Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

When the sirens call you


Oon nyt (reilut?) pari viikkoa vetänyt rytmillä, jossa valvon joka toisen ja nukun joka toisen yön. Ylläoleva kuva tiivistää fiilikset. Ei kovin mahtavat. Väsyttää ja vituttaa. Huomenna se on vittu soitto hoitajalle et ei tää vetele. Ongelma kuitenkin on, että mä en halua nukkua. Mun on vaikea nukahtaa sen takia, että mua ei väsytä. Olen pirteä kuin peipponen, ja lisäksi mulla on pelkoja nukkumisesta (aka pelkään kuolevani jne.). Ja seuraavana "yönä" vedän sit reilusti yli kahdentoista tunnin megaunia.

Hiukset on paskaset, silmänaluset alkaa tummua ja ei nää fiiliksetkään vieläkään huitele missään korkeissa sfääreissä. Tai no, saatan olla hyper, mut samaan aikaan mua masentaa jossain syvällä. Kai se on tää sekaisin oleva unirytmi ja elämän yleinen paskuus. Nyt pitäisi mennä syömään ja mulla ei ole ollenkaan ruokahalua, vaik joku pieni nälkä kutitteleekin vatsanpohjassa. Taidan olla tosi syvällä, vaikkei siltä kyllä tunnu. Ei tunnu oikein miltään, sitten lopulta. Ei tästä tuu mitään.

np: Softengine - The Sirens

lauantai 29. marraskuuta 2014

Ei mulla ole tarjota sulle hienoja sanoja; vaan tarvitaanko niitä?


en päässyt haudalles, en ees hautausmaalle
kynttilä paloi läpi lautapeli-illan, ja jätkät katsoi mua oudosti,
ja nyt se palaa täällä, porukoilla, sulle, muiden kynttilöiden joukossa,
kirkkaampana kuin muut, ja vain sulle.

~ Jos joku kysyy minulta, tiedänkö miltä enkeli näyttää, voin vastata hänelle että tunsin yhden. ~

np: PMMP - Lautturi

perjantai 28. marraskuuta 2014

BDI(21): 51 pistettä



I'm so freaking tired right now. Only three Opamox left. I wish I had more.
Feeling so empty. So fucking empty. It's unbearable. I'm sorry, I'm just sorry.

Never ever have I got that many points on BDI(21).
Maybe I'm truly depressed now, ha.


np: Swallow the Sun - Don't Fall Asleep (Horror Pt. 2) 

Anna anteeksi kaikki mun syntini


Raiskaan blogiani oikein kunnolla tänään. Mut kai mulla on oikeus omaan blogiini kirjoittaa niin paljon kuin jaksan? Mulla on just nyt sellanen olo, että ahdistaamasentaatanssittaahyper!!1 ja tää ei oo kovin hyvä. Tilasin just sittenkin äidille toisen joululahjan ja veljelle maailman rumimman t-paidan niin myös joululahjaksi. Voihan hyvä luoja. Kurkkuun sattuu kummasti sen jälkeen kun join glögiä. Hmm.

Ne kaksi Opamoxia kai sittenkin jotenkin auttoivat - siis reilun tunnin jälkeen - mut pöhnäinen unioloha siitä tuli myös. Väsyttää vieläkin (vai sittenkin taas?), mutta ei oo sellainen olo että tekis mieli nukkua. Jostain syystä nukkuminen pelottaa taas; pelkään kuolevani jos nukahdan. Ja se ei mikään ihan pieni pelko se. Jalkoja särkee ja ääh. Haluaisin jutella jollekin, mut kaikki tuntuvat olevan jossain ja poissa. Ei mulla mitään asiaa ole, haluaisin vain höpöttää.

Vaaka on näyttänyt parhaimmillaan aamupainoksi (eilen) 103,9kg, tänään taas 104,3kg. Tiedän että tuo voi olla ja onkin normaalia vaihtelua, mut pistää vihaks itseään kohtaan. Itkettää. Tahtoisin jo painaa 70kg. Tuntuu niin pahalta kun silloin kun aloitin mun 70kg -blogin painoin 96,5kg. Olin vain 26,5kg päässä tuosta tavoitteestani. Nyt matkaa on about kymmenen kiloa enemmän. Okei, olen mä jo laihtunut melkein viisi kiloa, mutta. Se on mulle liian vähän. Ja nyt oon jumittanut tän viikon lähes paikallani ton painon suhteen. Lasken viikkoja, jolloin painaisin tuon maagisen seitsemänkymmentä kilogrammaa, jos laihtuisin kilon viikossa. Pelottaa etten laihdu.

Oon jotenkin taas yksinäinen. Ehkä mä vaan rebloggaan surullisia, itsetuhoisia ja kuolemaa ihannoivia tumblr-kuvia koko yön ja itken yksinäisyyttäni ja kaikkea paskaa. Huomenna tulee kaksi vuotta Annun kuolemasta ja helvetti mulla on ikävä sitä tytyä edelleen. Kuulen sen naurun edelleen, muistan missä halattiin viimeistä kertaa, ja eniten mä muistan sen kuinka se selittää mulle niistä sen harhoista.

istun sun sängyllä kun sanot etkö sä näe elina niitä, ne istuu sua vieressä just nyt ja toinen on tuolla nurkassa ja ne polttaa tupakkaa mun kanssa ja mä laulan ja puhun niiden kanssa, etkö sä näe, ne on kaikkialla ja koko ajan ootko varmasti kunnossa joojoo ootko varma ettet tarvi apua, voin soittaa sulle joojoo, älä hei itke rakas kaikki on ookoo

Ja mä en soita, mä lähden itkien sun luota ja noi sun sanat, se pelko sun katseessa ja huoli musta vaikka oot miljoonasti pahemmassa kunnossa kuin mä - ne vainoaa mua koko mun loppuiän. Tavattiin vielä kerran, et muista mitään tuosta tapaamisesta, ja tuskin muistatkaan, niin sekaisin sä olit. Ottanut kaikenlaista ja vielä sekaisin ja näit harhoja ja kuulit ja miksi jumalan vitussa mä en soittanut minnekään? Tai soitinhan mä. Sille päivystävälle sairaanhoitajalle, joka tyyliin haukku mut pystyyn kun häiritsin sitä. Mut me halattiin vielä viimeisen kerran, siinä Triossa niiden K-marketilta tulevien liukuportaiden yläpäässä ja lupasit pysyä turvassa, olit iloinen ja normaali ja en osannut aavistaa yhtään siinä tilanteessa vaan hetkeksi päästin huolesta irti. Viimeisen kerran.

Mä oon niin paha ihminen. Kun sä kompuroit mua vastaan sinä harhailtana, kaaduit maahan ja nostin sua ylös uudestaan ja uudestaan ja häpesin ja pelkäsin. Miksen tehnyt mitään. Miksi mä vain annoin kaiken olla. Mä oon pettynyt itseeni. Mä haluaisin että kaikki, jotka sua rakasti, tulis ja löis mua turpaan, ja kovaa, koska mä koen että mä vein sut heiltä. En nyt hae tällä mitään huomiota, en, se vain on mun tunne. Mä uskon vahvasti, että mä oisin voinut pelastaa sut, jotenkin edes, edes hetkeksi. Koska joojoo, mä tiedän että se on jokaisen oma valinta jne., mutta kun. Tää on asia, jonka kanssa mä tuun jossittelemaan koko loppuikäni. Kukaan ei voi muuttaa sitä faktaa.

I feel like shit right now. Ja ei, en pelkästään tuon edellämainitun takia. Mulla on ollut koko päivän vaarallisen outo olo. Se massiivinen ahdistus päivällä on taittunut masennukseen ja surumielisyyteen. Kyllä te tiedätte. Ja mulle on turha tulla selittämään että "et voi tehdä tätä Annulle" jne. Tuskin mä mitään teenkään, enhän mä koskaan saa mitään aikaiseksi. Loppujen lopuksi; mun blogi, mun elämä. Ei vittu tää meni taas tähän anteeks.


np: Birdy - Skinny Love

105 - 92

Emme tahtoneet turhaan. Ja se on helvetin hyvä juttu.


np: Oasis - Wonderwall

Tahdon vain nukkua sen pois

Juuri nyt mua ahdistaa niin paljon, etten tiedä mitä teen. Itsensä satuttaminen tulee automaattisesti mieleen, mutten voi toimia sen mukaisesti, sillä kukaan ei saa huomata sitä. Ja joku huomaisi kuitenkin, ja saisin huudot. Mulla on niin paha olo että. Apua. Katsoin epätoivoissani, olisiko mulle määrätty jotain toista rauhoittavaa. Ei ole. 

Soitan hoitajalle. Se sanoo, että lääkäri haluaa tavata mut ennen kuin määrää toista rauhoittavaa. Tapaaminen menee ensi vuodelle, tavataan loppiaisen jälkeen. "Ota kaksi Opamoxia", se sanoo. En usko sen auttavan, korkeintaan väsyttävän mua entisestään, mutta otan kun käsketään. Mä en pysty keskittymään ees kirjoittamiseen, itkettää. Sattuu niin paljon.


np: William Control - Strangers

torstai 27. marraskuuta 2014

Pieni suuri mielipiteeni; lyhyesti

Jotkut tulee vihaamaan mua tän takia, tai ainakin kiertämään kaukaa, luulen. Oma äiti ei taida hyväksyä tätä. Mutta tää on mielipide, ja Suomessa sentään mielipiteenvapaus on tällä hetkellä sallittu. Jännittää huominen. Iik!

En tee tästä nyt mitään sen isompaa numeroa, mutta. Tahdon!
(psst, tahdotko sinäkin? klik!)

np: Kyla La Grange - Courage

We're gonna die like this you know; miserable and old

Mä olen hyvin väsynyt. Elämä menee rytmiä valvon → nukun → valvon → nukun. Nyt oli nukkumisen vuoro taas. Yli yhdeksäntoista tuntia unta, kevyesti. Hävettää, inhottaa, pistää vihaks. Olla minä. Tuntuu, että kaikki menee taas perseelleen. Ois pitänyt vain pitää turpansa kiinni kaikesta. Ei tää valittaminen tietenkään auta mitään, pitäis tehdä asioille jotain. Mut jos on jo luovuttanut niin onko sillä väliä? Kyl mä joulukortit vielä postiin laitan ja tolleen. Mut kaikki vaan hajoaa ympärillä, ihmiset ja asiat. Ja minä. En jaksa edes pyytää anteeksi.


np: Taking Back Sunday - Number Five With a Bullet

tiistai 25. marraskuuta 2014

I'm an addict for dramatics; I confuse the two for love

Maailma heiluu mystisiin suuntiin; ehkä (ja mahdollisesti toivottavasti). Oon vähän (=ihan) sekaisin tän ns. elämäni ja sen päätösten kanssa. Vaikeita, vaikeita asioita. Helvetti, tarvisin oraakkelia tai jotain. Jotain, joka tietäis oikeat vaihtoehdot ja ratkaisut. Nyt. Heti. En voi kirjoittaa sen enempää tästä. Muuta kuin että koko elämä menossa tietyiltä osin remonttiin - jos on. HELVETTI KUN EN TIEDÄ. En oikein osaa puhuakaan tästä kenellekään, ja silti osaan. Mutta en sit taas. Ehkä en halua. Vielä ainakaan. Vatsassa perhosia, jotka eivät saisi olla siellä.

Heräsin puoli tuntia sitten outojen unien jälkeen. Stressaan, haluaisin kaiken ratkeavan itsestään PIM, mutta kun se ei käy mun elämässä. Mä aina kiirehdin kaiken kanssa ja yritän kovasti taistella vastaan tällä kertaa. Saatana sentään. Kai mun pitää keskustella äidin kanssa tänään kahdestaan. Se on vanhempi, viisaampi ja tahtoo vain hyvää mulle. Jos se osais auttaa. (Ongelma on että pelkään hirveästi epäonnistumista ja feilaamista ja kaikkea sen suuntaista ja olen saattanut tehdä sen jo nyt.) Haluaisin olla kovinkin rehellinen, mutta ei sitä heti voi pläsäyttää naamalle kaikkea paskaa. Joo, hiphei ja vittu.

Toissayönä en taas nukkunut. Valvoin hienosti koko yön, nukuin eilen iskän työpaikan tuolissa noin neljäkymmentäviisi minuuttia ja sit sen jälkeen tapasin Saran. Sen jälkeen venailin iskää ja Ottoa töistä; klo 16 sijaan mun noudettiin hmm klo 17 jälkeen. Tuhlasin mä sillä aikaa mahtavat kolme euroa, joita ei ois pitänyt, ja ostin sellaiset - ööh - sanotaanko niitä ranteenlämmittimiksi? En tiedä, mut sellaiset jännät. Kun lapasissa tulee aina liian kuuma, ellei oo joku -30 pakkasta. Helvetti. Jos joku on oraakkeli siellä ruudun toisella puolella niin ottakaa yhteyttä ja sanokaa että "rauhotu ny saaaaaaaaatana!". Ei mul muuta. The end.


"I've got a bad feeling about this."

np: Taking Back Sunday - A Decade Under the Influence

lauantai 22. marraskuuta 2014

mietin-puoli-tuntia-otsikkoa-keksimättä-sitä

Olen paha, enkä lajittele näitä teille hienosti eri kategorioihin. Näitä tuli huikeasti, wau, kiitokseni ovat rajattomat ♥! Vastaukset ovat siinä järjestyksessä, kuin missä... no, eka tuon "varsinaisen" kysymyspostauksen vastaukset, sitten tuohon "huomautuspostaukseen" jätetyt. Vastaan kaikkiin. Kaikkiin. Vaikka menisi ikä ja terveys (vaikka ikää on aina liikaa näin vanhana ja ainakin mielenterveys on menetetty :D)!

(sori mä saatan olla muuttanut kysymysten muotoilua hieman, mutta 
yritän säilyttää idean siellä pohjalla, toivottavasti tää on teille ok :3!!)


HELPOIN MT-ONGELMA KESTÄÄ? ENTÄ VAIKEIN? (esim. ahdistus vs. masennus?)
- Sanoisin... Sanoisin että. Helpoin on tavallaan psykoosi. Koska vaikka se on hirveä olotila, ja se oli mulla ainakin niin sietämätöntä taistelua. Mutta se on helpoin hoitaa, imo. Ja silloin oot sen verran sekasin ettet täysin tajua tilannettas. Kun taas esim. kun ahdistaa jäätävästi niin oot niin tietoinen kaikesta että sekin jo sattuu. Sanoisin vaikeimmaksi kuitenkin... Psykoosin. :D Oon yks ristiriita, tiedän :D

TYKKÄÄNKÖ UIMISESTA JA SAUNOMISESTA?
- TYKKÄÄN! Varsinkin saunomisesta, en oo hyvä uimaan. Mut kuumana kesäpäivänä on kiva lillua tääl porukoilla järvessä, toi on niin matala toi ranta ja se vesi niiiiiiiiin lämmintä sen takia ♥ Ja mikään ei voita isovanhempien mökin saunaa!

LEMPIELÄINLAJINI (marsuja ja rottia ei lasketa)?
- Aavikkokettu! Tai liito-orava! Tai joku tollain isosilmänen isokorvanen (Joonakin käy aka basenjikoira!). Ja ranskanbulldogit on kans kivoja koiria. Ja tykkään kissoistakin. Hei onko kauheesti eläimiä mistä en pidä jos ne on söpöjä? EI!

ONKO MULLA MITÄÄN OMIA HASSUJA SANOJA ASIOILLE (ns. oma kieli)?
- Eeeeeiiiiiiiiii kai? Tosin sanon äitiä "maaksi". Siis maa. Se on mun puhelimessakin nimellä "maa".

MILLAINEN ON MIELESTÄNI AITO IHMINEN? MITÄ AITOUS ON?
- Aito ihminen on oma itsensä. Se ei esitä mitään, mitä ei ole. Aitous on sitä, että uskaltaa olla oma itsensä, ja tavallaan myös sitä että voi myöntää ettei uskalla/pysty olemaan oma itsensä. Aitous ja rehellisyys kulkevat musta aikalailla käsikädessä. Noin lyhyesti.

JOS VOISIN ALOITTAA ELÄMÄN KOKONAAN ALUSTA (syntyä ja tehdä kaiken uudestaan), ALOITTAISINKO ALUSTA? MITÄ TEKISIT TOISIN, VAI MUUTTAISINKO MITÄÄN?
- Tähän tietty "pitäis" vastata että TIETTY ALOTTAISIN. Mutta. En. En alottais. Mun elämä voi olla paskaa, mut se on tehny musta mut. En olis minä muuten. Ja ei mun elämä nyt läpipaska ole vaikka se usein siltä tuntuukin. Mä en jaksa jossitella. Se on usein erittäin turhaa. Joten näil mennään.


ONKO MULLA MITÄÄN NS. ILTARITUAALEJA (asioita, jotka pitää tehdä ennen nukkumaanmenoa)?
- Ei ole :D ONPAS! Lääkkeidenotto. Ei muuta.

PARHAIN UNI, JONKA OON KOSKAAN NÄHNYT:
- Jaa-a. En muista unia. Ja yleensä jos näen unia ne on aika painajaislaatuisia (varsinkin jos ne jäävät mieleen). Eli sanon: en muista.

MILLOIN MASENNUKSENI/AHDISTUKSENI ALKOI (vuosi, hetki, tietty asia)?
- Sanoisin että oon ekaa kertaa ollut masentunut yläasteella. Oisko kasin kevät - ysin syksy -akselilla. Ja siitä ei olla menty ainakaan parempaan suuntaan... :D Tähän johti varmaan kiusaaminen, se että olin "erilainen" muihin verrattuna, koulustressi...

MILLAINEN OLI ENSIMMÄINEN IHASTUKSENI?
- Oi, meidän piti mennä naimisiin! Mua kosittiinkin (tai siis kättäni pyydettiin mun äidiltä) - siis joskus alle kouluikäisenä. Näen edelleen unia tästä jätkästä, unia joissa mennään naimisiin jne. Se oli myös on-off -ihastus koko ala-asteen ajan. Ah ja voih, niitä aikoja! :D

MITÄ LÄVISTYKSIÄ MULLA ON OLLUT?
- RIP snakebites. Tällä hetkellä multa löytyy: bridge, nännilävärit, 4mm septum, medusa, labret alahuulen keskellä, industrial, nostril x 2 ja 18mm sekä 3mm venytykset x 2.

MITÄ TATUOINTEJA MULLA ON?
- Teksti "Chaos engine inside" oikeassa käsivarressa (siinä on myös tähtiä, timantti ja ruusu, ja se on ihana ♥), oikeassa ranteessa teksti "Mom♥" ja oikeassa jalkapöydässä pääkallo, joka kätkee sisäänsä suutelevan viktoriaanisen pariskunnan!


MILLAISTA ON OLLA ONNELLINEN?
- Onnellinen. Hmm. Mulle aika vieras käsite. Kirjoitan millaista mä kuvittelen että onnellisuus on: onnellisuus on sitä, kun mikään ei huoleta liikoja. Onnellisuus on sitä, kun sun pää ei käske sun tappaa itseäsi. Onnellisuus on ystäviä ja perhe; läheisiä ihmisiä. Onnellisuus on terve mieli ja terve ruumis. Onnellisuus on sitä, että sä jaksat ja voit ja pystyt. Onnellisuus on sitä, että sä tunnet olevasi elossa.

HÖLMÖ INSIDE-JUTTU, JOKA MULLA ON JONKUN KANSSA?
- Ei mulla oikeen ole. Kai. Vaikea sanoa. Veljen kanssa yritetään aina muka-iskeä toisiamme kysymällä "käytsä usein tääl" ja sit kulmia kohotamme silleen vihjailevasti? Lasketaanko se? XD

JOS MULLA OLIS PALJON RAHAA, MITÄ TEKISIN?
- Varmaan maksaisin eka laskut pois. Hehs. Ostaisin vaatteita ja lävistyskoruja. Ja jos mulla ois oikeasti ihan vitusti rahaa, lahjoittaisin sitä (nuorten) mielenterveyspalveluiden parantamiseen. Ja ehkä eläimille. Aika perusjuttuja, en mitään ihmeellistä.

MILLAISESSA FIKTIIVISESSÄ MAAILMASSA HALUAISIN ASUA?
- Apua! En mä tiedä. Musta tää "tavallinenkin" maailma on ihan tarpeeksi jännä! Mut ois hauska kokeilla jotain tulevaisuuden maailmaa. Esim. tällä hetkellä oon rakastunut Routasisarukset-trilogian maailmaan ;_____; ♥

GUILTY PLEASURE LEFFA (joku paska mistä tykkään silti hirveästi)?
- Ääh. En tiedä. Mikä lasketaan? Jostain syystä pidin hei tuota tuosta "Sisko tahtoisin jäädä"-leffasta! XDDDDDD Se on aika guilty pleasure! :D

ENTÄ SAMAA SARJAA (guilty pleasure) MUSIIKKIA?
- Ei oikeastaan. Ennen ehkä olisi voinut ollakin, mut nykyään oon hyväksynyt sen, että pidän (ja saan ja voin pitää) vähän kaikenlaisesta musiikista. :3


MIKÄ FANTASIAOLENTO OLISIN?
- Tietty joku keiju ois söpö. Mut. Oisin varmaan... Noita :D (Onks ne fantasiaolentoja? XD)

ELÄMÄNOHJE TEILLE KAIKILLE:
- Älä stressaa turhia, ota elämästä kaikki irti, nauti, rakasta, tee mitä rakastat, hanki sinun arvoisia ihmisiä ympärillesi, hanki ja ota vastaan apua kun/jos sitä tarvit. Rakasta itseäsi (myös huonoina päivinä).

SUURIN MIELIPITEENI / MIKÄ TAHANSA TÄRKEÄ MIELIPIDE:
- En oikein tiedä. Ehkä vapaus, vaikka se nyt ei ole mikään "mielipide". Mutta siis. Arvostan vapautta, ja musta ihmisen pitäisi saada olla vapaa ajatuksiltaan ja teoiltaan (tietysti en tarkoita että jos mieli tekee saa tappaa toisen, tai muuten aiheuttaa vahinkoa ympäristölleen, mutta siis, jos pystytte ymmärtämään? :D).

LEMPPARIELOKUVAGENRENI? + LEMPIELOKUVA? (lempielokuvaa kysyttiin kahdesti :3)
- Lempielokuva on Kaunis mieli tai Girl, Interrupted. Ainakin mitä muistan. Ja tietty Potterit! Genre... hmm. Kuhan ei ole jotain perseilykomediaa :((((((( Tai kauhua.

MITEN NIMEÄISIN LEMMIKKIKISSAN, -KOIRAN JA -LINNUN?
- Se riippuu hirveästi sen ulkonäöstä! Jos mulla ois se ranskanbulldoggiuros, se ois Däni. Kissa... En osaa sanoa. Linnuista en pidä lemmikkeinä, joten se ois ehkä "olesaatanahiljaa" :DDD

JUURI _TÄMÄN_ PÄIVÄN KOHOKOHTA?
- Näihin kysymyksiin vastaaminen! Katien ja Saran kanssa jutteleminen! Pepsi Max pitkästä aikaa (:D!)!

JOS HISSI JÄISI JUMIIN, KUN OLEN KYYDISSÄ, MITÄ TEKISIN?
- Varmaan eka iskis paniikki (että riittääkö puhelimessa akku, koska), sit soittaisin siihen hätäpalvelunumeroon ja huutaisin puhelimessa paniikissa apuaaaaaaaaaaaa. (Oon kerran jääny hissiin jumiin veljen ja serkkujen kanssa. Onneks siivooja ylemmässä kerroksessa painoi hissin kutsunappia ja se ihmeellisesti liikkui ja päästiin ulos. Ei kyl menty hissillä enää sen jälkeen sillä reissulla!)


JOS VOISIN MUUTTAA VAIN YHDEN ASIAN MUN ELÄMÄSSÄ, MINKÄ MUUTTAISIN?
- Jaahas. Hmm. Nää on niin vaikeita. En haluais poistaa mun sairautta, koska se on niin iso osa mua. Ei sitä tiedä jos vaikka "saisin" jonkun HOO II VEEN vaihtokaupassa. Ei tiedä koskaan. Joten. Muuttaisin sen, että osaisin käyttää rahaa oikein!

LEMPIKIRJANI LAPSENA?
- Hmm. En muista ihan pienenä, tykkäsin paljon kirjoista jo silloin. Mutta. Ala-asteella ihan selkeesti Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää. Rakastan sitä edelleen.

MINKÄ IKÄISENÄ OPIN LUKEMAAN? ENTÄ KIRJOITTAMAAN?
- Nyt pistit pahan! Lukemaan opin ekalla luokalla, nopeasti, pääsin "edistyneitten" ryhmään lähes heti. Kirjoittamaankin, siis oikeasti, opin varmaan koulussa. Kyllä mä osasin nimeni kirjoittaa jne., mutta muistaakseni mä en osannut ennen ensimmäistä luokkaa vielä kumpaakaan taitoa.

MISTÄ ASIOISTA PIDÄN ITSESSÄNI (luonteessa ja ulkonäössä)?
- Luonne: olen mielestäni huumorintajuinen ja kohtalaisen hauskakin jos sille päälle satun. Olen myös... sellainen. Avoin luonne? Ulkonäkö: lävistykset, tatuoinnit, silmälasit. Silmät ja huulet. Kynsien muoto. Se, että oon muodokas.

MILLAISISTA TYYLEISTÄ PIDÄN IHMISILLÄ?
- APUAAAAAA! En mää tiedä. Helpompi sanoa mistä en pidä. Ehkä. Sellain köhhuoraköh-look ei iske :D Mut siis. Se riippuu. Kun ihminen on ok itsensä kanssa ja pukeutuu niin kuin haluaa / näyttää siltä miltä haluaa niin yleensä ihminen näyttää hyvältä. Ei mulla oo mitään oikein. "Suosikkijuttua".

UNELMAHIUKSET, JOTKA HALUAISIN: (tää oli kahdesti tää kysymys, vain yksi vastaus!)
- Esim. täällä oli kaikkea ihanaa ♥ Tähän viel kuvakin, jossa viel nätti tytykin! TAKKUTUKKAAA ♥


HYVÄ MUISTO LAPSUUDESTA:
- Mä muistan todella vähän (varsinkin hyviä asioita) lapsuudesta. Mut yks minkä muistan (ja josta pidän) on se kun meil oli veljen kanssa sellaset puol metriä pitkät, isot kuorma-autontyyppiset autot (hienosti sanottu hermanni), joilla me laskettiin mäkeä ja ukki oli mein kaa pitämässä hauskaa.

PARAS VUOSI / AJANJAKSO ELÄMÄSSÄNI:
- No deal. En tiedä. Hmm, no, tavallaan osasto 51. Silloin tunsin sen jonkun vikat puoltoista kuukautta siel olevani ihan jees ihminen lähes koko ajan?

TYKKÄÄNKÖ HALAAMISESTA?
- En aina. Mut yleensä. Nykyään.

OLIKO MULLA LAPSENA (tai nykyään) LEMPIPEHMOLELUA?
- Ei oo nykyään :( Mutta lapsena mulla oli mun unikaverinalle, nimeltään (hyvin luovasti) Uninalle. Mul oli itseasiassa kaks niitä, samanlaisia :D

MITKÄ ASIAT OVAT KAIKKEIN TÄRKEIMPIÄ MULLE?
- Perhe. Ystävät ja kaverit. Hyvä hoitosuhde ja lääkitys. Eläimet.

PIDÄNKÖ ENEMMÄN PIMEÄSTÄ VAI VALOISASTA AJASTA (talvi vs. kesä)?
- Täytyy sanoa, että talvi ja pimeys (ja syksy ja pimeys) viehättää enemmän.


MITÄ ODOTAN ENITEN TULEVALTA?
- HMM. Mun on edelleen hyvin vaikea kuvitella tulevaa. Joten tähän on erittäin vaikea vastata :/ Ei mulla oikein ole mitään. Sellaista. Suurta Odotettavaa. Pieniä asioita. Rakkautta, ystävyyttä. Sellaista. Arkista.

PIDÄNKÖ JOULUSTA?
- KYSYTKIN VIELÄ. Parasta aikaa vuodessa. For realz. Rakastan ♥

PIENIÄ (kummallisia) FAKTOJA MINUSTA:
- tanssin usein samalla kun kuuntelen musiikkia - siis istuessani
- ...ja ilmeilen itselleni usein katsoessani peiliin
- kun innostun, heilutan käsiäni hillittömästi
- en ole koskaan kokeillut tamppooneja (:DDDDDDDDDDDDDDDDDD)
- olen allergisoitunut nikkelille
- mulla on isän vanha jättikokoinen yöpaita päällä _just_nyt
en mä keksi muita, eikä noikaan niin kummallisia olleet :((((((((( anteeksi.

HALUAISINKO MATKUSTAA JONNEKIN?
- OI KYLLÄ. Saksaan. Jaappaniin. Islantiin. Uuteen-Seelantiin. Oi kyllä :3!

OLENKO ENEMMÄN INTROVERTTI VAI EKSTROVERTTI?
- Tää on paha. Kai mä kuitenkin oon enemmän ekstrovertti vaikka jostain kumman syystä haluaisin mieltää itseni introvertiksi? Joo, kyl mä ekstrovertti oon.

MITÄ AISTIN JUURI NYT (kuulen, näen, haistan jne.):
- Kaijuttimissa soi Taylor Swiftin eka albumi (se sellainen country), tietokone hurisee, näppäimistö ööh napsuu? :D Näen Pepsiä lasissa, tän näytön sisällön, puhelimen, näppäimistön, Kourallinen tabuja -kirjan ja kaikenmoista mitä tähän on kerääntynyt (kamera, koruja, laskuja...). En oikeastaan haista mitään (nenäkin on tukossa - aina), mut maistan suussani Pepsin :3


MILLAINEN OLI ENSIMMÄINEN SEKSIKOKEMUKSENI?
- Nooh. En muista juuri mitään muuta kuin että olin helvetin tiukka ja se sattui kuin saatana ja verta oli katossa asti (no ei). Ei ollut siis mukava. Onneks nuo epämukavuudet jäi siihen.

YLEISESTI SEKSUAALISUUDESTANI:
- Ööh. Oon kamalan seksuaalinen henkilö. Ollut aina. Jostain alle kouluikäisestä asti. Nykyään vaan lääkitys vie lähes kaikki tuntemukset pois, mutta onneks mä saan siitä tunnepuolella kuitenkin tyydytystä. Pitääkö tässä vielä mainita se, että miellän itseni biseksuaaliksi, vaikka en ole koskaan ollut naisen kanssa sillain hihi. ... ... ...

KAUNEINTA MITÄ MULLE ON SANOTTU (ei saa miettiä liikaa, eka asia mikä tulee mieleen):
- "Rakastan sinua"; sellaisella hetkellä kun sitä vähiten odotti.

USKONKO UFOIHIN?
- Riippuu mitä tarkoitetaan "ufoilla". Uskon, että maapallon ulkopuolella on elämää, jos tässä sitä haettiin :)

ENTÄ AAVEISIIN, IHMISSUSIIN YMS.?
- Aaveet on vähän niin ja näin, johonkin kuolleiden henkiin saatan hieman salaa uskoakin. Mut en mä mitään ihmissusia usko olevan olemassa :/

OLENKO OMASTA MIELESTÄNI KAUNIS? (näitäkin oli kaksi :3)
- Vastaan lyhyesti: kyllä, mutta erittäin harvoin.

MIKÄ ARKINEN, PIENI JUTTU SAA YLEENSÄ EDES PIENEN HYMYN HUULILLENI?
- Apua. No esim. se kun joku on kommentoinut jotain kivaa tänne blogiin! ♥

OLENKO SEURUSTELLUT (ja kuinka monta kertaa)?
- Olen. Kahden eri henkilön kanssa. Useamman otteen molempien kanssa. Tai siis. Ekan kanssa hmm, kahdesti? Ja tokan kanssa hmm... kolmesti? XD Ja nyt jankataan eipäs-juupas-entiedä-joojoo -vaiheessa.

HALUANKO NAIMISIIN JA LAPSIA (se perus punainen talo ja perunamaa -unelma)?
- Mielellani haluaisin. Lapsiakin ehkä. Oon aika perinteinen näissä arvoissa, että kai sitä vois sanoa että tuo unelmakin kelpais. Mutta en laita vastaan jos vastaan tulee jotain muuta mukavaa.


JOKIN FOBIANI?
- Mulla ei ONNEKSI ole mitään fobia-tasoista. Mutta pelkään mm. pimeää, "pahojen" ihmisten kanssa saman ilman hengittämistä ja kaivon kansille astumista.

HAUSKA JUTTU SIITÄ, KUINKA OLEN NOLANNUT ITSENI:
- Apua nyt pitäis kyllä keksiä. Tää nyt ei oo kovin hauska ehkä, mut kun tunnustin ensirakkaudelleni tunteeni (mesessä ♥), tämä ei vastannut mitään. Panikoin. Odotin viisitoista minuuttia, kunnes kirjoitin et "joo, anteeks, unohda koko juttu, ei ollu tarkotus". Ja vähän ajan päästä tää vastaa et "sori olin paskalla mitä asiaa oli?". Noloa tässä se, et tunteisiini ei vastattu ja oli se ny noloo vetää sanansa takaisin (ööh, ehkä?) ja hauskaa koska mainitsin sanan "paska". Nojoo ei ollu hyvä vastaus tämä.

ENSIMMÄINEN HARHANI:
- (Tää kuulostaa sarjalta "ensimmäinen sanani" :D:D::D:D::D:D::D:D) Hmm. Rehellisesti en muista. Varsinaisestihan mulla ei harhoja ollut kuin yksi (?); se "toinen Elina", ääni päässäni.

MITEN OON VENYTTÄNY VENYTYKSIÄNI?
- Ööh. Miten nyt venytetään. Laitetaan aina edellistä hieman isompi koru liian pieneen reikään :DDD? Ihan venytyskoruilla? Normaalisti? En tiedä? Rasvaa ja lämmintä vettä, joskus sauna, apuna.

MITEN HOIDAN TAKKUTUKKAANI?
- Ööh. Huonosti. Pesen kerran, pari viikossa runsaalla vedellä otsarit ja päänahan (ja silikonittomalla shampoolla). Revin niitä irti toisistaan. Ja yritän muistaa ja jaksaa pyöritellä niitä, mut näissä oloissa on vähän liian vähälle jäänyt. Huooooh :(((( Oon huono hiustenhoitaja yhyy ;______;


LEMPIPELINI?
- Lautapeli vai videopeli? Lauta-/korttipeleistä varmaan ikisuosikki on Bang!. Videopeleistä... no eihän sitä voi kieltää, Simssit (ja tällä hetkellä The Sims 4). Mutta tuol mun esittelyssä on lueteltu muitakin :)

LEMPISARJA?
- En katso televisiota oikein. Pidän enemmän animeista, vaikken oo katsonutkaan niitä piiiiiiitkään aikaan. Niistä mun lemppareita on/oli Jigoku Shoujo, Higurashi no Naku Koro ni ja Blood+. Skins on toisaalta näistä "oikeista" sarjoista ihan hyvä, mitä oon vähän kattonut.

MILTÄ SMILEY-LÄVISTYS TUNTUU SUUSSA?
- Ööh. Mulla ei oo smileya :) Mulla on vain banaani-lävistyskoru tuossa medusassa!

MIKÄ LÄVISTYS ON SATTUNUT ENITEN?
- Varmaankin industrial. Sattui saatanasti, kun mulla on niin paksu rusto just siinä(kin) kohtaa. Toisaalta snakebitesien ottaminen, koska ne oli ekat ikinä ja reikiä oli kaks. Ja tosta "kaksreikää" -syystä myös nostrilit.

MIKÄ TEKEE OLOSTANI PAREMMAN KUN OLET IHAN MAASSA?
- Ystäville puhuminen. Ehkä joskus musiikki. Ruoka (/herkut), shoppailu (/materia). Aina ei tietty tepsi mikään.

USKONKO TASAVERTAISEEN AVIOLIITTOLAKIIN?
- Siis uskonko että se menee läpi vai uskonko siihen noin niinko sillä tasolla että sen pitäisi mennä läpi? Vastaan molempiin: en usko, koska Suomen poliitikot on pässejä idiootteja noin suurimmaksi osaksi :3 Ja tuosta voi päätellä vastauksen seuraavaan, joka on että KYLLÄ, PITÄISI MENNÄ LÄPI.

PITÄISIKÖ MIELESTÄNI KAIKKIEN SAADA MENNÄ NAIMISIIN JA RAKASTAA SITÄ KETÄ HALUAA?
- Pitäisi. Musta on väärin että joillain on enemmän oikeuksia vain esim. koska ovat heteroita. Rakkaus ei katso ikää, ei sukupuolta, ei rotua. Mä en tiedä asiasta paljonkaan (en läheskään tarpeeksi), mutta mun mielestä tasa-arvoa ei ole, jos sitä ei ole kaikille katsomatta siihen vittu minkävärisiä kenkiä pitää jalassa. Siis. Jos ymmärrätte, paska esimerkki :D


MITÄ KAIPAAN LISÄÄ ELÄMÄÄNI?
- Rakkautta, läheisyyttä. Rauhaa. Energiaa. Laihdutettuja kiloja :') Pepsiä :3 XDD

MINKÄ ASIAN HALUAISIN MUUTTUVAN?
- Just nyt, tällä hetkellä, näiden kysymysten ansiosta, haluaisin kauniit ja pitkät takut enkä tätä sotkupäätä (monessakin mielessä sotkupää...). Ja haluaisin pystyä asumaan yksin omassa kämpässäni! Ja laihtua, oikeasti, paljon, normaalipainoon tai edes siihen seitsemäänkymmeneen kilogrammaan :)

MITÄ EN HALUAISI MUUTTAA?
- Minua ihmisenä. Enkä haluaisi menettää/muuttaa ystäviäni.

HALUAN SANOA TÄMÄN KAIKILLE SAMASSA TILANTEESSA KANSSANI OLEVILLE (tai ihan vain kaikille jotka haluavat tukea ja auttaa minua):
- Luota itseesi. Luota huomiseen. Usko itseesi. Pyydä apua, ota apu vastaan. Älä vähättele itseäsi. Ja niille jotka haluavat tukea ja auttaa: Ymmärtäkää, antakaa aikaa, kuunnelkaa. Älkää suuttuko, älkää arvostelko. Olkaa siinä, omina itsenänne, ja olkapäänä jos sitä tarvitsen. Tarvittaessa naurakaa kanssani. Kannustakaa, kun onnistun ottamaan pienenkin askeleen eteenpäin. Rakastakaa minua ja itseänne.

JOS SAISIN YHDEN TYTÖN JA YHDEN POJAN, MITKÄ NIMET ANTAISIN LAPSILLENI?
- tyttö: Veera Valpuri (Veera koska harva nimi sointuu Valpurin kanssa, Valpuri koska mamman äiti)
- poika: Toivo Untamo (tää Untamo tuli ihan heittona mikä kuulosti kivalta, ja Toivo koska ukki)


Kuvat ovat täysin asiaanliittymättömiä tällä kertaa (kuten aina, siis). Oli mukaisa vastailla, koko postauksen tekoon meno reilut kaks ja puoli tuntia sekä puoltoista litraa Pepsi Maxia, kiitos, kiitos, kiitos! ♥ Nyt harkitsen vakavasti koko yön valvomista, koska mun herätys on joskus vähän jälkeen kuusi ja kello on jo puoli kaksi. En sais muutenkaan ko jotku viiden tunnin unet. Eikä mua väsytä. Pari tällasta iltaa jo (vahingossa alla). Juhjooh.

Jokaiselle tänne asti selvinneelle henkinen mitali! HYVÄ TE (ja tekin, jotka jäitte puolimatkaan tjsp :D)! Tää on varmaan pisin postaukseni ikinä. Tähän mennessä niin... Oottakaas. Lasketutan Wordilla sanamäärän NÄIHIN SANOIHIN ASTI, ja se on: 2678 sanaa. Wow. Ja viel täyttä bullshittiä ;) Oon aika tehokas. Tai jotain. On hyvä draivi pääl, ja yks epävalmis postausaihe päässä. Ehkä aloitan sen kirjoittamisen jo, ja julkaisen sit joskus (vaikka saisinkin valmiiks, koska en halua aiheuttaa teille elinanpaskatekstiähkyä). Katotaan muuten huomaako porukat et valvon vai huomaako ne sen vasta liian myöhään. Koska jos iskä käy yöl kusella ja huomaa et valvon niin THERE WILL BE SHOUTING. En tajua, hei kamoon, oon kohta kaksviis, ei mua tarvi vahtia. Osaan ihan ite. Nih.

Mut joo. Kai tää oli tässä. Kuulen tein kuiskaukset ("VIHDOIN")! :D Sammutin valot et jos kukaan ei huomais että valvon. Oikeesti, tää on jo hieman noloa, mutko "mä oon jo aikuinen" -selitys ei mee noitten kaaliin. Eikä se, etten oo ainut joka valvoo. ESIM. VELJENI ON TÖISSÄ TÄHÄN AIKAAN NI ONKO SE SIT OK VALVOA JOS ON TÖISSÄ?? Mut joo. Mut joo. Taidan lopettaa. Mukavaa loppuyötä, hyvää huomenta, tai mitä ikinä sitten kuuluukaan sanoa just sulle just nyt kun luet tätä :3 Tää tyty kiittää, kumartaa ja pitää silmänsä tiukasti sojollaan/auki (wtf? :D).

EDIT:// Psst! Sain vihdoin kutsun Elloon! Jos olet siellä, niin saa seurailla (seurailen mielelläni takaisin - jos osaan, oon aika käsi vaikka toi onkin yksinkertainen kuin helvetti :D)! 

np: Emilie Autumn - Opheliac

perjantai 21. marraskuuta 2014

Se on käsillä



Siis kirjoittaa mulle kysymyksiä. Joo, haluan vielä lisää! Tyhmiä, outoja,
hauskoja, hassuja, kivoja, ja jos on ihan pakko niin vaikka rumiakin!
Himoitsen kysymyksiä, himoitse sinä vastauksia omiisi! Nyt on tosi
kyseessä; mulla on tylsää! Vastaan kaikkeen (mutta muistakaa
edelleen se raja; en esim. kerro pankkitunnuksiani!), eli siis
melkein kaikkeen. Pleaseeeeeee kullat, jooko? Vastaan tossa
lauantain puolella/aikana, joten enää tää päivä aikaa esittää
ne höpsöt ja jännät kysymyksesi! (Huomatkaa kuinka kovasti mä
kannustan teitä kyselemään; pelastakaa mut tylsyydeltä ees yhtänä iltana!)

Jokainen, joka kysyy multa jotain on puhdasta timanttiiiiiiiiiii :--------3 ♥
(ootte te muutenki kyl, huijasin, hihi, pus!)

np: Stam1na - Luova hulluus

torstai 20. marraskuuta 2014

Memories


1. Mulla oli halpa eka sähkökitarani ja olin pieni. (kokoa M)
2. Leikin jeesusta Ristinkirkolla ja Alvar Aalto sanoo et "ootpa pieni". (hieman päälle 50kg)
3. Ollaan lähössä äidin kans kukkakauppaan ja oon pieni. (shortsit koko 40)
4. Minä ja mun uzi - molemmat pieniä. (pienimmilläni)
5. Ei oo viel kovin arpinen käsi, hymyilen, ja oon vaan pieni. (vyö kokoa L)
6. Peace, olin pieni! (uskalsin vielä pukeutua valkoiseen toppiin)
7. Hienohelmaneiti on semipieni. (tässä mä oon jo lihonu)
8. Tallinnassa unelma-auto, oon lomalla os. 51:ltä ja semipieni. (lähempänä 60kg:aa)
9. Kovis ko on kaasunaamari, mut silti viel semipieni. (luultavasti lähempänä 65kg:aa)

Sitten on esim. tämän postauksen 108kg:n vartalo.
Voitteko tunnistaa samaksi? Voitteko? Mä en.

(joo anteeksi oikeasti tää postaustahti, kun ei ole edes asiaa, vaikka on)

np: Pintandwefall - Paranoid

Yritin pohtia - meni läskiks (taas)


Bring Me the Horizon laulaa et "everybody wants to go to heaven but nobody wants to die". Musta on jotenkin, ööh, jännittävääironista(?)outoa et laulan tota päässäni itse automaattisesti käänteisesti; "nobody wants to go to heaven but everybody wants to die". Musta se on jotenkin osuvampi noin. Nykymaailmaan. Tää maailma on niin täynnä (ainakin tuntuu siltä) sairaita ja kipeitä ja huonovointisia ihmisiä, jotka haluaa kuolla. Nuoria, kauniita, upeita ihmisiä, jotka tahtovat lopettaa elämänsä. Ei tän pitäisi olla näin. Munkaan ei pitäisi olla tällainen. Eikä sun. Sun, joka sitä kuolemaa haudot sisälläsi. Te kaikki. Miksi meille on langetettu tällainen taakka?

Ja haluaisin tietää, onko aina ollut näin. Että aina on ollut nuoria, kauniita, upeita ihmisiä, jotka eivät jaksa jatkaa. Miksi nyt? Onko se tää saatanan maailma, joka painostaa olemaan kaunis rikas paras täydellinen, ja vähempi ei muka kelpaa? Muhun sattuu aina kun törmään 20-, 18-, 15-, 12-vuotiaaseen, joka ei jaksa enää. Meitä on jo liikaa. Yksikin on liikaa. Ja mä tekopyhänä itken muiden kohtaloa vaikka samalla haudon itse sitä pahinta mun päässä. Niin tekopyhää, niin.

Ja kun en silti voi pelastaa ketään kuin ehkä itseni ja sekin on maailman vaikeinta enkä tiedä pystynkö siihenkään. Ja se hajottaa mua sisältä, koska en halua muuta kuin pelastaa kaikki, vaikka tiedän etten tosiaan voi kuin kuunnella yrittää auttaa olla siinä läsnä. Se ei riitä mulle. Mä haluaisin pelastaa pelastaa pelastaa ottaa tuskan pois vaikka itselleni. Mut se ei onnistu. JA SE TAPPAA MUA SISÄLTÄ. Se on niin väärin. Se on. Väärin.

- -

Mua paleltaa vaikka mul on vaatteet päällä ja sukkien lisäks villasukat jalassa. Tääl porukoil on kylmät lattiat. Äiti tulee kohta kotiin töistä, vois keittää sille taas kahvia. Alavatsaan sattuu aivan saatanasti, thx menkat. Kävin tosiaan nukkumaan eilen tänään joskus neljän jälkeen. Hups. Luin vielä kirjaa datailun päätteeksi ja söin niitä suotanan nuudelssoneja. Ja kävin aamulla vaa'alla. Sataneljäpilkkuviisi. Puoli kiloa mennyt jonnekin, vaikka söin pussillisen sipsejä ja pussillisen toffeesuklaajuttuja tässä kahden päivän sisään. Ja kyllä äiti, olen syönyt myös ruokani. Yksi lämmin ateria päivässä, sen lisäksi hedelmiä, ja aamupalalla leipää ja jogurttia. Ja iltapalaksi. Jotain. Ei yleensä niinkään terveellistä.

- -

Syötiin pähkinöitä (ja jäätelöä, hups, äidin vika). Varpaita palelee edelleen, hyrrrr. Ja vähän käsiä. En tiedä, hyrrhyrr. Pähkinät oli hyvii, nam. Alkaa mennä randomiks koko teksti. Päätä särkee. Mulla on jännä olo, samaan aikaan väsyttää ja mieli on maassa mut toisaalta aivot käy kovalla vauhdilla ja silmät seisoo päässä ja wheewheewhee. Ihmettelen ko mun vasemmasta etusormesta kuoriutuu nahkat pois? Pitäis jaksaa suihkuun mut en tiedä. Ei huvita. Vaikka näennäisesti mulla tosiaan on energiaa, se on vain näennäistä. Kun mä istun tähän ja hiljennyn riehumasta niin huomaan kuinka väsynyt oon, kuinka en jaksaisi. Mut turha sitä on kai valittaa. Ei mulla muuta, *köh*. KUIN ETTÄ kirjoittakaa niitä kysymyksiä tänne, paljon, kiitos! ♥ Loppuun fiilikseni mun tällä hetkellä sit kuitenkin yyh :((((((((((((((((((((((((


(anteeks että kirjoitan näin paljon)

np: Blues Pills - Ain't No Change

Nelkyt pinnaa (piiloon)

En tajua. Saan BDI(21):stä 40 pistettä (vaikea masennus). Luulin vastanneeni niin että saan reilusti alle 30 pistettä. Luulin tosiaan. Mut näköjään luulo ei ole tiedon väärti. Jäin vain ihmettelemään sitä. Kun en koe itseäni (kovin) masentuneeksi? Vai olenko mä vaan tiputtanut mun standardeja? Että nykyään tuntuu et menee ok, vaikka jollekin muulle tää ois todellakin ei-ok? Ja joo, ei nukuta. Selaan itsemurhasivustoja netissä - jälleen kerran. Kai se kertoo jo ettei mul oo kaikki OOKOO? Kun mun on niin helvetin vaikea. Tunnistaa. Oloja. Sitten kuitenkin pohjimmiltaan.


Taidan käydä varastamassa nuudeleita. Syön ne "raakana" ja luen hetken viel kirjaa. Sit nukkumaan. Alkaahan se kello olla nyt jotain kahtakytä vaille kolme. Yöllä. Huuuups. Samaan aikaan paska olo ja hyper-eiväsytä-super -olo. Ei vittu tää ei nyt kyllä joo tää ei nyt onnistu taas. Tää oli vaan tällain. Turha. Ajattelin et jaksaisin pohtia jotain itsestäni ja suhteestani masennukseen, mut en taida pystyä. Hehs, vittu. Alkaa uni jostain syystä tähän aikaan jo vähän painaa silmää. Mikä taitaa olla ihan jees? Taidan olla vaan hullu akka lost inside herself. Joojoo. Turha sitä on kai muuksikaan muuttua ko mitä on.

PSST! Ajattelin tässä että koska mulla on aina vain näitä samoja juttuja
päässä ja sen myötä myös blogissa niin nyt ois taas kerran mahdollisuus seuraavaan:

! ASK / KYSY !

Eli kysymyksiä kommentteihin, vastailen vaikkapa sanotaan viikonloppuna?
Tai sit ko niitä alkaapi olla siellä. Kaikennäköistä saa kysyä, vastailen mielelläni,
mut muistamme varmasti kaikki et jossain menee raja :)? Kiitän tästä, ja kysymyksistä!

np: Bring Me the Horizon - Can You Fell My Heart?

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Devil in the details


Niin paljon kaikkea mikä juoksee mun pään läpi ja silti mikään ajatus ei jää sinne tekemään pesää. Niin paljon tyhjää, niin paljon tyhjyyttä. Niin paljon huolta, niin paljon väsymystä, niin paljon. Ja ei mitään. Kaikki iskee tuhannella päin kasvoja ja puff ne ei tunnu silti miltään vaan katoavat savuna ilmaan. Mä haluaisin tuntea, mutta en silti tätä tai niitä. Poli on vasta viikon päästä. Vaikka kaikki on jotenkin turhaa niin muhun sattuu vaikka ei satukaan. Oon ristiriitojen kuningatar. Mul on pipo päässä ja kultakäädyt kaulalla ja voisin kuristua niihin. Osaisinpa kadota, osaisinpa kadota. Mä en jaksa, mä en halua jaksaa. Ja kaikki on silti muka ok. Voi vitut ja.

Mä huudan auttakaa vaikka mikään ei oo pielessä ja kaikki hajoaa mun ympärillä vaikka mikään ei oo pielessä ja mä en kestä enää vaikka mikään ei oo pielessä ja vaikka mikään ei oo pielessä kaikki on. Mut on täytetty huolella, mut on täytetty tuskalla, mut on täytetty pahalla ololla, mä oon täytetty eläin. Mä haluaisin oksentaa ja käydä punnitsemassa aamupainon vaikka on ilta. Mä haluaisin juosta ja madella vaikka niin ei voi tehdä samaan aikaan. Mä haluaisin halata teitä kaikkia ja vetää jokaista vastaantulijaa turpaan koska en jaksa. Mä haluaisin kaiken ja en mitään. Lyökää mua ja vetäkää hiuksista, naurakaa mulle ja tappakaa mut. Mä en halua kuulla enää sanaakaan. Apua muhun sattuu vaikkei ole syytä. Apua muhun sattuu ja se on mun syytä. Älkää huutako enää. Älkää riidelkö enää. Antakaa mun olla. Päästäkää minut pahasta. Pyydän anteeksi ja sylkäisen kasvoillesi.


np: Placebo - Exit Wounds

tiistai 18. marraskuuta 2014

If I only could

Eilen yöllä mä hain veitsen porukoiden keittiöstä. Päätin, että kysyttäessä sanon, et jätin yrityksen kesken, koska toi jälki ei oo paha. Todellakaan. En ees kunnolla rikkonut sitä ekaa kerrosta ihon jälkeen. En tiedä hienoja termejä. Millekään. Todellisuudessa käytin aikaa tunnin että sain sillä säälittävän tylsällä esineellä tuonkin verran aikaiseksi. SÄÄLITTÄVÄÄ. Hävettää eniten ehkä ikinä. No ei, mutta siis. Se, etten onnistunut. Vaikka yrityksen puutteesta ei voi syyttää. Olin niin vihainen itselleni, en tiedä edes miksi, ja viiltäminen oli liikkunut päässä jo jollain tasolla viikkoja. Impulssi.


Oon Eetulla. Käytiin keskustassa, mä ruokin marsut ja sit käytiin kaupassa. Pelattiin Last Night On Earthia, ja varmaan Carcassonnea vielä. Harmittaa kun Catania ei voi pelata kuin vähintään kolme pelaajaa. Oon sortunut herkuttelemaan, mut kai nyt kerran viikossa saa vähän mässätä? Oon silti syönyt ruokaa ja hedelmiäkin. Kohta vois vetää vielä pari satsumaa ♥ Väsyttää semisti, mut ei voi mitään. Huomenna aion herätä seiskalta aamulla ja matkata iskän ja veljen mukaan. ... ... ... ... Ei mulla kai muuta. Turhaa tekstiä, turha minä. Jejee. Tällänen ny. Tällä kertaa. Höh.

np: Placebo - Running Up That Hill

maanantai 17. marraskuuta 2014

If somebody's got soul


Heräsin sekavien unien jälkeen yhdeltä iltapäivällä. Eilen illasta muokkasin hieman blogin ulkoasua, enkä tiedä olenko ollenkaan tyytyväinen. Tänään vaaka näytti vähemmän kuin aikoihin; mä haluan painaa alle sata kiloa vuoden loppuun mennessä. Yritän pitää sen mielessä, ja mikä tärkeintä: yritän toteuttaa sen. Mun vasen korva on jälleen kerran lukossa. Ei mukavaa. Kuuntelen Metric-bändiä ja nautin musiikista. Olot on sekavia; en tiedä voinko hyvin vai huonosti koska taiteilen siinä niiden rajalla ja molemmilla puolilla yhtä aikaa. Suomeksi; vituttaa. Mun tekee mieli tonnikalaleipiä ja ananasta. Ananasta on kaapissa, tonnikalaleipiä ei missään.

Edelleen vaivaa sosiaalinen kyvyttömyys. Tai siis. Mä pystyn olemaan sosiaalinen, mutten halua jotenkin. En jaksa. Ja otan siitä paineita. Which makes it all worse, kuten arvata saattaa. Ihan kun päätäkin alkaisi särkeä. Huomasin, et ko hymyilen, mun suupielet nousee vain vaakaan, ei silleen söpösti ylöspäin. Villasukat jalassa, kohta alkaa olla nälkä. Kohta siis ruokaa (spagettii ja jotain, oi!), illemmalla mahdollisesti ananasta. Nomnom. Jos joku jaksaa niin pelaan ehkä taas Catania. Sekava olo. Oikeasti. Vammauttaa, vammauttaa. Oon samaan aikaan väsynyt ja energinen. En jaksais ja jaksaisin. Hikoilen. Ehkä aika ottaa villasukat pois. Ehkä myös lopetan nyt.

np: Metric - Raw Sugar

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Eikä sateenkaaren päästä mitään löytyny








Pitkästä aikaa mulla ei oo sanoja. Onneks on olemassa (muiden ottamia) kuvia. Paleltaa, väsyttää, muttei nukuta. Vielä ainakaan. - - Kävinkin suihkussa. Ehkä vain venyttääkseni nukkumaanmenoa. En tiedä miksi. Tää päivä - turha. Mulla on ruma olo, huono olo, oloja. En tiedä. En vittu tiedä. Tekis mieli puhua jollekin, mutten jaksa sanoa mitään, joten älkää puhuko mulle. Oon väsynyt. Mieli mustana, kieli solmussa. Anteeksi.

np: Ruger Hauer - Marraskuu

perjantai 14. marraskuuta 2014

Suuri valituspostaus

Jalkoja särkee saatanasti. Nukuin jotain reilut viisitoista tuntia, hehshuhs. Eivät liity toisiinsa. Kai, toivottavasti. Oon porukoilla, niil on jotain helvetin pahanhajuista glögiä. Mun päätä särkee ja väsyttää, vieläkin. No, kai tähän aikaan saa jo nukuttaa? Ehkä. Ajatus ei kulje, teksti ei kulje. ---------------------- Tyhjää. Ja kauheeta valitusta. Äiti ... reagoi oudon rennosti bridgeen (muttei siis siltikään ollut siitä iloinen). Iskä sanoi mua helvetin tyhmäks. Win. Se vähän aikaa mitä oon ollu hereillä on mennyt semihyvin. On ahdistanut, oli yhdessä vaiheessa kamala nälkä kun en ollut syönyt mitään kun heräsin vähän ennen kuin iskä tuli hakemaan mut, muttamutta. Semihyvin.

Vituttaa ko mulla ei oo tosiaan taaskaan rahaa. MENNY VITTU VIIKKO SIITÄ KO SAIN RAHAA. Itkettäis, jos osaisin itkeä. En kestä tätä. Itseäni. Taaskaan. Ja eniten vituttaa se etten osaa olla ees aidosti huolissani rahankäytöstäni. Vaikka tiedostan asian niin ei se auta. Ei vaan auta. Oon materiariippuvainen, oon tavarannarkki, oon shopaholic. Ja taas: en muista mitä ees oon ostanut muka niin paljon? Bridgen, kyllä, ja sen pipon. Mut siinä ei oo ko nelkyt euroa. Raha vain valuu mun sormien läpi ja elän jatkuvasti velaks. It's not what I want, mutten osaa pysäyttää kierrettä.

Oon vaan menettäny uskon itseeni, ja vähän kaikkeen. Mulla on vasta 26.11. poliaika, en tiedä... En tiedä. Kun en tiedä onko siitäkään apua. Voiko mua edes auttaa? Oon huomannut sitä dissotraumakyselyä tehtäessä et taidan olla aika moniongelmainen. Tai mikä minä olen sitä arvioimaan. Mut tuntuu että ne ei ees halua oikein uskoa mua? Tai ainakin että niistä tuntuu oudolta et vastaan niin moneen kysymykseen myöntävästi. Tai en minä tiedä, ehkä se on ihan normaalia, heh. Ehkä vain kuvittelen kaiken. Ehkä.


Mua hävettää hymyillä, koska se tuntuu aina valheelta, vaikka kieltämättä mä välillä hymyilen aivan iloissani. Mutta silti... Se tuntuu aina valheelta, tai vähintäänkin väärältä. Tyhjä ilme, tyhjä katse, ja silti se hymyilee ja nauraa ilman että muistaa parin sekunin päästä miksi. Oon se, jonka suupielet vetää perusilmeellä aina alaspäin, se joka ei oo koskaan pohjimmiltaan onnellinen. Epätoivoinen, luovuttanut, väsynyt. Vittu sentään. Nyt pelaan Catania koneella. Jos jaksan. Sit taidan mennä nukkumaan :(

np: Softengine - In Disarray

torstai 13. marraskuuta 2014

Weird stuff etc.

Tapasin hoitajat eilen. Kirjoitin niille kolme sivua pitkän tekstin mun rumalla jättikäsialalla. Lähinnä se oli vain sitä samaa. Mutten pystynyt antamaan sitä niille. En alkuun. Joten me tehtiin eteenpäin sitä dissotraumakyselyä. Lopuksi mä sitten vaan tungin sen niille sopertaen jotain outoa ja sekavaa ja puoliksi juoksinkarkasin paikalta. Pelottaa tavata ne seuraavan kerran (paitsi et seuraavan kerran mulla on aika vain sille öhm kivemmalle?)

Jotain hyvää toivottavasti edes (?): ensi kerraksi ne kyselevät lääkäriltä siitä Opamoxin vaihdosta johonkin nopeampivaikutteiseen. Jänskättää. Tavallaan. Näin tän jälkeen Saran, oli mukaisaa (ainakin mulla :D) ♥ Piristi, vaik olinkin jo aika HEHHEHEHHEHEHEE-mielentilassa jotenkin muutenkin. Ehkä olin nukkunut huonosti (tai siis; olin). Sain käytyä apteekissa, ostettua toisen "reikäpääpipon" ja ööh ööh otin bridgen naamaani. Hups. Sit matkasin Eetun luo.

Selattiin puolilleöin nettiä, Flames of War -juttuja ja kaikkea pöljää, ja lautapelejä! Tän takia mulla on nyt Catan (se peli, se surullisenkuuluisa peli joka silloin joskus ostettiin myös Annulle) ja siihen tulossa lisäosa, jolla siihen saa 3-4 pelaajan sijaan 5-6 pelaajaa. Joululahjani Eetulta ♥! Vähän etuajassa, mutta. Ajatus. Mistä tuli mieleen joululahjat. Veljellekin tuli hankittua joululahja, ja pakattua sen eräs toinen joululahja (mystistäääääääääääää). Ja äidillekin nappasin semikalliin lahjan, jota maksan vielä seuraavat kolme vuotta (mut koska mulla on semisuuri pelko et äiti jostain syystä lukis tätä en uskalla paljastaa tääl vielä mitä ostin ja äiti jos luet ni LOPETA NY SAATANA HETI ettei paljastu, ja älä hätäile, ei se niiiiiin kallis ole!). Mut uskon et se arvostaa. Sitä ostaessani tapasin myös vanhan yläasteluokkakaverin, juteltiin jotain randomia siinä sen jälkeen ko se myi tuon asian mulle. Nauratti jotenkin, kun se sanoi ettei ois tunnistanu ellei ois lukenu mun nimeä henkkareista. On kuulemma niin paljon... ... ... ...ei, ei lisäkiloja (+55kg?? siihen ko ollaan viimeks nähty), vaan rautaa naamassa XD Awws.


Rahat on taas loppu, ja just nyt leijuttaa oudosti. Ja aika, sen kuluminen on jännä. Musta tuntuu et tosta hoitajien tapaamisestakin on viikko vähintään, vaikka siitä on oikeasti vain joku päälle kolkytä tuntia. Muutenkin. Tän aamunkin tapahtumat tuntuu vierailta ja kaukaisilta. Enkä mä muistanut eilen päivällä enää mitään mitä mä olin kirjoittanut siihen kirjeeseen edellisenä iltana. Onko mulla vittu niin suuret suojamekanismit päällä etten halua muistaa sekuntiakaan taaksepäin? MIKSI? En tajua tätä, tai itseäni.

Oon syöny tänään kebabin ja puolikkaan pitsan hehs. Kantapäät on kipeet ko on huonot kengät. Nätit, mutta huonot. Pitää kai huomenna vaihtaa maihareihin. Ja koht vois käydä nukkumaan, haukottaa niin perkeleesti. Mun piti kirjoittaa vielä jostain, mut muistanko? EN. Olo: ei ihmeellinen, mut ihan siedettävä taas kerran. Siedettävä ei vaan jotenkin oo tarpeeks. En tiedä sitten onko mulle mikään. Minkäänlainen. Olotila. Tarpeeksi. Saatana. Ehkä vaan lopetan ko ei oo mitään asiaa. Kai. Enää. Äsh.

np: Ghost Brigade - Stones and Pillars

tiistai 11. marraskuuta 2014

Älä tapa, älä jätä henkiin

Mä huomaan kävelleeni keittiöön ja seison veitsi kädessä. "Ei ei ei eieieiei", sanoo pää. "Et voi tehdä tätä äidille", se huutaa. Hajoan kahteen suuntaan, toinen käsi huutaa veistä toinen apua. Lasken veitsen kädestäni ja palaan koneelle. Mitä vittua just tapahtui? Eilinen oli paska päivä, en jaksanut edes viedä koiraa lenkille (myös koska heräsin vasta puoli kaksi), vaan päästin sen vain takapihalle tarpeilleen. Hävetti, nolotti ja sattui, koska eihän se koiran vika ole että mulla on paska ja väsynyt olo. Tänään sama jatkuu, mut sentään sain vietyä koiran ulos. Eihän se niin monimutkaista ole, askel, askel, askel ilman ajatuksia vaan eteenpäin.

Mua ahdistaa, mua masentaa, mua väsyttää. Miten tää meni tähän? Hups vain! Huomenna hoitajat. Tänään elämän rankkuus. Ja vaikka sisälle sattuu psyykkisesti ja fyysisesti, samalla on hyvin tyhjä olo. Apulanta laulaa et tavallaan olet kuollut jo ja samaistun, taas. JA VITTU TÄTÄ PÄÄTÄ. Kun se huutaa että satuta, satuta, satuta itseäsi. On hyvin vaikeaa olla tarttumatta johonkin terävään. Opamox ei auta. Ja jos auttaa vähäsen, siihen menee yli tunti, ja se on liian kauan. Mun on pakko kysyä huomenna hoitajilta et voisko, voisko mitenkään saada jotain nopeavaikutteisempaa akuutteihin ahdistuksiin. Pakko kysyä, vaikka mua pidettäis tyhmänäidioottinatabujenkerjääjänä.

Mulla on nälkä, mut oon päättänyt etten syö päivisin kuin satsumia ja omenoita, koska oon onnistunut laihtumaan kaksi kiloa parissa viikossa noin. Syömällä vain yhden aterian, illalla. Huomenna lupasin mennä hoitajien tapaamisen jälkeen Eetulle. En tiedä pystynkö, en tiedä jaksanko. Mä oon ihan räjähtäneen näköinen, oon sentään jaksanut koiran lenkityksen takia pukeutua. Äiti tulee kohta kotiin, se soitti. Eilen se kysyi, oonko itkenyt. Oisinkin. Ja miksen ollut laittanut tapani mukaan tiskikonetta. En jaksanut. True story. Käsiin sattuu, niitä särkee. Lupasin keittää äidille kahvia valmiiksi. Pitäis jaksaa nousta tästä ylös sitä varten. Paleleekin. Voihan. Täs teille puhelinlaatuinen kuva väsyneestä musta menossa ulos. Jejee.


"Olen väsynyt antamaan, olen väsynyt kuolemaan, olen väsynyt
Raavi nahkani alta, älä tapa, älä jätä henkiin
Olen väsynyt kiiltämään, olen väsynyt tuntemaan, en jaksa nyt
Älä tapa, älä jätä henkiin, raatele nahkani alta"

np: Turmion Kätilöt - Pirun nyrkki

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

My happy little pill, take me away, dry my eyes

Mulla on olo että ois pakko satuttaa. Pakko satuttaa. Mä tiedän, ettei mulla ole mahdollisuutta kuin huomenna kun äiti on töissä ja mä edelleen vahtimassa koiraa. Ahdistus on kova, se huutaa mun päässä. Tää isänpäivä kaikkine hälinöineen oli taas liikaa. Vaikka rakastan niitä ihmisiä, on kamalan rankkaa olla normaali monen tunnin ajan. Kestää hälinä, kestää kaikki se. Se. Aivan liikaa mulle. Väsyttää, ahdistaa, ahdistaa, väsyttää ja kaiken lisänä pintaan nousee tuo saatanan itsetuhoisuus. Pakko satuttaa, pakko pakko pakko pakko nyt ois niin pakko.


Tänään mä oon niin väsynyt, niin lopussa. Niin lopussa että tahtoisin vain pois. Ja samalla niin peloissani. Pelkään kuolemaa, pelkään elämää ja eniten pelkään ... ääh, kaikkea. Mä haluaisin et aika pysähtyy, että mä jäätyisin tähän hetkeen, unohtaisin kaiken, tulevan ja menneen. Että ajatustoiminta, kaikki elintoiminnot, kaikki, loppuisivat. Maailma pysähtyisi. Joo ei, ei mun tarvisi kuolla. Mä voisin herätä joskus kun en enää pelkäisi. Tai joskus kun joku osaisi parantaa mut. Tai sit en koskaan. Mutta että se tapahtuisi NAPS noin vain. Ettei se olisi kenenkään tai minkään aiheuttamaa. Se vain tapahtuisi, ja maailma mun ympärillä jatkais toimintaansa aivan kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Enkä mäkään tietäis siitä mitään. Armollista, eikö? Sitä mä toivon.


Rintaan sattuu. Puristaa. En jaksaisi tätä. Tossa oli jo ihan hyviä päiviä. Aaltoja, vittu. Taidan mennä vain nukkumaan parin Opamoxin voimalla. Aamulla pitäisi jaksaa viedä taas koira ulos, jaksaa, jaksaa, jaksaa. Haluaisin itkeä, mut ei itku tule. Tulee vain ahdistus, vain halu satuttaa. Ja tuntuu niin turhalta olla täällä kirjoittamassa tätä samaa vuodesta toiseen. Tunnen vaan oloni niin turhaks. Mitä hyötyä musta on kellekään? Oon vain taakka ja murhe ja valitus. Television ääni on paha, musiikki on hyvä. Tekisi mieli vain paiskata ovi kiinni, mutta ehkä suljen sen rauhallisesti. Keskityn oikein. Ja vittu nyt hajotin mun tokavikat ehkä sukkahousut voi saatana. Ei oo taas mun päivä. Musta tuntuu et marsutkin vihaa mua. Vittu eläimetkään ei välitä musta. Kaiken lisäks oon ruma ja läski :) Hahahahhahahahaa ja vitut.

np: Troye Sivan - Happy Little Pill

lauantai 8. marraskuuta 2014

Huoneet vaihtaa paikkaa

Mulla on jotenkin mystisesti paha olla. En osaa selittää. Ei oikeastaan ahdista, on vain. Huono olla. Väsyttää hieman, väsyttää hieman enemmän, ja okei, kai mua ahdistaakin. Btw, söin eilen illalla vikan kerran Deprakinea, jännittää tuleeko vielä toinen viekkariaalto. On sekava olo. Sellainen... vaarallinen tavallaan. Onneks oon tääl porukoilla. Täällä, enkä kotona lääkevuoren luona. Pelkään taas itseäni. Tekee mieli satuttaa, yliannostaa, sekoilla. Mut kai mä vaan meen nukkumaan kohta.

Perkele. Ehkä pitää ottaa Opamoxia. Tai en tiedä, mut. Tää olo. Se on syventynyt tässä. Ja mua pelottaa. Että valvon koko yön. Löydän veitsen. Pilaan huomisen isänpäivän. Joo. Taidan ottaa ne Opamoxit. Kolme on sopivasti. Sopivasti että nukun sopivasti. Mua on taas tänään vaivanneet pakkoajatukset, pelkotilat, vainoharhaisuus. Lyö veitsi käden läpi. Tota mun pää huutaa jatkuvalla syötöllä taas tänään. Ja musta surullisinta on, että mä oon tottunut tähän kaikkeen. Se ei liikuta, ja sen takia pelkään et joku päivä mä toteutan vaan jonkinlaisesta tottumuksesta (?) kaiken mitä pää huutaa. Pääni on vaarallinen paikka.


En tiedä mikä järki tässäkin tekstissä nyt on. Tuli vain tarve kirjoittaa, vaikkei ole mitään sanottavaa. Odotan keskiviikkoa, odotan hoitajien tapaamista. Yllätys sinänsä. Mua oksettaa. Helvetti. Tää olo vain pahenee. Oon sekava. Ää. En haluaisi vielä kaatua sänkyyn, mutta. En tiedä onko mulla vaihtoehtoja kun en jaksa, en pysty olemaan hereilläkään. Tosin tuskin mä vielä nukahdan sängyssäkään. ASFHIKAF. Sekavaa. Vittu. Anteeksi.

np: Musta Valo - Silmät kiinni

perjantai 7. marraskuuta 2014

So I'm in love with Soap&Skin once again

Moni asia on ennallaan, muutama muuttunut. Mussa. Ehkä. Ainakin tänään. Ja luultavasti vain tänään. Tänään oon ollut iloinen, tänään oon ollut energinen. Tänään satoi lunta, ensilumi tänne. Nautin suuresti valkeudesta aamulenkillä Joonan kanssa. Ahdistus on ollut hyvin vähäistä, tuskin havaittavaa. Mulla on ollut ihan jees päivä siis. Oon kuunnellut musiikkia, jutellut ihanan Katien kanssa hetken höpöjä (mm. siitä kuinka aina ei jaksa nähdä ihmisiä, yyh) ja tehnyt kotihommia. Ihmettelen itseäni.

Illat on silti pahoja. Sänkyyn kun kallistun niin ne tulevat taas ajatuksiin. Oon miettinyt paljon kuolemaa, paljon itsemurhaa, paljon Annua. Oon ollut ahdistunut, superahdistunut ja vähän-vähemmän-ahdistunut. Ikävä on. Annua. Edelleen. Onneksi on muistoja ♥ ... En saa unta kunnolla ajatuksiltani, ja oon harkinnut unilääkettä, vaikka tiedän etten sitä saa. Heräilen yöllä, ja uni on laadultaan huonoa. Aamut sen sijaan nukun. Hyvin. Silti aina lopulta väsyttää keskellä päivää.

Oon porukoilla vielä tiistaihin asti. Iskä ja Otto joutuu lähtemään vielä maanantaiks ja tiistaiksikin Jyväskylään töihin, joten mä vahdin ja ulkoilutan koiraa kun äidilläkin on edelleen pitkiä työpäiviä. Keskiviikkona on hoitajien tapaaminen. Jännittää. Jatketaan kai sitä. Traumadissosysteemikyselyä. Väsyttää just nyt, mut hiukset on märät koska sauna ja voihan. En voi mennä viel nukkumaan. Haluaisin kyllä, väsymyksen puolesta, en sen, että tiedän taas joutuvani sekavien ajatusten kiertoon.

Ehkä sanon moi, ja heitän tähän loppuun taas alastonkuvan itsestäni. Niistähän te tykkäätte. Tulin saunasta, laitoin uuden pipan päähän ja tadaa! (PS. Noita pipoja on H&M:n miestenosastolla hintaan 5€ ainakin Lahen Karismassa, mun on pakko saada pari lisää, ne on ihania, reikä molemmissa päissä jne., hehs jne.) Joten. Moi. Ja tässä tää kaunis kuva musta ja pipasta. :3 Hyvää yötä sit.


np: Soap&Skin - Thanatos

tiistai 4. marraskuuta 2014

The trick is to keep breathing


Tänään oon jo maksanut sadallaviidelläkymmenellä eurolla laskuja, ostanut Civilization: Beyond Earth -pelin (ja pelannut sitä), pessyt koneellisen pyykkiä, soittanut Eetulle, syönyt, ahdistunut vailla syytä (?) ja kuunnellut musiikkia. Mikä on paljon ottaen huomioon viime päivien aktiivisuusasteen. Lauantai meni vielä siedettävästi, sunnuntain nukuin sitten koko päivän (olin hereillä koko päivänä ehkä... max. kolme? tuntia). Eilen sentään jaksoin auttamaan hieman iskää ja veljeä töihin, kun niillä oli kiire (olin kyllä ehkä enemmän tiellä?) kun lähtevät tänään Jyväskylään töihin ja kaikki ei ollut vielä valmiina. Siellä sitten puolikoomassa silppusin paperia ja ruuviväännin kourassa vääntelin ruuveja kiinni. Mutta tänään. Ihan eri meno. Vaikka hieman silmissä heittää niin whoooo ja meno eri. Ihan eri.

Ja tosiaan. Oon Joonaa vahtimassa porukoilla, kun iskä ja Otto poistuvat Jkylään ja äidillä on poikkeuksellisesti piiiiiitkiä työpäiviä. Onneks on oma kone täällä nyt tän viikon kun täällä hengaan koiran kanssa. On musiikit, on pelit, ei tarvitse pelätä samalla tavalla että joku stalkkaa mun tekemisiä. Minä ja typerät pelkoni... Ainoa miinuspuoli on etten pääse polin tapaamiseen, koska oon niihin aikoihin kun mulla se piti olla niin juurikin koiran kanssa ulkona lenkillä. Sain sentään siirretyksi sen soittoajaksi, niin ei pääse tulemaan laskua taas. -_____-

En oikein osaa sanoa miten yleisesti menee. Oon nukkunut niin paljon, ollut niin väsynyt jotenkin, että kaikki on mennyt ohi. Ahdistushan se vaivaa, jatkuvasti, koko ajan. Aamut alkaa ja illat loppuu samalla tavalla: sängyssä, ahdistukseen kietoutuneena, hiljaa kuiskaten ilmaan etten enää jaksaisi. Silti mä vaan jostain syystä jatkan, vaikka ajatuksissa kuolema viipyilee aivan liian usein. En ymmärrä, ja sekin sattuu. Ajattelen päivittäin myös ihmisiä, joihin en vain saa aikaiseksi olla yhteydessä. Jotenkin viestien kirjoittaminen tuntuu ylivoimaisen raskaalta ja... En tiedä. Hävettää.

Muistin eilen myös että mullahan on Routasisarukset -trilogian lukeminen kesken, oon vasta hieman puolivälin yli toisessa kirjassa, joten sitähän mun tekee mieli tehdä. Lukea. Pitkästä aikaa. Tuntuu hassulta. Ylipäätään moni asia tuntuu oudolta ja hassulta. Se, että on väsynyt ja energinen samaan aikaan. Että jokin asia innostaa ja toinen latistaa. Kahtiajakoinen olo. Mua revitään taas kahteen eri suuntaan (tai siis, ainakin kahteen), enkä oikein osaa sanoa minne ja miten ja miksi ja voi ääh.

- -

Unohduin tumblrin ja sen ulkoasun pariin liian pitkäksi aikaa (kaksi? kolme? tuntia). Tää teksti vain unohtui tänne. