Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

tiistai 14. lokakuuta 2014

Anxilonity

Sänkyyn iltaseitsemän jälkeen, nousen ylös tänään iltapäivällä joskus kolmen aikoihin. Ahdistusta, ahdistusta, ahdistusta. Aion huomenna sanoa että tää Anksilon-juttu ei taida toimia, ei taida ei joo. Huomenna siis poli. Tää ei oo hyvä, tää ahdistus. Se saa mut ajattelemaan kiellettyjä asioita; myrkkyä nieluun ja pilleriä vatsaan. En kestä, mä hoin sängyssä pyöriessäni taas "en jaksa enää kauaa tätä". Elämänlanka ohenee. Vaikka vaikutan ihan normaalilta, mä en ole. Mä en vittu ole kunnossa.

Nielin Opamoxin noin tunti sitten. Hetkeksi helpotti (kai?), nyt taas ahdistus täysillä päällä. Täs on nyt joku pahasti pielessä. Mä en jaksa pitää itsestäni huolta. En muista koska oisin käynyt viimeksi suihkussa, siitä on kai yli viikko. Koska oisin pessyt kasvojani. Hampaat pesin sentään kerran Nooran luona kun sain imettyä toisen mukavasta seurasta ja vieraasta ympäristöstä jotain mystistä energiaa. Vaatteet sentään jaksan vaihtaa (aina joskus), etten haise jatkuvasti paskalle niiden takia. Muutoin ehkä.

Mua itkettää, mut en halua häiritä äitiä liikaa koska sil on omat stressit työstään ja muutenkin se on kai väsynyt. Nukkunut huonosti. Ei kai tässä auta kuin ottaa toinen Opamox, en mä muutakaan keksi. Tai keksinhän mä (myrkkyä nieluun ja pilleriä vatsaan), mut niitä ei nyt lasketa. Kai. Huomenna meen Eetulle taas, en mä voi olla yksin. Se on kaikista pahinta, kaikista pelottavinta. Hikoiluttaakin, tää ahdistus. Vittu. Tärisen ja aaaa ei voi olla näin paskaa. En pidä, en pidä tästä sitten yhtään. Ehkä otankin sittenkin kaksi niitä saatanan Opamoxeja. Asd.


np: Ella Henderson - Mirror Man

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti