Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 31. elokuuta 2014

#kutsumua


"Sanat satuttaa usein enemmän kuin teot. Niillä on mahtava voima, ja pitkälle kantavat jäljet. 
Mut. Still alive, nigga." - minä

Ekaa kertaa tässä blogissa: kunnon laadukas kännykkäpeiliselfie. Kaikki "paha" samassa kuvassa, mutta hyvä on tarkoitus! Eli uskon kaikkien kuulleen #kutsumua -haasteesta. Jos et ole kuullut, kvg :=) Mua on kiusattu ala-asteelta asti. Oon puhunut tästä aikaisemminkin. Oon kuullut pahoja sanoja itsestäni, ja rakentanut hauraan nuoren mielen niiden ympärille. Oon kokenut syrjintää, oon kokenut vääryyksiä, oon saanut paskaa niskaan niiltä, joihin luotin eniten. Mua on haukkuneet kaikki omasta isästä vieraisiin ja mua vanhempiin jätkiin. Omat luokkalaiset, check. Monesti. Välillä riittää vain se katse, välillä vaikeneminen on suurempi voima kuin ne sanat.

Ja se kaikki on väärin. Toivon, ettei kenenkään tarvisi kohdata edes puolia samasta. Ei yhtään. Ei mitään siitä paskasta. Mä en oo vieläkään antanut anteeksi mun kiusaajille, en tiedä pystynkö koskaan antamaan, vaikka mä yritän kovasti ajatella etteivät he tienneet mitä tekivät. Täysin. Kai. Toivottavasti. Luultavasti nää haavat ei parane, luultavasti tekee edelleen mieli sylkeä niiden jalkoihin, mutta luultavasti myös mä opin hoitamaan haavojani ja olemaan sylkemättä.

Joten siis. Osallistukaa tähän uutiskynnyksen jo reilusti rikkoneeseen haasteeseen! Näyttäkää maailmalle, että olette ihania, kauniita, ainutlaatuisia, huumorintajuisia, mielenkiintoisia ja niin monella muulla tapaa upeita IHMISIÄ. Ja muistakaa, että jokaisella meistä on ihmisarvo. Ihmisarvo, jota kenelläkään ei pitäisi olla oikeus polkea. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme, ja taistellaan kiusaamista vastaan! Kiitos ja kiitos!

np: Timo Rautiainen & Neljäs Sektori - 
Suomisen perhe 

perjantai 29. elokuuta 2014

Wolfman

Mua on ahdistanut koko sen ajan ko oon ollut hereillä. Oon tuntenut levottomuutta sisäisesti ja ulkoisesti. Mut silti mulla on ihan jees fiilikset? Tietysti tää ahdistus, no, AHDISTAA, mutta. Tosin; pitkästä aikaa olen miettinyt kuolemaa. En vakavasti, en nyt varsinaisesti itsemurhamielessä, mutta miettinyt. Viime yönä elämä tuntui raskaalta ja kuiskailin pimeään yöhön sängyssä maatessani etten jaksa enää. Mietin lähinnä sitä et täytän alle puolen vuoden sisään kakskytviis-fucking-vuotta, ja mulla on... ei mitään? En oo saavuttanut mitään, mitä "normaalit" ihmiset pitävät saavuttamisen arvoisena, ja mitä tän ikäisen ois "pitänyt" saavuttaa. Oon suht syrjäytynyt oikeasta maailmasta, jos ei oteta lukuun sitä että mulla on ystäviä ja kavereita. Se nyt vielä puuttuis että oisin totally alone in this world.

Mutta siis. Kulutan yhteiskunnan varoja, tuhlailen niitä. Haluaisin olla hyödyllinen, muttan pysty siihen. Oon tullut huiman matkan eteenpäin, mut tietyt mua paikallaan eniten pitävät asiat vain ovat ja pysyvät. Ne tavallaan pahimmat, ne eniten lamauttavat. Okei, psykoosi nyt vielä puuttuisi mutta. Mua katsoo peilistä väsynyt, sairaalloisen ylipainoinen vanhus. Jatkuvasti mustat silmänaluset. Kumara ryhti. Katse painettuna maahan, pelkää kohdata omaa katsettaan peilistä. Ja silti se haaveilee turhia, tyhmiä.

Hyödytön. Hyö-dy-tön. Siihen tiivistyy kaikki mitä mä olen tällä hetkellä. Mua oksettaa ajatella sitä, oksettaa ajatella itseäni. Oon vihdoin pystynyt myöntämään itselleni että oon tosiaan aika lailla syrjäytynyt. Oon yks niistä, joista uutisissa kohutaan. Syrjäytynyt, tulevaisuuden roskaa ja paskaa - ja nykyisyyden. Toivoton tapaus. Okei kai se on myönnettävä että tää myös hieman pistää masentamaan. Möh.

Mut pitäis kai olla tyytyväinen että mä jaksan nousta sängystä nykyään, laittaa pyykkejä koneeseen ja ripustaa ne. Käydä aina joskus suihkussa ja nähdä ihania ihmisiä. Että musta välitetään kuitenkin vaikka oon tällain roskapaska. Pitäis olla kiitollinen, pitäis. Mutta se(kin) on aina ajoittain helvetin vaikeaa.

Ja jos nyt ottais Opamoxin, vaikka en ookaan kuolemassa tähän ahdistukseen. Koska tiedän et jos tää jäytää mua yhtään pidempään, alan halajaa veistä, terää, jotain kiiltävää ja terävää, jotain pahaa. Ja tiedän, et jos annan tän jatkua vaivun vain synkkyyteen. Mä yritän oppia tuntemaan itseäni, ihan oikeasti, ja oppia toimimaan oikein.


PS. Loppukevennys: löydettiin isovanhempien kanssa kirppiksellä käydessämme mulle täydellinen syksytakki 5€:lla mut hävitettiin johonkin siitä se hintalappu riehuessamme ja ei löydetty sitä enää joten nou nou takkia mulle :(

np: Nancy - Wolfman

tiistai 26. elokuuta 2014

Turhia lätinöitä osa 643634

Jostain iski päin naamaa järkyttävä ahdistus. Syy (kuvitelkaa kerrankin löydän syyn?): pelkään. Pelkään sitä että musta ei tuu koskaan mitään. Pelkään että ystäville ja kavereille käy jotain. Pelkään että se kaikki paha tulee taas takaisin. Pelkään voida hyvin. Pelkään että tää hyvä olo loppuu ja epäonnistun taas. Pelkään vähän kaikkea. Ja se iskee hyvin voimakkaasti päin kasvoja just nyt. Siksi ajattelinkin kirjoittaa jostain ihan muusta kuin ahdistuksesta ja pelosta.

Mulla tosiaan menee edelleenkin (tätä hetkeä lukuunottamatta) erittäin hyvin. Sanoin äidille tänään, et tässä kunnossa jos olisin aina, tietäisin sen, että tää ei mene pois, että jaksan nousta aamulla sängystä suht hyvin, että jaksan asioita jne., niin mä alkaisin tosiaan harkita sitä koiraa. Harkita. Koska tiedän miten haastavaa koiran kanssa eläminen on, oonhan mäkin elänyt Joonan kanssa aika monta vuotta samassa taloudessa. Tulee rahanmenoa, tulee kaikennäköistä lisätyötä, pitää jaksaa lähteä lenkille jnejne. Mutta mä voisin harkita. Vihdoin keksin myös nimen. Mahdollisen nimen. Ranskanbulldogille. Urokselle. Jeah.

Ostin ne bussiliput sinne Jkylään lokakuuksi. Vielä pitää hankkia se Apiksen keikkalippu kun saan rahaa. Kohta syön lämpimiä pikkukarjalanpiirakoita ja munavoita and it makes me happy. Niin hyvää. - - Kahden sekunnin hiljaisuus koska syön. Noin (kyllä, tiedän ettette koe tätä taukoa). Mutta siis. Nyt on kova halu olla jotain. Tehdä jotain. Ja tuhlata rahoja :D:D:D::DD:DD Rehellisesti mulla ei kyllä ole syystakkia, koska mun syystakki tuota... Kuoli. Tekonahka vaan tuli tiensä päähän, se irtoili siitä takista ja tuota... ei oikein nättiä.


Mut tässä ihastellessani samalla netin ihmeellistä maailmaa ja unohtuessani mielikuvashoppaamaan alkoi väsyttää. Joten tää postaus jää tällaiseksi "ei päätä eikä häntää" -tasoiseksi ihmeväkerrykseksi. Huomenna aikainen herätys, näen erästä kaveria vuosien takaa puoliltapäivin kahvittelun (mulle kaakaoo!) merkeissä. Odottelen jo ens viikkoa koska TS4, koska ehkä shoppaamaan äidin kanssa sitä takkia (ja ehkä kenkiä hmm). Ja tässä ennen totaalista sammumista vois lueskella vielä hetken Siiloa (♥!!). Joo. Hyvät yöt.

np: Ariana Grande - Problem (feat. Iggy Azalea)

lauantai 23. elokuuta 2014

Perusnegatiivi


Ei oo yhtään kirjoitusfiilis (tai ole ollutkaan). Kirjoitan näköjään silti. Hehs. No tuota. Mitäs tässä. Just tulin suihkusta, oon porukoilla. Torstaina näin Minnaa; pyörittiin vähän (kun ensin löydettiin toisemme, mä vaan tyylikkäästi pyyhkäisin Minnasta ohi :DD), istuttiin, juteltiin, pelattiin Eetun ja Simon kanssa Zombie Fluxxia ja Carcassonnea. Mun wc-pönttö irtosi myös paikaltaan torstaina. Tai siis. Huomasin sen silloin. Perjantaina mukaisa huoltomiespappa kävi liimaamassa sen uudestaan kiinni mutta kuulemma on todennäköistä että se irtoaa uudestaan koska lattiassa on niin jäätävä kaato. Jesh. Eilen tosiaan myös porukat oli Cheekin stadionkeikalla (...) kavereidensa kanssa, me Oton kanssa kutsuttiin Eetu, Simo ja Emma pelailemaan. Väsynyttä menoa.

Tänään oon käyny ruokkimassa marsut ja hengaillut hetken kämpällä uskaltamatta käyttää vessaa :D:D:D:DD En oikein edes tiedä mihin aika on karannut. Illan oon suunnitellut lokakuista matkaa Nooran luo Jyväskylään. Mennään Apulannan keikalle Lutakkoon, ja biletetään muutenkin koko vitun viikonloppu jeah!!1 Eli siis meen käymään. Katsoin vähän bussihintoja ja pitäis kai varata Onnibussista paikat meno- ja paluumatkoille. Vau niitä hintoja! :|||| Järkytyin ko vertasin niitä Matkahuollon hintoihin... :)

Tavallaan väsyttää, tavallaan ei. Tavallaan tekis mieli dataa aamunkoittoon, tavallaan tekis mieli lukea Siiloa aamunkoittoon. Tavallaan haluun nukkua vitun pitkät unet. Mua kyllästyttää moni asia ja ihminen just nyt, ja se tuntuu pahalta koska en oo sellanen jota kyllästyttää varsinkaan ihmiset. Mut samalla oon innoissani esim. siitä et ehkä laitetaan kirpparille kamaa feat. Milka (ja Emma) ja tosiaan odotan lokakuuta ja Nooraa innolla. Ja enää viikko ja viis päivää Simssiin. Ääh. Outoa. Monijakoista. Tai jotain.

Haluan halata maailmaa ja rusentaa sen raivolla nyrkissäni kasaan. Positiivisia asioita: huomasin tänään etten oo ajatellut kuolemaa kunnolla pariin päivään. Kai. En muista. Mulla on myös vielä vähän Pepsi Maxia, ja herkkuja tääl porukoilla. Tai no herkut on yhteisiä mutta siis NIITÄ ON ja sehän on tärkeintä elämässä terveisin en edelleenkään ole laihtunut mikä sinänsä ei yllätä mua kun tiedän itseni ja elintapani. Negatiivisia asioita: Pepsi loppuu aikanaan. Haluaisin leffaan kattomaan jotain hyvää leffaa muttei ole rahaa eikä siellä vieläkään kai pyöri mitään superkivaa. Ja se että oon aina perusnegatiivinen. Perusnegatiivi.

Juuhjooh. Elikkäs. En tiedä. Haluaisin vähän kaikkea mut mikään ei kiinnosta ja kai se on tää syksy joka on mulle jotenkin uuden alun edustaja. Hiukset on ihan takussa ja huolettaa saako niistä enää kunnon takkuja kun ovat niin takussa. HAHA. Siis oikeasti huolettaa. Mietin jo joulua ja joulusaunaa ja kuusen koristelua ja lahjoja ja ruokaa ja yhdessäoloa. Koska tänään on tuntunut suht "normaalilta" mua on samaan aikaan kutkutellut ja pelottanut; irtipäästämisen vaikeus ja uuden jännittävyys ovat sitten vaikeita ja jänniä. Nyt lopetan järjettömän höpöttelyn, aamen. Niitä videopostausideoita saa heittää edelleen?

np: Maya Jane Coles - Blame (feat. Nadine Shah)

tiistai 19. elokuuta 2014

Everything that kills me makes me feel alive

Seison parvekkeella. Uskaltauduin sinne kai ensi kertaa yksin. Yö on pimeä, raikas ja tähdet täplittävät taivasta ohuen pilviverhon takana. Hengitän kevyttä ilmaa keuhkoihini, ja kurkistan kaiteen yli. Miltä tuntuisi pudota? Tulisiko kukaan katsomaan? Tähän aikaan? Sisällä ajatukset vaeltavaat, ahdistaa, ahdistaa, sydän hakkaa, hengitys kiihtyy, tärisen hieman. Tekisi mieli ottaa Opamoxia, mutta tiedän etten heräisi tarpeeksi aikaisin tapaamaan Milkaa. En rauhoitu, korkeintaan kierrokset kiihtyvät. Mieli halajaa terää. En suostu. Kai.


Syön jättikulhollisen nuudeleita, tanssin maanisena ympyrää kunnes päässä heittää matkalla hakemaan Pepsi Maxia keittiöstä. Harkitsen monia pahoja asioita, pyörin tumblrissa, harkitsen pahoja asioita uudestaan. Tanssipyörin vähän lisää, tietämättä mitä tehdä, vailla ajatusta, silti ajatellen liikaa. Pyörryttää. Muistelen vanhoja, muistelen syömättömyyttä ja sitä kuinka herään yöllä siihen että pyörryn. Muistelen paniikkikohtauksia, jotka päättyivät siihen että huusin keuhkoni tyhjiksi - aina vain uudestaan. Pelkään itseäni, aina ja edelleen vain. Juuri nyt. Muistan pimeän vaatekaapin ja pienen minut sen nurkassa, itkemässä ja huutamassa apua. Olin niin pieni... Oksetan itseäni. En tiedä. En pidä tästä, en ollenkaan. Oon niin väsynyt siihen että voin huonosti, se ei ole ollenkaan mukavaa. Miksi tää paska annettiin mullekin kannettavaksi? Onko pakko jaksaa jos ei halua?

Tuntuu että mua ahdistaa nykyään entistä pienemmät huonot asiat, että ahdistun entistä helpommin ja entistä enemmän "tyhjästä". Ei mulla ole enää mitään syytä voida huonosti. EI MITÄÄN SYYTÄ. Vittu haluan pois tästä, pois täältä, jonnekin missä ei ole pään sisäisiä ajatuksia jotka komentavat tyhmiin tekoihin. Haluan vain olla rauhassa. RAUHASSA VITTU ONKO LIIKAA PYYDETTY?! Kaikki ovat vaan niin pettyneitä muhun. Perhe etenkin.

Mun muisti on ehkä lopettanut toimintansa lopullisesti. En muista edes pari päivää sitten kirjoittamiani tekstejä - enkä sitä että oisin ees kirjoittanut ne. Se on pelottavaa ja ahdistavaa. Vittu haluun vaan olla rauhassa... rauhassa.

np: Ghost Brigade - My Heart Is a Tomb

maanantai 18. elokuuta 2014

Tiistaina myrskyn mahdollisuus


Mystinen olo. Nukuin ensin reilun viidentoista tunnin unet viime yönä. Sitten mamma tuli siivoamaan mun kanssa, meni kepeästi kolme tuntia kun (lähinnä kuitenkin mamma) jynssättiin kämppä lattiasta kattoon - ja ehdin mä syödäkin siin välis. Sit näin Emma-serkkusta, haettiin jäätelöä ja Pepsi Maxia kaupasta ja käytiin tsekkaan Emman ja sen miehekkeen uus kämppä. Sen jälkeen tultiin viel tsekkaan mun kämppä ja kuikut (=marsut siis :3). Riehuttiin hetki TS4:n siminluontidemon kanssa (ja aaaa Emma kertoi tilanneensa meille molemmille synttärilahjaks TS4:t(!!), ja joo, mun synttärit on vasta tammikuussa mutta...), naurettiin vatsat kipeiks ja oli oikein mukaisaa. Kai tää mystinen olo on siis vain väsymystä?

Mystinen siks, kun pitkästä aikaa mieli painuu maahan ja mietin synkkiä. Samaan aikaan kuitenkin aivot juoksee kovaa vauhtia ja ei väsytä. Vituttaa kun tahtois lukea mutta mulla on edelleenkin valo vain vessassa ja keittiössä, eikä niistä oo apua jos haluaisin löhötä samalla sängyllä kun ei mulla nojatuoliakaan (tai muuta sellaista) ole. Sekavaa. Tavallaan haluaisin nukkuakin, tavallaan valvoa aamuun. Toisaalta huomenna näen Milkaa, joten ei kovin fiksua valvoa koko yötä. ÄÄH. Vittu, ei tästä tuu mitään :D:D:DD:D

Ainiin. Tein mä tossa viime viikolla löydön (johon mulla ei ois siihenkään ollut varaa ja tota NÄITÄ EI LASTETA tota SYKSYVAATTEIKSI tota.........). Eli ostin kahdet housut ja yhden paidan. Yhteishintaan. Kaksikymmentäyksi euroa. Ei musta paha? Joten otin niistä kuvan kauniin keltaisen lakanani päällä! Värit jotenkin vähän vääristyivät, ainakin tuo paita on oikeasti vihreämpi, ei tuollainen ruskea.


Ahdistaakin jostain syystä. Säätiedotuksen mukaan huomenna voi myrskytä Lahessa. Omg. Vatsaankin sattuu, yyh. Haluaisin voida ostaa paljon kaikkia ihania syksyvaatteita, mut onko varaa? Ei. Ei. Mulla on takuueläkerahoista maksettavana niin paljon laskuja ettei rahat edes riitä. Ahdistaa kyllä sekin. Kai mun pitää miettiä sitä että pakotan Milkan ottamaan  mun kanssa kirpparipöydän. Sit kukaan ei osta meiän tavaroita ja itketään verta :3 Mut joo. Ahdistus ei katoa joten ehkä teen jotain kehittävää esim. pelaan tai jatkan turhaa datausta tai yritän lukea pimeässä. Lähinnä varmaan siis dataan. Mööh. Loppuun mun naama, ettei teille ehdi tulla ikävä sitä. Tai jotain :3 ♥ Nyt ruoklin kuikut ko ne huutaa → !


PS. Haluisko joku että tekisin videon taas pitkästä aikaa? (Teen luultavasti kuitenkin...)
KOSKA NYT SAISI HEITTÄÄ IDEOITA ILMAAN!! (Voi tosin olla että oon nopeampi mut...)
Vähän senkin kunniaks että tää oli postaus numero KUUSISATAA! (Ihan ko sillä ois mitään merkitystä....)

np: Fear of Domination - II

lauantai 16. elokuuta 2014

Kaunottaret ja hirviöt, onko heitä?


Poonamus heitti tuossa hieman aikaa sitten lukijoilleen kehiin ylistyshaasteen, johon aion ottaa osaa tällä postauksellani. Mulla ei ole edelleenkään kunnon kameraa (tai edes haluja kuvailla itseäni tähän aikaa illasta enää kovin), joten saatte yhden epämääräisen (puoli)alastonkuvan musta. Miksi? Koska ainakin tänään musta on ihan jees olla läski. Miksi tuo sana? Koska mieluusti käytän sitä itsestäni. Musta kaikki "isot tytöt" ja "hieman pyöreähköt" on vaan julmempia tapoja sanoa läski tai lihava jne. Mulle saa ainakin sanoa suoraan mikä olen, samalla tavalla kuin sanoisi että oon lyhyt, mulla on mustat hiukset tai kauniit huulet (noi pitää paikkansa).

Mutta siis. Mistä pidän itsessäni? Pidän siitä että mulla on lihavuudesta huolimatta jonkinlaiset kurvit: mulla on tissit, mulla on perse ja jossain tuolla on se vyötärökin. Okei, mulla on maha, mutta who gare's? Oon mielestäni ihan naisellinen. Kasvoissani on paljon kivaa ja hyvää, mm. ne huulet, jotka voisinkin nimetä mun parhaaksi ominaisuudeksi! Silmät on kans jees, ja pidän myös siitä että mulla on huono näkö niin saan käyttää silmälaseja! Nenäkin on ihan söpö. Hiusosastokin tulee olemaan kohdallaan! Ja kynnet, aijai, mun kynnet on kauniin muotoiset (kunhan vain oppisin olemaan katkomatta niitä... :D)! Myös se, että oon suht lyhyt on musta ihana ominaisuus, vaikka läpällä (tai sit vähän vähemmän läpällä.... ;)) heitänkin et haluaisin olla hieman vielä  lyhyempi. Ja ihan sellainenkin vielä et oon ylpeä mun jalkakarvoituksesta, joka on sitä luokkaa ettei sitä edes juuri huomaa vaikken olisikaan tuhonnut sitä :3 Että kiitos näistä, geenit! ♥

Ja niistä vaatteista. Koska oon lyhyt ja TURPEA (haha pakko käyttää tota sanaa koska se on hassu!) pidän itse itselläni lyhyista mekoista ja hameista, joissa on korkea vyötärö. Oon myös huomannut et pieni korko kengissä on ihan jees. Musta on turvallinen väri, ja *köh* sehän *köh* hoikentaa *köh* hieman :D Mun on tosi vaikea löytää sopivia housuja, koska lyhyt+läski, joten lahkeet jää aina pitkiksi, joten I prefer dresses, mut kyl housutki menee. Ja oon todennut että viimeisin virhe on peitellä läskejään JÄTESÄKEILLÄ. Ne tekee susta muodottoman ja vanhentaa ja peittää kaiken mitä pitäis näyttää! Eli oon sitä mieltä että lihavallakin on velvollisuus (haha no ei mutta oikeus?) pukeutua vartalonmyötäisesti. En tarkoita nyt mitään makkarankuorta, mutta siis. EI JÄTESÄKKEJÄ. Ainakaan mulle.


Mut yks mitä ihmettelen suuresti on, että tätä body positivityä kovasti tuntuu kannattavan ja esiin tuovan vaan me, no tuota, sanon nyt kaikkea sitä vastaan mitä ajattelen ja haluan että, ME ISOMMAT TYTÖT (auts). Missä olette te normaalipainoiset, laihat, hoikat, urheilulliset, pari ylimääräistä kiloa omaavat ja ... no, kaikki te muut ihanat naiset ja tytöt?! Tai siis, koska tiedän että teitä siellä on. Enkä halua mitenkään yleistää tietenkään että te ette osallistuisi, mutta jotenkin vain tuntuu että tumblrissakin "body positivity" -haulla vastaan tulee jatkuvasti tätä muodokkaampaa ja isompaa mallia olevia. Se on jotenkin. Ei tämä ole mikään läskien (oops) yksinoikeus tämä! Kaikilla, jokaisella, on oikeus olla ylpeä kehostaan! Ja jos nyt kuulostan tekopyhältä entisten tekstieni pohjalta sanon että kyllä, on päiviä jolloin vihaan, vihaan, kehoani. Mutta eikös niitä ole kaikilla, enemmän ja vähemmän sairailla, ihmisillä?

Joten mitä mä nyt enää höpisen... Haastan teidät kaikki tähän mukaan! Ei ole pakko postata kuvaa itsestään, ei vaatteilla eikä ilman, kunhan kerrotte kommenteisssa tai omassa blogissanne tai vaikka helevetti fb-statuksessa että teillä on ihana keho tai sitten vaikka edes oikea sierain / etusormen kynsi / pikkuvarvas / raskausarpi mahassa / vasen tissi... jotain! Koska kaikissa on jotain kaunista (yleensä enemmän kuin vähemmän), ja vaikka niitä paskoja päiviä on, niin en suostu uskomaan että joku ei parempana päivänä keksisi edes yhtä pikkujuttua josta pitää! Ottakaa haaste vastaan, kiitos. ♥

np: Before the Dawn - Monsters

Pepsi Max pärisee, sydänalassa tärisee, runollista saatana!!

Perjantaina keskustelu psyk.poliklinikalla. Molemmat hoitajat paikalla, ärsytti ja jännitti ja pelotti ja vaikka mitä. Odotin kauhulla verikoetuloksia; paljastuuko sieltä se diabetes? Kun toinen hoitajista meidän marssiessa kohti tapaamishuonetta sanoi "ainiin yks juttu unohtui mistä piti sanoa" ja kääntyi kannoillaan, syke nous jonnein kolmeensataan (hehs). Mutta. Hyvin kävi. Ei mitään vikaa missään, pari arvoa ministi koholla, muttei kuulemma mitenkään että tarvis reagoida. Edelleen leukosyytit (valkosoluarvot) koholla, mutta se voi kuulemma olla vain mun ominaisuus, että mulla nyt vaan aina on ne koholla, koska tää taitaa olla ainakin kolmas vuosi putkeen mitä muistelisin ja nekin juurikin olivat todella vähän koholla. Eli pelkoni olivat turhat, huh!

Mikä naurattaa eniten tätä paperia tarkastellessani on että vaikka mulla menee ihan kiitettävästi (?) Deprakinea, niin mun valproaattiarvot on silti viitearvon alarajoilla. No, ei niissäkään siis mitään vikaa, viitearvojen sisällä kuitenkin, mut... hullu nauraa hulluille jutuille? :D Ja tääl haisee popcornille ja kuolen. Koska. Tekee. Mieli. Ja haluisin leffaan mutta mulla on 20€ kädessä (tili näyttää lähes nollaa) ja joutuisin menemään yksin ja suurin ongelma on ettei siellä taida mennä ees mitään mitä haluisin nähdä (tarkistin just, ei mene mitään kivaa satan666? 3D:t are out of question koska nää silmälasit).

Mutta. Näin Nooraa! Aluksi unohdin meidän vuosipäivälahjan himaan, sit jouduin tuomaan Nooran tänne törkyluolaan kun noudin sen. Nimittäin, jos en ole vielä maininnut, ollaan tänä vuonna tunnettu kaksikymmentä pyöreää vuotta. Käytiin myös syömässä (pitsua) ja Lahden Kansainvälisillä Suurmarkkinoilla, joilla meno oli vähintäänkin kova ja kuuma. Sit Arnoldsista vähän lisätankkausta ja etsittiin mulle lompakkoa ilman tuloksia. Tiemme erosivat tämän jälkeen, ja mä raahauduin jalat paskana himaan (kiitos about neljän sentin korot??). Oli mukaisa nähdä, Nooraa on aina. Saattaa johtua siitä että Noora on tuttu, turvallinen ja paras? ♥

Huomenna mä taidan saada vihdoin pyykkikoneen tänne kämpille, jos Otto ja iskä vaan kykenee sen noutamaan varastosta... Maanantaina mamma tulee siivoilemaan imurinsa kanssa tänne (VIHDOIN VOIN IMUROIDA! kelatkaa et oon yrittäny saada mm. heinäpölyä irti harjalla??), koska ... ... iskä ja Otto eivät oo jaksaneet hakea mun imuria niiden vintistä... -_____-'' Asd.

Latasin puhelimeen Timehop -sovelluksen. Tasan viisi vuotta sitten oon ollut lomalla osastolta ja käynyt silloin äidin, mamman ja ukin kanssa Tallinnassa. Olin laiha, olin ihan ok-kaunis ja mulla oli ihana mekko. Olin helvetin väsynyt kiitos juuri aloitetun lääkityksen, enkä muista koko "lomasta" juuri kuin sen punaisen Mustangin, paskaa ruokaa tarjonneen ravintolan ja ... väsymyksen. Ja kaks ekaa muistan koska niistä on valokuva, hehs. 

Joo. Muokkasin tumblöörin ulkoasua koska se vanha oli mielestäni, anteeksi, vammainen. Nyt on vähän selkeämpi. Ääh, tän teksin kirjoittamiseen on mennyt taas miljoona tuntia, eli jos tää oli jotenkin katkonainen niin suokaa anteeksi, olen tehnyt tässä samalla kaikkea muuta, esim. juonut puolitoista litraa Pepsi Maxia ja höpötellyt Wilmalle mun nännilävistysten kunnosta :-----DD (niillä menee muuten kai ihan jees?) Mutta joo. Täällä tuoksuu edelleen popcorn, joten (koska tein löydön keittiöstä, jotain hyötyä tästä kananlentoakin lyhyemmästä muistista on!) taidan syödä mun juustonaksut ja kiusata Katieta hölmöillä jutuillani ♥ Puspus!


np: Apulanta - Valon juuri

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Tisseilleenhän se meni

Pitäis kai kirjottaa siitä, millasta oli ottaa nännilävistykset. No, kipuasteikolla 1-10 ... ehkä ... 5? Ekan kohdalla karjaisin suunnilleen "saatana" ja tokan "voi vittu argh". Medusa ja septum ovat sattuneet suhteessa paljon enemmän. Kävelin lävistäjälle ihan paskat housuissa, mut riisuttuani paidan tajusin pelkääväni enemmän sitä että se lävistäjä näkee mun paljaan yläruumiin kuin itse lävistämistä. Siis mielestäni lävistäminen ei koskaan tunnu hyvältä, eikä tuntunut tälläkään kertaa. Mutta siis. Ei se nyt niin paha ollu. Eniten ehkä nipisti se korun laitto paikalleen. Eikä kukaan kuollut, se on tärkeintä. En minä eikä lävistäjä. Mutta ny on molemmissa nänneissä korut, pidän kovin ♥

Tänään oon ollu vähän auttamassa iskää töissä, nyt väsyttää kahdeksantuntisen päivän jälkeen. Siis. Eeppisesti. Siksi lopetan tän tekstin siihen et sanon et lauantaina näen pitkästä aikaa Nooran ♥ Ja että jos mulla ei ois eeppinen nälkä nukkuisin nyt jo eeppistä unta. Että eeppisesti; paipai. (Anteeksi paska teksti, nyt ei vaan tosiaan pysty parempaan :C)



np: BABYMETAL - Catch me if you can

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Nauruterapiaa


Jumalauta on kuuma! Istun Eetun keittiössä, lämpimän uunin vieressä, ikkuna kiinni sattuneista syistä ja voi jumaleissön! Kuolen kohta kai tähän, nestehukka on varmaan törkeä ja Eetu säännöstelee mun limsansaantia SATAN666 (joo, musta vesi maistuu pahalle ja oon idiootti (myös) tän suhteen)! Tätä kaikkea voi pahentaa se ettei täs kuumuudessa maistu ruoka joten en oo syöny ko vähän sipsejä... HUPSISTA saatana.

Mulla on kauhea lävistyskuume. Nännilävistyskuume. Ongelma: oon hirveän epävarma mun kehosta koska läskit. Joten jo se että pitäis näyttää (riippa)tissejään (ja samalla raskausarpimahaansa) lävistäjälle ahdistaa. Puhumattakaan siitä et se kuulemma sat-tuu (okei, tän oon kuullu jokaisen lävistyksen kohdalla, jokainen on sattunut, ja mitään en oo katunu :D). Mut kai mä sen teen. Omaks iloksihan ne lähinnä on, harvemmin kuljen esim. kaupungilla alasti. Rahat vaan pitää repiä jostain. Ehkä ens kuus? Ehkä en syö enää tässä kuussa? :D

Aah, ihanaa nauruterapiaa kun juttelen Katielle, Nooralle ja Sivoskalle fb:ssä ♥! (Ootte ihanii :3) Kuuntelen Paramorea youtuben kautta koska Eetun läppäri. Biletän. Otto on illan töissä, ja tulee hakeen mut toivottavasti joskus ysin ja kympin välissä, riippuen miten se saa purettua kamat Lahen Tivolista. Aiemmin tänään pelattiin (ja voitettiin!) Eetun kans Arkham Horroria. Huomen biletän ja pesen pyykkiä porukoil, tiistaina ois tarkotus vihdoin mennä verikokeisiin. Hyi. Tai siis. Ei siinä muuten mitään mut mulla on suonet toooodella syvällä ja ne aina kaivelee niitä sataan kertaan ja molemmista käsistä ja sit haetaan paikalle toinen ja kolmas ja neljäs hoitsu ja mikään ei onnistu ja on kuumakin ja ei ruokaa tai juomaa kahteentoista tuntiin koska sokeriarvot ja voi jumaleissön mä kuolen ja pyörryn sinne (tossa järjestyksessä).

Ja tässä helteessä toivon taas sitä syksyä. Syksyn värejä, vesisateita, maihareita, sitä ettei oo koko ajan tukala olla, neuleita, viininpunaista, sinapinkeltaista, syksynvihreää, ruskeaa, harmaata, mustaa. Ootan jo jouluakin! Ja pimeitä iltoja. Jotenkin mä oon aina syksyllä enemmän elossa, vaikka silloinkin saattaa ahdistaa, masentaa jne. Harmittaa vaan ko Eetulle syksy taas on vaikeampaa, ainakin on ennen ollut. Mut sille oli sanottu et jos toipuminen jatkuu tähän tahtiin ni kevääl se on ihan jeeskunnos menemään vartijakurssille (ööh en muista kirjotinko tästä jo aikasemmin...). Mut joo. Ehkä taas oon höpöttäny tarpeeks tänne, voisin jatkaa taas fb:ssä tätä paskanjauhantaa ♥ Stay strong!

np: Paramore - Monster

lauantai 9. elokuuta 2014

Bileet / bileet

Toista päivää Eetun tupareissa. Ollaan pelattu lauta-/korttipelejä, juotu (lähinnä noi jätkät kylläkin koska en lääkkeiden kanssa viitti - tai muutenkaan innosta, ja siis ainoana munattomana miehenä olen mukana :((( ) ja kuunneltu Radio Rockia. Lavastettu Jaakon sammumiskuva. Puhuttu paljon paskaa (ja homosteltu). Perus jätkämeininki? Vähän tänään väsyttäny ko nukuin huonosti viime yön. Nyt alkaa piristyä hieman. Jätkät lähti hakemaan lisää kaljaa Valintatalosta, mä jäin tänne yksin.

Ja äsken soi puhelin, äiti soitti ja samaan aikaan ovikello, mulla puhelin latauksessa, joku näyttää keskaria ovisilmälle, avaan → veljeni Otto, joka kai lähtee hakemaan pitsaa/kebua ja nyt mua vituttaa et söin ne kaks nakkia ja tyyliin viis puolraakaa ranskalaista enkä venannu hetkeä pidempään. Hyi.

En tiedä. On lievää ahdistusta ilmassa. Huolta kavereista ja murhetta silmäkulmassani. Vituttaa rahatilanne, ahdistaa olla minä. Näen mä plussapuoliakin: syksy tulee (♥!), ens viikolla toivottavasti takkuja päähän (vaikka kaikki läheiset ovatkin silleen "hyiyöks" ja "oot idiootti"), ens viikolla myös toivottavasti Milka pitkästä aikaa ja Sonjakin mietti jos ehtisi/pystyisi ens kuussa tulla käymään ♥ Jokin on silti paikaltaan jossain mun sisällä ja sitä mä pelkään ja inhoan. Mä en oo koskaan turvassa, en missään, vähiten yksin. Harkitsin tännekin yksin jäätyäni vetäväni lääkeöverit näillä vähillä mitä mä täältä löytäisin, mut onneks on vielä sen verran järkeä päässä etten koko porukalle sellasta halua. Turhaa sairaalareissua kun en ees halua tappaa itteäni, joku ääni vaan päässä käskee. Ja se ääni, se miten sen käy lähivuosina, lähikuukausina tai jopa lähiviikkoina ratkaisee aika pitkälle miten mulle käy. Die or live, bitch.

Ja näin ne tilanteet muuttuu kesken tekstin kirjoittamisen: Otto soittaa et sähän otat ny pitsaa joten mäkin siis näköjään läskeilen viel lisää tänään. Ei pitäis näil kiloilla, mut just nyt - I don't give a fuck. Oksettaa kyl nää läskit, ei se oo muuttunut mihinkään, mut on kaikkee muutakin. Ääh. Ahdistaa, ehkä mä otan Opamoxia ko jengi on taas kasas. Ja pysyn kaukana viinoista. En kyl tosiaan koe niitä kohtaan mitään vetoa muutenkaan. For real, en rentoudu siitä, tuun vaan väsyneeks ja/tai vihaseks. Ja koska lääkkeet en "voi" juoda ees paljoo. Like I'd care about alcohol mutta siis. Vittu nyt on kyllä väsynyttä tekstiä ääääääääää. :D:D::D:D:DD

Mut jengi on taas koossa ni ehkä mä lopetan jaarittelun ja joko pelailen noitten kaa tai jatkan jaarittelua fb:n puolella Nooran kans. (Oli muuten pakko vastata ovipuhelimeen ko summeri soi ni asiallisesti et "KUKA VITTU SIELLÄ ON" ja hieman kuumotti jos se ei ois ollutkaan noi jätkät :))))! Seura tekee kaltaisekseen on ainoa puolustukseni...) Nyt siis pitsaa ja oksennusta ja lisää törkyjuttuja. Adios!


np: Timo Rautiainen & Neljäs Sektori -
Oma arkipyhä

tiistai 5. elokuuta 2014

Everything (messed up)

Liian kuuma. Ajatukset ei pysy kasassa. Kävin hoitajan luona, sanoin mitä halusin, ei tuntunut missään, hymyilytti. Oon hengannut Eetulla, syönyt vaniljajäätelöä ja banaania, torkkunut useita tunteja. Ostanut alennuksesta vyön ja neulesysteemipaidan, joihin ei olisi ollut varaa. Huomenna varmaan verikokeisiin, jos jaksan. Tsekataan kaiken muun lisäksi pitkästä aikaa sokerit ym., pelkään kovasti diabetestä. Aamulla elämä hymyili, just nyt tuntuu että se potkii päähän ja kovaa. Yhdessä vaiheessa se käski jälleen kerran mun lyödä veitsi kädestä läpi. Ehkä siis ihan hyvä et siirrettiin mun hiusten takuttaminen ensi viikkoon. Mäntysuopaa oon tunkenu päähäni jo kahdesti, pitäis vaan muistaa tunkea sitä hoitoainetta otsareihin tai ne tippuu vielä pois. Päässä outo fiilis, särkeekö? Olin pettynyt kun kaupungilla ei ollut vielä juurikaan syksyvaatteita myynnissä. Mä haluan jo syksyn. Silloin oon eniten kotonani tässä maailmassa - jos mä vaan nyt ikinä pystyn olla. About kuukausi TS4:n julkaisuun. Syyskuussa myös esim. Ella Hendersonin levy (rakastuin ääneensä). Mä elän jatkuvasti tulevaisuutta varten ja harvoin hetkessä. Hoitaja käski lainata kirjastosta kirjan huolehtimisesta mutten muista enää sen nimeä. "Näytitte onnellisilta käsikädessä." Mua väsyttää.


np: Lana Del Rey - Money Power Glory

lauantai 2. elokuuta 2014

Iltayömemejuttu, joka löytyi arkistojen syövereistä


1. Bi. Tarviiko tässä/tästä jaaritella enempää?
2. Oon paska monessa asiassa. Esim. manuaalivaihteisella autolla ajamisessa. Ja kokkaamisessa & siivoamisessa & kotitöissä noin yleensäkin (siis laiskuuden lisäksi EN OSAA tehdä kotitöitä). Ja tuota sanotaan nyt vielä vaikka että vartaloni hyväksynnässä olen paska myös.
3. Eetu.
4. En oo koskaan varsinaisesti käynyt treffeillä...? Joten en voi sanoa.
5. Sekava on itsetuntoni mun. Tai lähinnä vaihteleva. Välillä voisin kävellä alasti ympäri Lahtea itsevarmana kuin mikäkin, välillä en kestä edes omaa katsettani tai ajatuksiani. Ääripäissä liikkuva, harvoin oon sellain "njääh"-normaali tän suhteen.
6. NOORA. 20 years of love this year ♥ Muita en osaa luetella, tietävät kyllä (toivottavasti) keitä ovat :3
7. Tää on hirveän vaikea! Mutta koska mun on tehnyt taas mieli lukea tää kyseinen kirja varmaan kymmenennettä kertaa uudestaan niin tää on ainakin varmasti yksi suosikeista (mä en yleensä halua lukea kirjaa kuin kerran vaikka se ois kuin hyvä, mut sit on nää spessut) elikkäs Walter Moersin Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää!
8. Kamala löyhkä, kamala känni, kamala huumorintaju (siis väärällä tavalla kamala), kamalan kova ääni/koko ajan kamalan kovalla äänellään äänessä/ei anna muille puheenvuoroa kamalan kovan äänensä kanssa (yleensä kertoo jotain jo persoonasta)...
9. Noora on. Erikoinen persoona. Erittäin hyvällä tavalla. Vaikea, silleen mielenkiintoisella tavalla. Tuttu ja turvallinen, vuosien kokemuksella. Luotettava, älykäs, ymmärtäväinen, huumorintajuinen, itsepäinen ja päättäväinen. Noin nyt ainakin. :3 ♥
10. Apua! En osaa päättää, kai se koira on nyt sitten kuitenkin vaik kaikki jyrsijät ym. myös on ♥ Mut koira koska ranskanbulldoggikuume :-------((

11. Annu. Ei enää päivittäin, mutta viikottain käyt mielessäni. Ja rintaa puristaa. ♥
12. Kusipäisyys. :( Tai no, mua haukuttiin, pidettiin jotenkin arvottomana, ja ehkä se ei vaan toiminut. En kadu kuitenkaan. Mitään.
13. Eilen... Nukuin aika rankalla kädellä, mikäli muistan oikein. En oikein tehnyt mitään, saunassa jaksoin käydä ja syödä ja vähän dataa. Pikkaisen.
14. No koska niitä ei oikein ole laitan tähän lukion loppuun suorittaminen ja ylioppilaaksi valmistuminen musta ihan hyvin arvosanoin.
15. Anteeksi nyt vain, mutta mä en vihaa oikeastaan ketään noin yksittäisenä persoonana. Harvasta ööh epäpidän? Mutta jos sanon sellaisia piirteitä mistä en pidä niin muutaman? Ekana tuli mieleen sellain et tuputtaa omaa itseään tai omaa ajattelukantaansa, joo ei! En pidä myöskään valehtelijoista, luottamuksen rikkojista tai epäpyhistä ihmisistä. Huumorintajuttomuus on myös iso miinus. Ja tuota. En nyt viitsi alkaa kaivella kaikkea :D
16. Iggy Azalea - Black Widow (feat. Rita Ora), Sandhja - Muddy Waters, Heikki Kuula - Rataraato (feat. Pää Kii & Paperi T), Juju - Hullu, Djerv - Madman, Paramore - Ain't It Fun, Angel Haze - Angels & Airwaves JNEJNEJNE.
17. Mitä? XD Jos kysyt miten meni, niin ihan jees?
18. No preferred sex. Mutta huumorintaju. Hiukset. Silmät, huulet. Yleinen habitus. OON PINNALLINEN. Älykkyys on plussaa.
19. Taas kauniisti aseteltu kysymys? Tai väittämä. Mutta siis. Siihen asti about tarkalleen että olin kaksivee, meillä oli cavalier kingcharlesinspanieli nimeltään Kulkuri, kavereiden kesken KP. Sen jälkeen ilmestyi Joona the basenji noin kuusi ja puoli vuotta sitten. Mulla on ollut myös ne kuusi rottapoikaa, ja nyt omistan kaksi marsupoikaa.
20. Varmaan vanilja kuitenkin. Tai tiikeri.

21. Eetun luona. Ikävä.
22. Tätä ei sanottu, mut mua on heitettu yläasteella viiden sentin kolikolla.
23. Asun nyt Lahden keskustassa. Sitä ennen asuin Lahden Ahtialassa.  Sitä ennen Lahden Paavolassa. Sitä ennen Lahden (suht) keskustassa. Sitä ennen Hollolan Paimelassa. Sitä ennen Lahdessa.
24. ...you treat me right!
25. Ei ole? Tai no. Haluan sen ranskanbulldoggin, jäädä ehkäpä kokonaan eläkkeelle, mennä naimisiin... Tolleen kevyesti.
26. Siis mähän olen yksi sisäinen konflikti?! En koe tarvetta vastata tarkemmin.
27. En tiedä. Hengaan porukoilla, nukun, syön, käyn paskalla hehs, dataan. Ei kummempaa. Kai. Ehkä ajellaan veneellä tohon yhteen saareen porukoiden kans, ja/tai leivotaan sämpylöit.
28. Eläkeläinen houkuttelee nykyisinkin eniten :((((
29. Rehellisesti? Kusin housuun aikuisena isovanhempien mökille. Bi-LEEEEEEEEET.
30. Yksi: ulkonäkö / alasti/vähissä vaatteissa oleminen. Kaksi: pelkään aina uusien ihmisten tapaamista livenä, koska oon niin ... erilainen silloin?

31. Ostaisin ekana uuden kameran. Riippuu myös tietty oisko voitto euron vai miljoona euroa. Voisin hommaa autonki (Volvon C30 ♥).
32. AIKAMOINEN OLETUS ETTÄ PIDÄN POJASTA. No siis. Sellanen läski ko minäki. Mielenterveysongelmainen kuntoutuja, jolla on ajoittain huonoja tapoja. Epäsiisti ajoittain, mut kultainen. Laiska, mut kun saa siivouskohtauksen niin siistiä tulee. Sellasta "isä-materiaalia" imo. Ärsyttävän näsäviisas :D Älykäs. Komee nenä XD Lempeet silmät, miehekäs. En mä tiedä, sellanen mussa luottamusta herättävä. VAIKEA SANOA kun ollaan tunnettu niin kauan että (valitettavasti) positiivisuuksista on tullut arkea ja negatiivisuuksista poikkeuksia kuvaan :D?
33. Hmm. VAIKEA VALITA ;D;D;;D;D;D;D;;DD Ei vaa. Sitä ainakin arvostan että en oo sellain riidanhaastaja vaan pyrin aina rauhaan ja rakkauteen. Ehkä liiankin kiltti, mut sellanen oon ja siitä pidän.
34. APUA EN MÄ KEKSI. Oon suvaitsevainen, en oikeesti ny keksi. :D:D:D::D
35. En montaakaan, apua oottakaan mietin. Entwine, Apulanta, Before the Dawn, Turmion Kätilöt ja Green Day + sen lämppärit. Ja kerran jopa käyny ... Helsingissä ... jossain ... en muista ketä siel oli :( Olin hieman sekaisin silloin.
36. Vastasin jo?
37. Kaksi viiva kolme, jos voin vain saada.
38. En ihan oikeesti oo mikään deitti-ihminen :( Sori.
39. OON VITUN PARAS VALITTAMAAN!! Oon myös ihan kohtalainen kirjoittaja. Ainakin imo :D Siis en tasoa best-seller, mutta sellain. Kohtalainen :D Oon myös ihan ok ystävä, mielestäni myös.
40. Psykoosi.

41. Lahti on ihan jees. Jos ei Lahti, niin Tampere tai Jkylä.
42. No mulle on sanottu liian usein nätisti, välillä tuntuu etten oo sen arvoinen ;____; Mut esim. vähän aikaa sit sain kuulla, että mun sanaan on helppo luottaa. Se on kauniisti sanottu.
43. Ihan semijees. Nälkä on, mut se ei tainnutkaan liittyä tähän? :D
44. Nyt kuuluu kun iskä rykii sängyssään ja kuulokkeissa soi: M.I.A. - Hussel (feat. Afrikan Boy)
45. No tuota. Otto on läheinen, ei enää niin läheinen kuin toivoisin ja depends on the day mut voisin sanoa että ollaan kuitenkin läheisempiä kuin useimmat? Lapsena oltiin ko paita ja pylly jne., että vaikea sitä on paitaa pyllystä erottaa ♥
46. MÄ VASTASIN TÄHÄNKI JO ASD?
47. Kysytkin vielä. Edellinen blogiteksti ehkä vastaa tähän vähän?
48. POLAROID-KAMERA ja KUOLEMA. Hienot nää. Mut huomatkaa, jonkinlaista edistystä; ei tullu kuolema ekaks vaan tokaks. Ko saan polaroid-kameran it's time to go. Tai sit ei. Tai jotain. Asd :)
49. Äidin kanssa ollaan about aina oltu tosi superläheisiä. Iskän kanssa ollaan lähennytty vähän vasta sairastumiseni jälkeen. Sairaus koetteli aikalailla mun ja iskän suhdetta, kun siis mähän haudoin sen tappamista psykoosipäissäni ja muuta. Sain kuulla sillon siltä useesti olevani "täyshullu" ja et kuuluisin lukkojen taakse. Nykyään onneks tilanne aika eri.
50. Ai siis että mitkä sanat kuvaa mua parhaiten? En oo varma did I get this one right, mut. EPÄVAKAA on varmaan aika kattava :D

51. Nyt lyö tyhjää.
52. "Saa"
53. Vastasinko mä tähänki jo kerran? En tiedä :D Vihaan epävarmuuttani, vihaan epävakauttani, vihaan ulkonäköäni, vihaan sitä että vihaan itseäni. Vihaan itseäni.
54. No eikö nää oo vähän samat ko mitä tuolla jo listasin? Sellain varmuus, aitous, huumorintaju, mun silmään käyvä ulkonäkö, sellain fiilis mikä välittyy.
55. En oo kohdannut vielä pahimpia pelkojani, joten en lausu niitä edes näin "ääneen".
56. Kiusaajia. Hyi.

NO JOKO NE LOPPUIVAT VOIHAN HARMI + ei tumblr-kuvia tällä kertaa, eikä muuten ees naamakuvia! :(

np: M.I.A. - The Turn

"There's angels in the airwaves tonight"

Keskiviikko lähestyy kovaa kyytiä. Mun pitää keksiä jostain voimia ja sanoja kertoa. Kaikesta. Silleen, "moi tässä näin oon pitänyt sisälläni pari kuukautta salaisuuksia, nyt voisin ehkä kertoa, hehs, tuota, tai sitten en". Onneks tää on se "kivempi" hoitaja, vaikka oon tullut siihen tulokseen alkujärkytyksen jälkeen et kyl ne molemmat kuitenkin kai mun parasta tahtoo.

Pitää puhua L:stä ja J.stä. Pitää puhua perheen tilanteesta. Siitä, miten tuntuu et mun ympärillä on just nyt pelkkää kuolemaa, surua, murhetta, kurjuutta. (Tuntuu et) mun - ja kaikkien mun ympärillä - elämä pyörii noiden ympärillä. Ja pitää yrittää kertoa miten se vaikuttaa muhun. Itsemurha-ajatukset - voimistuneet, jatkuvat, päivittäiset. Että pelotan itseäni. Että oon myös ollut väsynyt. Niin väsynyt, että oon oikeastaan nukkunut viimeiset päivät, ja että osasyy tähän väsymykseen ei ole vain fyysinen väsymys, vaan se etten jaksa olla hereillä tässä maailmassa. Että oon joutunut (mutta toisaalta myös; pystynyt) ottamaan Opamoxia monena iltana/päivänä. Ja niin monia asioita, mistä en voi tai ehkä lähinnä vain halua tänne kirjoittaa. Ja sit pitää muistaa mainita, et keskiviikkona mun pää myös takuttuu illasta! Että "ees jotain positiivist (HIV)".

Tekee mieli ottaa naamakuvia teille, mut 1) ei oo kameraa tääl ja 2) risa kamera yhyhyhyhyhyy. Maanantaina meen varmaan hengaan Eetun uudelle kämpälle. Haetaan sen kans Mustista ja Mirristä mulle (tai no lähinnä marsuille) Mörtti-Röpöä (♥) ja sit voisin auttaa sitä purkamaan kamoja. Tiistaina varmaan auttaan iskää töihin. Keskiviikkona sit !! Aaah. Pelottaa takkutukan hankkiminen, mut toisaalta mä aina palaan siihen jotenkin, ennen tätä kaks kertaa ollut takkuja päässä (kuituja) ja ajatuksissa se on ainakin kuukausittain. Että nyt vetäsen sit. Ihan koska vituttaa tää ainainen jahkaaminen. Tai sit koska oikeesti haluun. Ni!


Oon tänään käynyt kaupungissa ruokkimassa marsuja ja iskän kaa kaupassa (ja palauttamassa laiton määrä pulloja ja tölkkejä ♥). Syötiin itsesavustettua kirjolohta (hyi, lohta :( ) ja kävelytettiin koiraa. Saunasta uimaan, ja syöttämään rantaan uivia sorsia kädestä (eka kerta ever uskalsin niiden antaa syödä kädestä, lapsena ja nuorempana yleensäkin niin pelkäsin niitä :( ). Kohta vois nuQa. Tai sit vähän myöhemmin... >:3

np: M.I.A. - Fire Fire