Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 31. lokakuuta 2014

Kai vähän sellainen hassu ääliö

Oon laitellut nauloja ja ruuveja paikoilleen, oon lukenut Murakamin uusinta (Värittömän miehen vaellusvuodet) ja rakastunut Murakamiin jälleen kerran, oon kuunnellut Mustaa Valoa, oon pelannut jätkäporukalla Bang!ia ja voittanut niin lain kuin lainsuojattomien puolella. Oon tehnyt, tehnyt, tehnyt ja tehnyt. Juonut vähän Pepsi Maxia ja pelottaa ettei yöllä nukuta. Siis ilman asiayhteyttä nuo kaksi mainitsemaani.

Heräsin tosiaan itsekseni aamukuuden jälkeen, lähdin isän ja veljen matkaan. Sen jälkeen en oo pysähtynyt kuin vasta nyt. Hurr, hurr, hurrhurrhurr sanoo pää. Samaan aikaan on melankolinen, mutta samalla... energinen? olo. Sellainen hyper. O-ou. Aivot juoksee vaikka keho on kokenut jonkinlaisen seinään pysähtymisen. Mystistä.

Kun ajeltiin veljen kanssa tänne porukoille päin pimeässä, ajattelin taas kaikenmoista. Omaa turhuuttani, sellaista. Jännää. Koska en oo saavuttanut mitään ja kohta paukahtaa kaksviis mittariin. En pidä itseäni minään. Mulla ei oo oikeastaan mitään, mitä tän ikäisellä vois olettaa olevan. On vain minä ja mun pää. Oon ... no, turha kuvaa musta parhaiten sitä mitä olen. En voi mitään sille tunteelle. Keskustelu sivuutti itsemurhaa ja kukaan ei voi ymmärtää sitä. Minä voin, vaikken haluaisi.

En tiedä. Piti kai vain tulla sanomaan taas että still alive, nigga. Still. Ja muistuttamaan itseäni ja teitä et ollaan kuitenkin aina kai sittenkin jollekin tärkeitä, ainakin te olette mulle, te, kyllä te tiedätte. Ihanat ja tärkeät. Ja vaikka mä olen viime aikoina maailman huonoiten ilmoitellut itsestäni ja kysellyt teistä niin. En unohda. Toivottavasti muakaan ei unohdeta. NJOO TÄMÄ OLI NYT TÄYTTÄ LÄSSYNSHAIBANLÄÄTÄ koko teksti aijaijai :D:D::D:D: Siis tarkoitan että meni vähän tällaiseksi. Tunteelliseksi tässä lopussa. Ei mulla ollut mitään asiaa. Kunhan vain. Huvikseni. Hehs. Iltapusuja, rakkaat. Puspus.


np: Musta Valo - Kehä

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti