Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

"Auta mua kolmiolääke"

Kello neljänollaneljä aamulla, istun Eetun läppärillä ja syön lauantaimakkarasiivuja. Kuulokkeissa pauhaa Apulanta niin kovaa kuin uskallan vain soittaa sitä ilman että se kuuluu läpi. Oon tyytyväinen kun Eetu nukkuu suht levollisen oloisena, kun silläkään ei oo ollut helpoimmat ajat tässä näin käsillä. Tää ilta sujui mukaisasti alkuun; Simo kävi tääl ja ne Eetun kans räpläs airsoftpyssyjään. Juttelin erään mielenkiintoisen ja mukavan tytyn kanssa syvällisiä ja oli mukavaa. Sit kun tuli aika sulkea silmät ja nukahtaa, alettiin olla molemmat Eetun kanssa levottomia. Puhuttiin pitkään, pari tuntia, joista ainakin puolitoista mä itkin lähes solkenaan. 

Itkin sitä kun oon jatkuvasti vaivaksi, kun oon aina huonovointinen (masentunut tai sit mulla menee liian lujaa), kun oon välillä helvetin raskas taakka. Eetukin purki sydäntään, mutta lähinnä se yritti sanoa asioita, joista mulle ei ois tullut pahempi olo. Itku helpotti, vaikka silmiin sattui ja naama oli kyynelten ja rään peitossa (namsk). Ei se mitään ratkaissut siltikään, mutta itkinpähän taas pitkästä aikaa kunnolla.

Perjantai pelottaa edelleen, sitäkin itkin. Pelottaa et mitä jos en saa apua, pitääkö mun oikeasti vain hypätä sinne junan alle? Mihin mennä, mistä hakea apua, mitä tehdä jos psykiatrian poliklinikka, jossa sulla on pysyvä hoitosuhde, ei auta? Mä niin pelkään. Eetu sanoi, että vois ehkä tulla mukaan, jos mulle sopii. Mun pitää kysellä siltä huomenna (tänään!) mitä se sanois, mitä kertois niille hoitajille. Että onko siitä apua, vai meniskö se vain siihen että hoitotaho kääntäis katseensa meidän väliseen suhteeseen ja alkais kysellä vain siitä sen sijaan että keskityttäis mun ongelmiin. Ei me sinne mihinkään parisuhdeterapiaan oltais menossa. Sit vois laittaa viestiä hoitajalle (sille kivemmalle) että käykö jos Eetu tulee mun tueksi.

Eetu on nukkunut nyt kai jo pari tuntia, mulla on käsi kipeänä hiirikäden huonosta asennosta ja itkusilmät ovat kipeytyneet entisestään näytön kirkkaassa valossa täällä pimeän keskellä. Varpaita palelee, ja päätä alkaa särkeä(?). Tekisi mieli lukea tuota mun kirjaa, jonka mainitsin edellisessä postauksessa, mutta enhän mä näe ilman valoa. Nyyh. Ehkä siis meen tästä Eetun viereen nukkumaan ennenko olo menee särkyjen suhteen pahemmaksi? Joo. Hyvää huomenta siis rakkaat lukijat, sillä toivon ettei kukaan muu ole joutunut valvomaan näin pitkään unettomana! ♥


np: Apulanta - Kolmiolääke

1 kommentti :

  1. Käyppäs tumblrissa, kun laitoin sulle viestiä :D

    VastaaPoista