Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

tiistai 30. syyskuuta 2014

Why can't I give away my pain?

Suuri ahdistus heti aamusta. Tekee mieli satuttaa, kovasti tekee mieli, mutten halua tai voi. Pitäisi pestä pyykkiä nyt kun olen täällä porukoilla sitä varten. En jaksaisi, muttei huvita mennä vain makaamaankaan, se vain pahentaisi oloa. Ehkä. Enkä saanut enää untakaan, kun yritin... Tää ahdistus on taas tätä hirveää, tuskaista ja rintakehää jäytävää. Eikä mulla oo enää yhtään Opamoxia, ei koska olin idiootti ja vedin ne kaikki silloin. Voisin tietenkin soittaa Siltaan, mutten tiedä mitä sanoisin. "Moi mua ahdistaa" ja syvä hiljaisuus sen jälkeen koko loppu puhelun ajan vois olla vähän... turhia. Täytyy harkita.


Äiti on takaisin täällä joskus reilun kolmen tunnin päästä. Siihen mennessä pitäis tosiaan pestä noi pyykit, tai näytän ihan paskalta ja laiskalta. Paitsi ettei äiti ajattelisi noin, mutta minä. Ja vaikken saa unta mua väsyttää. Väsyttää niin suotanasti. Ja jännittääpelottaa keskiviikko ja hoitajien tapaaminen. Ymmärtääkö ne, tahtooko ne ymmärtää? Auttavatko, saanko lääkärinajan, saanko apua? Tavallaan en haluaisi mennä, haluaisin ignoraa koko jutun ja vain lalallallallaa nukkua ohi, mutta mitä se auttaisi pitkällä tähtäimellä? Mietityttää, ovatkohan edes lukeneet sitä päivystyksen tekstiä, viimeksi kun otin yliannostuksen kukaan ei ollut edes tietoinen. Tuli fiilis, ettei ketään kiinnosta, vaikka luultavammin se johtui 1) vieraasta hoitajasta sillä kertaa ja 2) siitä että tää oli tapahtunut tyyliin edellisenä päivänä.

Koira kuorsaa. Kovaan ääneen. Naurattaa, muttei sellaisella iloisella ja pirteällä tavalla, vaan sellaisella väsyneellä ja ahdistuneella. Before the Dawn kuulostaa pitkästä aikaa helvetin hyvältä. Unohdin mitä muuta piti kirjoittaa. Perkele. ... ... ... Aivan. Käytiin me äidin kanssa eilen reilun kahden tunnin lenkillä Joonan kanssa. Silloin mä noita kuvia nappailin. Plääh. Jalat oli kipeät sen jälkeen, piti ottaa Buranaa. Ja ajoin mä äidin uutta autoa kans. Se on kivempi ko äidin vanha, vaikka on käytännössä sama paska (!), mutta tuossa on enemmän heppoja keulalla niin ei tarvinut polkea kaasu pohjassa koko ajan että se liikkuisi!

Ehkä mä lopetan nyt, ehkä mä meen kaivamaan jotain ruokaa nyt, ehkä mä sit pesen ne pyykit. Ehkä, jos pystyn ja jaksan (sun on pakko Elina). Lopetan kivojen asioiden listaan: viikonloppuna näen serkun ja sen avokin koiranpennun! Kymmenes päivä mä matkaan Jkylään Nooran luo! Isovanhempien kanssa löydettiin mulle kaks kivaa paitaa kirppikseltä! Ja kengätkin sain! Mun takut näyttää taas takuilta kiitos Gabin! And... still alive, nigga. Joo. Koira kömpi mun peiton alle, joten mun on aika syödä. Kiitti ja kuitti.

np: Before the Dawn - Take My Pain

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti