Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

tiistai 30. syyskuuta 2014

I'm not suicidal, I just can't get out of bed

Vaihdoin bannerin. Ja vähän värejä ulkoasussa. Kyllästytti vanha layoutti. Vieläkin ahdistaa. Ahdistaa ahdistaa ja ahdistaa. Ja vituttaa tää ahdistus. Huomenna lokakuun ensimmäinen ja poliaika. Kaipaan ihmisiä, kaipaan sitä et joku tulee juttelemaan niitä näitä. En oo kai puhunut aikoihin ihmisille kunnolla, en oo ehtinyt manioissani tai jaksanut masennuksissani. Siks kai kirjoitan tänne jo toista kertaa tänään. Pitääkseni seuraa itselleni. Ja on nälkäkin, mut vituttaa sillä oon lihonut kaksi kiloa, ja siinä on viisikymmentä liikaa.


Haluaisin itkeä, mutta eihän mua edes itketä. Ulkona paistaa aurinko ja mun sisällä on kylmää, sekavaa, pimeää. Tänään, just nyt, mä mietin taas kuolemaa. Sitä, miten jaksan tätä elämää, et miksei tässä ole muka muita vaihtoehtoja kuin kuolema? Koska onhan niitä: apu tähän sairauteen. Mutta miks sitä ei osata antaa, ei niin että mun elämä ois siedettävää? Ja no, mä tuskin paranen koskaan. Joten. Miksi. Miksi valita elämä, jos se on tätä tuskaa, epävarmuutta, epämukavuutta ja ikuista ahdistusta, ylä- ja alamäkiä, tunteita joita ei itse voi hallita jne.? Onko muita vaihtoehtoja kuin kuolema kun tahtoo päättää elämän? Mä en halua tällaista elämää.

Ja pelkään jatkuvasti, ajoittain jopa hysteerisesti, diabetesta. Verikokeet ja kaikki on ok, mussa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta. Jos se vielä pamahtaisi tähän. En kestäisi, se on junan alle ja mars. Vittu, naurattaa et ainoa valonpilkahdus ehkä ois se että mulla oiskin vain skitsoaffektiivinen häiriö; onhan siinä hieman parempi ennuste kuin skitsofreniassa, hehs. Itkettää sekin (vaan itku ei tule). Kymmenen prosenttia tän sairauden kanssa taiteilevista ihmisistä heittäytyy kalliolta, hyppää junan alle, hirttäytyy puuhun, nappaa lääkkeensä kerralla, ampuu itseään päähän. Kymmenen-fucking-prosenttia. Ja skitsofreniaa sairastaa noin yksi (1) prosentti väestöstä, skitsoaffektiivisuutta vielä harvempi.

Muhun sattuu niin paljon. Tahtoisin voida itkeä, että tää näkyis ulospäinkin, mutta mulle ei suoda sellaista onnea. Tän sairauden takia mä keikun jatkuvasti siinä epävarmuudessa jaksaako ihmiset - Eetu, ystävät, vanhemmat - mua. Tän VITUN sairauden takia mä olen tällainen kuin olen. Ei, en mä sano että vaihtaisin elämäni toiseen, mulla on paras perhe, paras Eetu, parhaat ystävät. Niinä hetkinä kun mä unohdan autuaasti kuka olen mulla on ihan ok. Mutta nää hetket, mihin tää nykyinenkin kuuluu... Mä oon epäonnistuja. Miltä tuntuu olla se esikoinen, joka ei koskaan mene töihin? Miltä tuntuu olla se lapsi, joka syö enemmän lääkkeitä kuin koko lähisuku yhteensä? Miltä tuntuu olla se tyttöystävä, joka pettää kerta toisensa jälkeen - henkisesti, sorruttuaan virheisiin, jotka sattuvat? Miltä tuntuu olla se isosisko, jota on häpeä esitellä uudelle tytylleen? Miltä tuntuu olla se ystävä tai kaveri, joka on aina poissa "normaalitilasta", poissa raiteiltaan ja poissa järjistään? Mä tiedän. Saatana mä tiedän.

Kun mä aamulla herään, kun mä iltaisin käyn sänkyyn makaamaan, mä rehellisesti kuiskin ilmaan mantraa; "mä en jaksa enää, mä en halua jaksaa enää, mä en jaksa haluta jaksaa enää, mä en halua jaksaa haluta jaksaa enää". Ja nyyhkytykset tukahdutetaan. Mutta tän kaiken mä oon sanonut jo niin monesti tänkin blogin aikana. Mä haluan halata koko maailmaa, pelastaa sen, ja samalla työntää teidät kaikki pois. Haluan läheisyyttä, naurua ja iloisia hetkiä - sekä lyödä jokaista kasvoihin sylkäisten "painu vittuun". Olo: sekava. Nälkä ja ahdistaa. Vanha layoutti kyllästytti, vaihdoin siis värejä ja bannerin.

np: Metric - Gold Guns Girls

7 kommenttia :

  1. voi vitsi, i kind of know how you feel bruh :c voimia kovasti! + uus ulkoasu on aivan ihana, niin smooth!

    VastaaPoista
  2. Yhy. Haluaisin sanoa jotain mutta en osaa.

    Olet tärkeä, muista se ♥ Mulle saa aina jubailla (facebookissa tai missä tahansa, vaikka puhelimitse jos haluat, numeron saat jos haluat).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en osaa puhelimessa, tai siis, voisi helposti lähteä "mulla on kaikki ok" -vaihde päälle, mut muistan tuon fb:n ♥ purr!

      Poista
    2. Muista myös puhelin jos joskus tulee jotain akuuttia ja haluat jutella tai jotain ♥

      Poista
  3. Tiedän tunteen myös. Yritä nyt jaksaa, tää on vaikeeta mutta kyllä me selvitään ♥ uus ulkoasu on upee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin selvitään, jotenkin aina, mut selvitään! ♥
      kiitos!

      Poista