :3 ♥

np: BANKS -  Goddess

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Ooh ja wow

Iida tuli, oli ja lähti. Meillä oli superkivaa (ainakin mulla)! Perjantain ja lauantain välinen yö meni jutellessa intensiivisesti kaikesta maan ja taivaan välillä. Aamukasilta Iida nukahti, mä jatkoin iltaysiin samoilla silmillä. Käytiin yöllä saadun superidean siivittäminä Nikotiiniton Oy:llä ostamassa mulle kaks (nikotiinitonta, tietenkin) sähköröökiä / EShishaa; omena ja vanilja. Tää lähinnä, koska mulla on ajoittain tosi pahoja pakkoajatuksia tupakoinnista enkä sitä sen terveyshaittojen takia halua todellakaan aloittaa. On se hassua :D Syötiin vähän ja terveellisesti (... tulkitkaa miten haluatte :D), ja juotiin kahdeksan puolentoista litran Pepsi Maxia ♥ Oltiin myös hieman hulluja, ja kirjoitettiin käsin (muutamaa lukuunottamatta, paperi loppui) Cards Against Humanityn viisisataaviisikymmentä korttia, ja lopulta päädyttiin tilaamaan molemmille omat aidot versiot testattuamme meidän kopioitua versiotamme!

Sunnuntaina Iida sit lähti, oli kyllä oikeasti ollut ihan uskomattoman hauskaa, vaikka väsyttikin vähän. Mä suuntasin illan pimennyttyä vielä tänne porukoille, jossa oon tänään pessy pyykkiä. Huomenissa onkin vuorossa lähtö Wilman luo Helsinkiin, jossa otetaan suunta kohti Korkeasaarea! On luvattu ukkosta, on luvattu sadetta, ja vaikka mitä - riippuen lähteestä. Mut ollaan seikkailuhenkisiä(?!) ja mennään silti. Pakotan Wilman kuvaamaan, koska mun kamera... no, tiedätte. Että ehkä luvassa kuvia reissusta! Ja ne jotka tuntee mut irl ja on matkustaneet mun kanssani tai joiden luona olen käynyt tietävät että mä en osaa pakata vähän. MÄ OLEN NYT YLITTÄNYT ITSENI ja mulla on matkaan Wilman luo mukana vain se edellisen postauksen kuvissa näkyvä reppu. Ooh ja wow, ei seitsemää matkalaukkua? OOH JA WOW!

Loppuviikosta näen varmaan Anua, iiks! Ja lauantaina on ukin veljen syntymäpäivät (hän täytti kahdeksankymmentä vuotta tänä kesänä tuossa noin). Paljon kaikkea, mut se on hyvä koska sit en ehdi liikaa ajatella pahoja asioita, surullisia asioita, ahdistavia asioita. Voi olla et tää kaikki kostautuu jossain vaiheessa, mut nyt mä iloitsen että menee suht hyvin. Kohta viedään äidin kanssa Joona lenkille, sit vielä saunaan. Huomenna tähtään 11:17 lähtevään Z-junaan (hieman jännittää, junat ja yksin meneminen, iiks, mut eiköhän se siitä). Toivottavasti ei tuu mitään tappajasadetta huomenna, ja että mun jalat jaksaa kävellä :'''''''''''') Mut joo. Tällasta. Palaillaan!


np: Lana Del Rey - Fucked My Way Up to the Top

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Jos laatua haluat, valitse tämä!

En halua tänään ajatella negatiivisia asioita. Tänään mä oon kovasti yrittänyt keskittyä siihen mitä Tukipisteen nainen eilen mulle sanoi kun soitin: olemaan positiivinen ja keskittymään itseensä ja siihen et pitää itsestään huolta. Oon siivonnut tänään koko mun kämpän äidin avustuksella, ja oon niin kiitollinen sen avusta koska en ois ikinä selvinnyt yksin tästä kahdenkymmenenkuuden neliön paskahelvetistä. Iida on kovaa vauhtia tulossa bussilla tänne ja pitää pitää tää lyhyenä (...) tekstinä että ehdin sitä vastaan. Ens viikolla meen sitten vielä Wilman kanssa Korkeasaareen, iskä lupas rahaa siihen. Positiivisia, ihania asioita. Ja aurinkokin paistaa, ja tänään se jopa tuntuu ihan mukavalta (vaikka oonkin koko päivän melkeen sisällä jumittanut).

