Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 13. lokakuuta 2014

En nyt osaa paremminkaan kertoa

Jäätävä ahdistus. Kaks Opamoxia naamaan, vaikka tuntuu vaikealta ottaa niitä ollenkaan, vaikka tuntuu vaikealta ottaa niitä niin vähän. Tää alkoi yhtäkkiä, ihan vain kun olin äidin kanssa täällä porukoilla. Päätin laittaa musiikkia soimaan että jos katoaisi, jos saisin muuta ajateltavaa. Avasin äidin koneen ja avasin musiikkisoittimen ja laitoin musiikin soimaan jnejnejne. Mutta. Tää vaan paheni. Paheni, vaikken edes soittanut ahdistusmusaa, vaan kaiuttimista kaikuu Blues Pills. Ja mä taas erehdyin luulemaan että Anksilonin nosto ois auttanut tähän, poistanut tän, koska Nooralla en kokenut ahdistusta. Mut sehän on totta että mun ahdistus on mm. vieraskorea.

Hengittäminen on vaikeaa, rintaan sattuu ja sitä puristaa ja lihakset jännittyy. Mä aion sanoa lääkärille etten aio ryhtyä tähän, että tää ei oo nyt sitä mitä haluan. Että kahdestakymmenestä päivästä maksan melkein nelkytä euroa yhdestä lääkkeestä tän noston takia. Mua itkettää. Mua ahdistaa. Nukuin kolmeen asti iltapäivällä, olin helvetin väsynyt kaikin puolin. Mutta siis.

Apulannan keikka oli aivan mahtava. Lämppäri oli Nooran... suosikki (kaikki tsekatkaa League of Bokor?). Oli siis aivan huikaisevaa. Mutta kyllä sen jälkeen väsyttikin. Jalat oli paskana, jalat oli niiiiin paskana että vielä viime yönäkin särki. Eilen sitten vielä pyörittiin hetki Jyväskylän keskustassa missä oikeastaan kaikki oli kiinni ja Amarillossa toimittiin hyvin mystisesti. Siis ei me vaan ne tarjoilijat. Mut sit karkasin täpötäyteen bussiin. Mun vieressä istui mukava mummo, jonka kanssa höpistiin loppumatkasta kaikennäköistä. Sekin jäi Lahessa pois.


Aivot alkaa seistä. Ehkä se on Opamox, ehkä väsymys. Hieman nälkäkin. Ja päätäkin särkee vähän. Oonpa kova valittamaan nyt. Tekis mieli vain paeta sänkyyn vällyjen alle. Ääh. Ei tästä kirjoittamisesta tuu enää mitään, joten taidan lopettaa. Ääh. Ääh. Perkele.

np: Blues Pills - Gypsy

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti