Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

tiistai 19. elokuuta 2014

Everything that kills me makes me feel alive

Seison parvekkeella. Uskaltauduin sinne kai ensi kertaa yksin. Yö on pimeä, raikas ja tähdet täplittävät taivasta ohuen pilviverhon takana. Hengitän kevyttä ilmaa keuhkoihini, ja kurkistan kaiteen yli. Miltä tuntuisi pudota? Tulisiko kukaan katsomaan? Tähän aikaan? Sisällä ajatukset vaeltavaat, ahdistaa, ahdistaa, sydän hakkaa, hengitys kiihtyy, tärisen hieman. Tekisi mieli ottaa Opamoxia, mutta tiedän etten heräisi tarpeeksi aikaisin tapaamaan Milkaa. En rauhoitu, korkeintaan kierrokset kiihtyvät. Mieli halajaa terää. En suostu. Kai.


Syön jättikulhollisen nuudeleita, tanssin maanisena ympyrää kunnes päässä heittää matkalla hakemaan Pepsi Maxia keittiöstä. Harkitsen monia pahoja asioita, pyörin tumblrissa, harkitsen pahoja asioita uudestaan. Tanssipyörin vähän lisää, tietämättä mitä tehdä, vailla ajatusta, silti ajatellen liikaa. Pyörryttää. Muistelen vanhoja, muistelen syömättömyyttä ja sitä kuinka herään yöllä siihen että pyörryn. Muistelen paniikkikohtauksia, jotka päättyivät siihen että huusin keuhkoni tyhjiksi - aina vain uudestaan. Pelkään itseäni, aina ja edelleen vain. Juuri nyt. Muistan pimeän vaatekaapin ja pienen minut sen nurkassa, itkemässä ja huutamassa apua. Olin niin pieni... Oksetan itseäni. En tiedä. En pidä tästä, en ollenkaan. Oon niin väsynyt siihen että voin huonosti, se ei ole ollenkaan mukavaa. Miksi tää paska annettiin mullekin kannettavaksi? Onko pakko jaksaa jos ei halua?

Tuntuu että mua ahdistaa nykyään entistä pienemmät huonot asiat, että ahdistun entistä helpommin ja entistä enemmän "tyhjästä". Ei mulla ole enää mitään syytä voida huonosti. EI MITÄÄN SYYTÄ. Vittu haluan pois tästä, pois täältä, jonnekin missä ei ole pään sisäisiä ajatuksia jotka komentavat tyhmiin tekoihin. Haluan vain olla rauhassa. RAUHASSA VITTU ONKO LIIKAA PYYDETTY?! Kaikki ovat vaan niin pettyneitä muhun. Perhe etenkin.

Mun muisti on ehkä lopettanut toimintansa lopullisesti. En muista edes pari päivää sitten kirjoittamiani tekstejä - enkä sitä että oisin ees kirjoittanut ne. Se on pelottavaa ja ahdistavaa. Vittu haluun vaan olla rauhassa... rauhassa.

np: Ghost Brigade - My Heart Is a Tomb

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti