Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Black Widow

Edellinen ulkoasu oli niin ruma että ahdisti. Muutin siis ulkoasua. Ja jee, sain VIHDOIN toimimaan maailman suosituimman(?) koodinpätkän: bannerin keskityksen. Oikeasti, se ei ole toiminut millään tai missään mulla ennen tätä. Huhhuh. Aika hempeellä mennään nyt, mut oon semityytyväinen. Nyt tärisen tääl ihan onnessani kun jotain kivaa tänään. Tosin tänään on ollut harvinaisen jees päivä. Kävin hoitajan luona keskustelemassa. Puhuttiin lapsuudesta taas, kai ne nyt on sitä mieltä et mul on ollut ns. "huono" lapsuus joltain osin. Mulle tehdään kai jonkinnäköinen trauma/dissosiaatio -kyselytestihomma. Kamala paperinivaska. Hui.

Yhdessä vaiheessa, kun mun oli erittäin vaikea keskittyä ja puhuttiin ... en kyllä muista mistä, hoitaja antoi mulle tuollaisen hohtavan, kauniin kiven/kuulan. Käski pyöritellä sitä kädessään, palata takaisin hetkeen. Kai se jotainkin auttoi. Nyt sitten se on mun oma. Pitäisi kuulemma harjoitella sen kanssa. Ja oikeasti, tapaamisen alusta en muista juurikaan. Lopuksi se huomas laastarin mun jalassa ja jouduin myöntämään että olin viiltänyt. Puhuttiin siitä ja kuinka se on vaarallista. Kuinka mun pitäis keksiä uusia keinoja, eikä totella minkäänlaisia ääniä päässä. Itkin paljon koko tapaamisen läpi ja ... ääh.

Yritin puhua siitä kuinka oon poikki ja jossain välissä sain itkultani sen sanottuakin. "Mä oon vaan niin väsynyt!" Sovittiin, että sit ko molemmat hoitajani ovat hoitaneet lomailunsa ja tavataan kaikki kolme taas niin sovitaan lääkärinaikaa. Puhuttiin siitä, että kuinka mul on paljon lääkkeitä isoilla annoksilla ja kuinka (yhden) lääkkeen vaihtaminen ei välttämättä auta. Toisaalta huomautin, ettei musta oo keskittymään asioiden käsittelyyn jos oon näin rikki, että ees väliaikainen ja hetkellinenkin apu lääkevaihdosta vois helpottaa kokonaisuutta jos saisin avattua jotain lukkoja mussa. Hoitaja ei voinut sanoa siihen kuin että true that.

Oli pitkästä aikaa silleen... antoisa kerta. Lähdin silmät turvonneina, mut hieman ees helpottuneena. Kolme viikkoa seuraavaan aikaan taas, pelottaa. Sen lisäks pelottaa ja huolestuttaa niin monen muun puolesta. Mä en kestäis jos jollekin nyt tapahtuis jotain. Ja tänään oli oikesti todella pitkästä aikaa taas fiilis etten mä itse halua mennä vielä. Sellainen hieman toiveikas olo. Ei mikään jeejee elämä on ihanaa!, vaan sellainen pieni häivähdys jossain selän takana koskettamassa hellästi että "pssssst, elä vielä huomiseen ihan rauhassa".

Näin mä Milkaakin tänään. Pyörittiin kaupungilla, kierrettiin kaikki kaupat ja oon ylpeä itsestäni kun en tuhlannut viimeisiä äidiltä saatuja rahoja mihinkään "todella tarpeelliseen". Mäkkäri lihotti suht sopivasti, ja löysin paljon kyllä kaikkea mikä ois ollu "pakko saada"... Perjantaina napsahtaa kyllä rahaa tilille, mut suuri osa siitä katoaa samantien. Tää kuu tulee taas menemään (VAIHTEEKSI) niin perseelleen rahan suhteen että. Mutta. Pikkuvikoja. Sen yhen repun voisin kyllä ostaa... :-----D

Nyt varmaan suunnitelmissa The Sims 3 ja maraton. Jos ei sitä niin Borderlands 2:sta (kavereiden kesken Bordellands) Eetun kanssa lanissa. Vaikka ahdistus kaiveleekin hieman rintakehässä, tää päivä näyttää päättyvän ihan jees mun osalta. Toivottavasti teilläkin on ollut edes ihan siedettävä päivä! ♥ Rakkaat siellä, muistakaa pitää huolta itsestänne. Muistakaa.


paska kuva on paska ♥

np: Iggy Azalea - Impossible Is Nothing

3 kommenttia :

  1. on tosi hyvä kuulla, että sulla on nyt edes vähän parempi olla. (: ♥ olet ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ai niin, tää uusi ulkoasu on hieno, vau! c:

      Poista
    2. kiitos kiitos :33 ♥ itse olet hirmu söpsö!

      Poista