Yritin, kun täällä kerrankin on melko siistiä muutamia muuttolaatikoita (joita varten tarvisin sen perkeleen vaate-/roinakaapin) lukuunottamatta, ottaa teille kuvia mun kämpästä. Mutta. No, näette varmaan kuvistakin. Mun kamera on tainnut mennä paskaksi. Se tarkentaa kyllä lähellä oleviin kohteisiin jotenkin (esim. kun otan naamakuvia ettei läskit näy ;D;D;;D;D;D), mutta kokonaiskuvaa tai kuvia kaukana olevista kohteista sillä ei saa sillä en pysty tarkentamaan ollenkaan. Tai no, lähinnä automaattitarkennus tosta on rikki, mutta tossa ei taida edes manuaalista olla. Joten jos nyt näistä tärähtäneistä näette jotain (ja se yksi oli ainakin ihan kummallisen värinenkin, huomasin koneella), niin olkaa hyvät!


edellisen(?) asukkaan jättämät linnut ♥


kenkiä eteisessä, josta en saanut kunnollista kokonaiskuvaa ♥


eteisestä on käynti vessaan (siellä ei ole vieläKÄÄN pyykkikonetta yhyy)


en koskaan petaa sänkyäni tuon paremmin feat. ne laatikot


cd-hylly pitäis täyttää vielä, ja siivota tuo kirjahyllykompleksi muutenkin


marsut asustaa tuolla häkissä, jossa on komeasti vinossa oleva juomapullo!


keidiö. ei enää niin homeinen kuin muutama tunti sitten XD

Lisäks mulla on teille pari kuvaa alekorulöydöistä ja kuva repusta, jota porukat metsästivät ympäri Tallinnaa :D Käskin niiden tuoda "jos löydätte, niin jonkinlaisen, ööh, hipsterirepun, ööh, tai jotain". No, eihän siitä meinannut mitään tulla, kaduin sanojani heti seuraavana päivänä ja vielä enemmän kun porukat palasivat ja kertoivat millaisen vaivan olivat nähneet, mut joo, söppänän reppusen mä sain kuitenkin! Ei ihan sitä mitä hain, mut tavallaan... en tiedä, ei siinä mitään vikaa ole :D


Glitter - alkuperäinen hinta ~25€, nyt -75%


Glitter - alkuperäinen hinta ~45€, nyt -75%


reppureppunen, Accessorize - 49,90€

Mut kohta pitää rientää Iidaa vastaan apua ja nyt mä lopetan siis! Ajatelkaa positiivisia ja ihania ja kauniita asioita näinä synkkinä aikoinakin! Tänään on hyvä päivä, mulla ainakin, ja mä toivon että mahdollisimman monella muullakin! ♥ Halauksia, olette tärkeitä, te siellä. Älkää menkö pois, älkää olko tai jääkö yksin. Pus~

np: Placebo - Second Sight

torstai 10. heinäkuuta 2014

Down the rabbit hole; to wonderland we go


Sinäkin sitten. Ei mekään tunnettu - tai paremmin; ei ehditty tuntea - kovin hyvin. Mut jo ennen kuin lisättiin toisemme, mä ihailin sua salaa muiden päiväkirjojen ja fb-kuvien ja kaiken kautta. Edustit mulle sellaista... hmm, asenteellisuutta ja ei-niin-tyypillistä kauneutta sen suhteen, ettet ollut mikään mallinmittainen, mutta ah, niin kaunis. Sun - teidän - piti tulla käymään tänä kesänä. Ehdotit itse tulevas mukaan. Mut niin suunnitelmat muuttuu. Sä lähdit jonnekin paljon ikuisemmalle matkalle. Ehkä me vielä joskus tavataan uudestaan siellä jossain ja ehditään tutustua. Mutta. Ei tän kuulunut mennä näin. ;_______;

Lepää rauhassa pieni kaunis. Olkoon olos nyt kevyt, ja päiväs helppoja ja kauniita. ♥

np: Lana Del Rey - Shades of Cool

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kuu taivaalta ja muita tarinoita saavuttamattomasta onnesta

Mun kämppä on kamalan sotkuinen, vaikka muka-yritin siivota (eli keräsin pussillisen roskia, ei muuta). Mulla ei ole ainuttakaan puhdasta astiaa. Ehkä pari veistä tai haarukkaa. Ehkä. Keittiö haisee, en jaksa tiskata. En jaksa laittaa ruokaa. Hyvä että marsuille jaksan antaa ruokaa iltaisin. Ne on ne tärkeimmät. Ikkunan heijastuksesta mua tuijottaa huonoryhtinen läski. Tää päivä on ollut oikeasti ihan fine. Ja silti äsken teki mieli ottaa se yliannostus. Mietin, miksi. Sain vastauksen: että joku huomaisi kuinka paha mulla on olla.

Mulla on ollut paha olla lapsesta asti. Puhuttiin tästä hoitajan kanssa. Mutta sekään ei tiedä, että lapsena marketeissa piilotin toisen käteni takin sisään, esitin rampaa, että joku huomaisi kuinka paha mulla on olla. Oon vittu koko ikäni halunnut tulla huomatuksi, eikö kukaan vieläkään pysty auttamaan, eikö kukaan vieläkään pysty huomaamaan? Ois niin helppo lähteä. Kukaan ei huomais ennen huomista. ... Oispa niin helppo lähteä.

Oon vaan waste of space, mut it's fine. Ei mun kai tarvi olla muuta, pelkkää tyhjää vain. Se, jota ei oo koskaan huomattu oikeasti. En edes tiedä miten mut pitäis huomata! Mun sisällä on vaan suuri tyhjyys, jota ei voi täyttää. Siihen ei auta rakkaus, ei viha, ei materia, ei viina, ei lääkkeet, ei mikään eikä kukaan. Se on sitä sarjaa et tahdon kuun taivaalta ja kun sen saan niin tuntuu vain tyhjältä.


En tiedä. Tekis mieli pelaa The Wolf Among Us -pelin viides ja viimeinen episodi, mutta toisaalta masentaa ja ahdistaa sen verran että vois mennä pyörimään marsunkarvoihin sänkyynsä. Herätä huomenna tähän samaan paskaan, mikä ei kai ees ole paskaa moniin verrattuna. Käydä Kelassa ja ... Niin. No, siinähän se. Pitäis siivota, mut taitaa olla et pitää sanoa porukoille että musta ei oo siihen. Etten mä pysty. Asumaan aina yksin. Että jos tilanne pääsee tähän, niin tarvin apua. Ja avunpyytäminen lienee vaikeinta.

np: Die So Fluid - Disconnected

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Marsukuvaspämmioksennus


Alkuun siinä teille Urhon tärähtänyt nenukki. Urho, eli virallisemmin Delfoin Neemo, on viime marraskuussa syntynyt marsupoika - mitä rauhallisin luonteeltaan, paitsi kun tulee iltajuoksujen aika! Alla pari kuvaa lisää.




Ja sitten kuvia Taistosta (Delfoin Nazaz)! Taistolla ja Urholla on sama äiti (jos en muista nyt ihan väärin), mutta Taisto on syntynyt vasta tammikuun 2014 puolella. Taisto on näistä kahdesta villimpi; "kiipeilee" ihmisiä pitkin, ääntelehtii ja kiusaa Urhoa.




Että silleen! Kuvista tuli näköjään väärän kokoisia, mutten jaksa alkaa muuttamaan niiden kokoa :D Ja kyllä, ovat kovasti toistensa näköisiä! Erotan mokomat lähinnä luonteesta (sen huomaa heti kun ottaa syliin että kumman sai kiinni :D) ja siitä, että Taistolla on toisessa korvanlehdessä lovi ja Urholla kunnon kaksari tietyssä asennossa.

Tänään oon raahannut Saramuksen kanssani hakemaan serkulleni, joka muutti miehekkeensä kanssa Lahteen, tuparilahjan (beware Emma, se on tehty ny!), ja siinä samallahan me eksyttiin muutamaan kauppaan... Onneks ei jäänyt muuta käteen kuin Glitteristä pari upeaa korua; toista olin himoinnut jo ylikauan, mut toinen täysi heräteostos. Kuvailen ne joskus myöhemmin :3 JA ARNOLDSIN STRAWBERRY DELIGHT FRUITIEN JOIN ♥♥♥♥ Mutta. Nyt yritän vielä vähän siivoilla, lähden pian jätkien kanssa Flames of Waria pelaamaan/katsomaan, mutta siis. Siivoan koska Iida tulee perjantaina tännetännetänne Lahteen! ♥ Joten, vaikka tähän ois jotenkin kivempi jäädä kirjoittamaan paskaa kuin mennä siivoomaan niin... on kai pakko irroittautua koneesta hetkeksi :( Paipai.

np: Billy Talent - Saint Veronika

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Sleeping Ugly

Väsyttää. Väsyttää ja väsyttää. Väsyttää. Vaikka nukun kuinka, mua väsyttää. Nukun liian vähän, sopivasti tai liikaa, mua väsyttää. Unettaa, paremminkin, nukuttaa. Koska saatan olla ihan pirteä tuossa välissä, mutta näin kellon lähestyessä iltayhdeksää olen jo aivan poikki. Useimpina iltoina menen nukkumaan kahdeksalta. ELLEN SITTEN VALVO KOKO YÖTÄ. Olen täysin sekaisin tämän suhteen.


Tänään nousin kahdentoista jälkeen, nukuttuani sellaiset reilut kuusitoista tuntia. Olin vielä porukoilla, jotka olivat jo aamusta lähteneet Tallinnaa kohti. Pyöriteltyäni peukaloita jonkin aikaa, ja jaksettuani lämmittää ruokaa uunissa, raahasin Joona-koiran ulos helteeseen. Käveltiin joku kolmisen kilometriä veljeäni vastaan; takaisin me laiskumukset liftattiin veljen auton kyydissä. Pyörittelin lisää peukaloita, pelasin hetken Transistoria, ja pakkasin koneen kasaan. Haettiin isovanhempien mökiltä Otolle lainaan savustuslaatikko, ja sit, koska meillä oli vitusti ylimääräistä aikaa, mentiin pyörimään Kärkkäiselle. Sieltä mukaan jäi Waven linssisetti älypuhelimille. Ah, kalansilmä-, makro- ja laajakulmalinssit parilla kympillä! ♥ Rakkautta.

Kaupan kautta himaan Lahteen kasaamaan tietokone takaisin paikalleen. Ja tässä mä oon jotenkin jumittanut kohta kaks puol tuntia tekemättä mitään. Ääh. Taidan mennä nukkumaan - taas. Mut kokonaisuutena ihan jees päivä. Meen nukkumaan jo senkin takia, et ahdistus alkaa hieman kaihertaa jossain tuolla rinnassa ja mä en nyt vaan jaksais sitä millään. Katotaan, jos huomenna jaksaisin ottaa esimerkiks pari kuvaa puhelimella ja esitellä noita linssejä! Jos vaikka kalansilmämarsukuvia haha :D

np: Obscure Sphinx - The Presence Of Goddess

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Random scribble

Nousin ylös tänään kuudelta. Illalla. Nukuin lähes koko ajan siihen asti, välillä heräten. Käytin koiran ulkona, sillä oon vahtimassa sitä porukoilla. Oon jaksanut myös syödä nuudeleita. Jee. Lähinnä oon tän mun huikean hereilläoloajan tuijottanut näyttöä. Siis. Tuijottanut. En oo juurikaan jaksanut tehdä mitään, en edes koneella. Nytkin avasin tän ikkunan, koska mulla oli jotain mistä piti muka kirjoittaa. Hmm, enhän mä enää muista. Hehs.

Näin taas unta siitä, että poltan tupakkaa. Näen noita unia jatkuvasti, ja aamulla (köh, aamulla) tuntuu oudolta kun ei herääkään rööki kädessä. Inhoan muutenkin, kun uneni tapaavat olla niin kamalan todentuntuisia, että ne häiritsevät vielä päivälläkin, sekoittuvat arkielämään. Kun tulin Joonan kanssa lenkiltä, tuli sellainen fiilis et pitäis käydä kaupassa (tai jossain, koska kaupathan olivat jo kiinni) ja lopulta tajusin tuon fiiliksen johtuvan siitä että pitää ostaa tupakkaa. Whatthe.

Njoo. Ei mulla ihmeempiä. Oikeasti. Tänään on iskän synttärit, lahjoin sitä jo eilen kahdella t-paidalla ja neuleella, koska tänään porukat on toisissa juhlissa. Tiedän, et tästä kuusta tulee helvetin tiukka rahan suhteen, mut silti katson netistä et jos voisin tilata yhden hameen ukin veljen tuleviin 80-vuotisjuhliin. Porukoillakin on tiukkaa, kaikilla on tiukkaa, ja mä vaan oon idiootti. Otto ja Simo nostivat eilen Vesijärvestä 4,5-kiloisen hauen, nyt se haisee tuolla jääkaapissa, hyi. En oo saanu vieläkään Borderlands 2:sta toimimaan; mun näytönohjaimessa/sen ajureissa on jotain vituillaan enkä vaan osaa tai edes jaksa osata nyt.

Tuntuu jotenkin pahalta kun haaskasin kauniin päivän nukkumalla. Mut mitä mä yksin täällä. En mä osaa ottaa aurinkoa (tai edes pidä siitä). Ja kun on toi koira eikä vielä aitausta ja se on muutenkin koko ajan ramppaamassa edestakaisin. Häiritsee, kun tunnen kosketuksen vasemmassa kädessäni koko ajan, mut ei ees kärpästä näy missään kun katson. Ja nyt? Väsyttää, mut aion sitkeillä hereillä siihen asti et porukat tunnin, parin päästä palaa. Tää nyt oli tällain höpinä, mut. Välillä saa höpöttää, eiks?


...ja nettihän, joka hienosti mulla toimii puhelimen kautta koska ei langatonta verkkokorttia, toimii hienosti. Jämähti pariksi tunniksi noin vain, eli nyt saatte sitten HYVIN VANHAA TIETOA, mitä? Porukat on kohta jo ovella ja mä idioottina tuhlasin taas rahaa... Steamista lähti mukaan Transistor (tätä oon pelannut jo ja ♥) ja Plague Inc.: Evolved. ÄÄH, oon paha. Nyt, näkemiin.

np: Soap&Skin - Extinguish Me

torstai 3. heinäkuuta 2014

4, 3, 2, 1, 0

Kuten jotkut ovat ehkä huomasivat, ja jotkut ehkä arvasivat, ei se ulkoasu ihan sellaiseksi jäänyt kuin aluksi ajattelin sen jäävän. Nyt olen taas hieman tyytyväisempi! On se vaikeaa... Mutta joo, niin siinä on taas käynyt että kello tulee aamuviisi ja mä kukun ylhäällä edelleen. Lisäilin tuonne sivuun pari kuukauden kestävää kyselyä, arvostaisin vastailua! Ihan ylhäällä on perus anonyymi vai listalukija -kysely, ja hieman alempana kysely lukijoiden voinnista noin mt-ongelmien suhteen (idea pöllitty, hihi :3). Mä nimittäin pidän erittäin paljon kaikennäköisistä tilastotiedoista yms., joten vastailkaalpa suurin joukoin niin hihkun innosta (en teidän mahdollisten ongelmienne vuoksi (siellä on se "elämä hymyilee" -kohtakin), vaan koska PALJON TILASTOTIETOA UUH!).

Äsken pakotin Eetun tekemään mulle läskityshampurilaismättöä, koska yksinkertaisesti vain HIMO. Vähän ehkä myös nälkä, mut lähinnä teki vain mieli sellaista. Yritin btw pelata sittenkin Borderlands 2:sta, mutta jumalauta jostain saatanan syystä nyt katosi MUN koneesta näytönohjaimen ajurit (en muista kirjoitinko siitä, kun ne katosivat Eetun läppäristä ääniajureiden kera, ja jouduin korjaamaan tilanteen?). No, helpostihan se oli korjattu nyt kun tiesi mitä teki. Mutta. Eipä innostanut kokeilla uudestaan tekeekö mokoma saman kun kokeilen käynnistää peliä. Simskin jäi ton takia vähän kesken, ja olin niin innoissani taas näistä blogin pikkuisista muutoksista etten pystynyt keskittymään pelaamiseen vaan piti ladata blogin etusivua uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja todeta "kuinka mahtavan ihana se onkaan, ah, olen taitavista taitavin, oi ja voi, oon paras, se on niiiiiiiiiiin nätti, oih!"... Ja silti en oo 100% tyytyväinen. No, onko naiset vittu koskaan haha.


Mut joo. Asiaa (melkeen): nää hoitajat tääl psykoosityöryhmässä on ekat oikeestaan jotka on alkaneet miettiä mun oireistoa lapsuuden traumojen kautta. Tai siltä se vaikuttaa musta. Kysellään et minkä ikäinen Elina on milloinkin kyseessä ja äänessä. Mietitään et mitä tapahtui silloin kun olin nuorempi jne. Tavallaan pieni mindfuck; miksen oo ite tajunnu? Koska oon salaa jossain sisällä aina "halunnut syyttää lapsuuteni tapahtumia". Mut. Eihän niin saa tehdä? Mullahan oli ihan hyvä lapsuus, eiks? Oikein hyvä. Toisaalta pelottaa, koska mietin et jos mut onkin diagnosoitu väärin. Jos en olekaan koskaan ollut psykoottinen. Jos oon kuvitellut kaiken. If it's all in my head. Ois aika... ironista?

Oishan se toisaalta helpotus että en oiskaan skitso, mutta. Kyllä siinä hetkeks katoais elämältä pohja. Viis, kuus vuotta oon ollut siinä uskossa ja nyt jos... Epäilen kyllä, mutta JOS. Ja jos multa vietäis skitsous "pois"... Miten kävis Kelan kanssa? Miten rahat? Mitä ja miten ja miksi ja apuapaufioafsofoagfa. Tavallaan siis pelottaa, että sitä dissosiaatiohäiriötä aletaan tunkea mulle psykoottisuuden tilalle. I'm comfortable with being schizophrenic, and not okay with anything else.


Mulla menee taas vähän liian kovaa, kohta tipun kovaa ja korkeelta suoraan sänkyyn. Tai sit en. Who knows, mä en ainakaan. Vielä. Aika näyttää. Netti alkaa näköjään taas pelleillä, en tiedä mikä sillä on, se katkes varmaan (KAUHEETA!) kymmeneks minsaks tossa keskellä yötäkin. Hmm. Elämä ilman nettiä ois kyllä. Mietin tossa yöllä sitäkin, et miten suuresti oon koukussa tietokoneeseen ja nettiin. Siellä on lähes kaikki mun sosiaalinen elämä. Netissä mä oon ees vähän jotain; joku kommentoi joskus mun tekstejä tääl blogissa ja voin muutenkin tuntea et jotain kiinnostaa, vaikken tietenkään saa siitä mitään takeita.

Mietin myös, et monelle sivustolle tms. oon rekisteröitynyt. On livejournal, tää blogger, facebook, tumblr, ask.fm, last.fm, youtube ja muutama (kymmenen?) muu(ta). Kaikilla jollain tavoilla ilmaisen itseäni ja jossain määrin jopa pyrin pönkittämään suurta egoani. Mut ennen kaikkea se taitaa olla itsensä ilmaisua mulla; livejournalissa ja täällä saan kirjoittaa, ja tumblrissa jakaa kuvia jotka kuvaa esim. mun olotilaa tai ajatuksia. Youtube ja last.fm menee musiikkigenreen: musiikki on iso osa mun elämää. Ask.fm ja facebook nyt on vähän... Kyseenalaisia. Mutta harva nykyään pitää yhteyttä edes tekstiviesteillä kun fb-messenger on ilmainen ja lähes jokaisella on fb-profiili.


Ulkona on harmaata ja masentavan näköistä. Aurinko olisi jo noussut, jos pilvet eivät ois peittämässä näkymää. Siellä se nyt vaan, pilvien takana. Tänään täytyy viel laittaa (ohops, muutaman tunnin päästä!) viesti hoitajalle, et unohdin eilen sanoa että Anksilon-resepti pitäisi uusia. Saa nähdä miten käy, kun lääkärit taitaa olla tyyliin kaikki lomilla... En muuten tajua esim. Lahen kaupunkia, joka lomauttaa (ihan tälleen btw) avohoidon hoitajia ja samaan aikaan rakentaa päättäjien egonpönkitys Matkakeskusta ja jotain saatanan (kallista) toriparkkia, jota kukaan tuskin käyttää kuin pakon edessä, koska sehän on SAATANAN KALLIS, koska, no, saatanan kallishan se oli rakentaakin. Heräisivät idiootit. Ihmisillä on hätä, mä en ainakaan kaipaa en Matkakeskusta (joka on kaukana keskustasta??) enkä toriparkkia vaan kuuntelevaa ihmiskorvaa -______-!

Njoo mut enough avautumisia, ehkä pitäis lopettaa niin joku ehkä jaksais lukea tän loppuun. Nyt taidan ottaa uuden yrityksen sen Simssin suhteen, huhhuh. (Hei muuten Sims-rakastajat! Jos on vinkkejä mistä saa ladattua kaikkea kivaa ja kaunista Sims 3:een, niin saa vinkata! The Sims Resource ja modthesims ovat jo tiedossa, muita en muista saati tiedäkään, siis sellaisia hyviä ja kivoja :(((!) Sanon kaikille teille nyt oikein hyvää huomenta ja toivotan oikein ihanaa päivää. Stressitöntä, ja ees sisäisesti aurinkoista. Pärjäillään, adios! ♥

np: Clean Bandit - Extraordinary (feat. Sharna Bass)

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Black Widow

Edellinen ulkoasu oli niin ruma että ahdisti. Muutin siis ulkoasua. Ja jee, sain VIHDOIN toimimaan maailman suosituimman(?) koodinpätkän: bannerin keskityksen. Oikeasti, se ei ole toiminut millään tai missään mulla ennen tätä. Huhhuh. Aika hempeellä mennään nyt, mut oon semityytyväinen. Nyt tärisen tääl ihan onnessani kun jotain kivaa tänään. Tosin tänään on ollut harvinaisen jees päivä. Kävin hoitajan luona keskustelemassa. Puhuttiin lapsuudesta taas, kai ne nyt on sitä mieltä et mul on ollut ns. "huono" lapsuus joltain osin. Mulle tehdään kai jonkinnäköinen trauma/dissosiaatio -kyselytestihomma. Kamala paperinivaska. Hui.

Yhdessä vaiheessa, kun mun oli erittäin vaikea keskittyä ja puhuttiin ... en kyllä muista mistä, hoitaja antoi mulle tuollaisen hohtavan, kauniin kiven/kuulan. Käski pyöritellä sitä kädessään, palata takaisin hetkeen. Kai se jotainkin auttoi. Nyt sitten se on mun oma. Pitäisi kuulemma harjoitella sen kanssa. Ja oikeasti, tapaamisen alusta en muista juurikaan. Lopuksi se huomas laastarin mun jalassa ja jouduin myöntämään että olin viiltänyt. Puhuttiin siitä ja kuinka se on vaarallista. Kuinka mun pitäis keksiä uusia keinoja, eikä totella minkäänlaisia ääniä päässä. Itkin paljon koko tapaamisen läpi ja ... ääh.

Yritin puhua siitä kuinka oon poikki ja jossain välissä sain itkultani sen sanottuakin. "Mä oon vaan niin väsynyt!" Sovittiin, että sit ko molemmat hoitajani ovat hoitaneet lomailunsa ja tavataan kaikki kolme taas niin sovitaan lääkärinaikaa. Puhuttiin siitä, että kuinka mul on paljon lääkkeitä isoilla annoksilla ja kuinka (yhden) lääkkeen vaihtaminen ei välttämättä auta. Toisaalta huomautin, ettei musta oo keskittymään asioiden käsittelyyn jos oon näin rikki, että ees väliaikainen ja hetkellinenkin apu lääkevaihdosta vois helpottaa kokonaisuutta jos saisin avattua jotain lukkoja mussa. Hoitaja ei voinut sanoa siihen kuin että true that.

Oli pitkästä aikaa silleen... antoisa kerta. Lähdin silmät turvonneina, mut hieman ees helpottuneena. Kolme viikkoa seuraavaan aikaan taas, pelottaa. Sen lisäks pelottaa ja huolestuttaa niin monen muun puolesta. Mä en kestäis jos jollekin nyt tapahtuis jotain. Ja tänään oli oikesti todella pitkästä aikaa taas fiilis etten mä itse halua mennä vielä. Sellainen hieman toiveikas olo. Ei mikään jeejee elämä on ihanaa!, vaan sellainen pieni häivähdys jossain selän takana koskettamassa hellästi että "pssssst, elä vielä huomiseen ihan rauhassa".

Näin mä Milkaakin tänään. Pyörittiin kaupungilla, kierrettiin kaikki kaupat ja oon ylpeä itsestäni kun en tuhlannut viimeisiä äidiltä saatuja rahoja mihinkään "todella tarpeelliseen". Mäkkäri lihotti suht sopivasti, ja löysin paljon kyllä kaikkea mikä ois ollu "pakko saada"... Perjantaina napsahtaa kyllä rahaa tilille, mut suuri osa siitä katoaa samantien. Tää kuu tulee taas menemään (VAIHTEEKSI) niin perseelleen rahan suhteen että. Mutta. Pikkuvikoja. Sen yhen repun voisin kyllä ostaa... :-----D

Nyt varmaan suunnitelmissa The Sims 3 ja maraton. Jos ei sitä niin Borderlands 2:sta (kavereiden kesken Bordellands) Eetun kanssa lanissa. Vaikka ahdistus kaiveleekin hieman rintakehässä, tää päivä näyttää päättyvän ihan jees mun osalta. Toivottavasti teilläkin on ollut edes ihan siedettävä päivä! ♥ Rakkaat siellä, muistakaa pitää huolta itsestänne. Muistakaa.


paska kuva on paska ♥

np: Iggy Azalea - Impossible Is Nothing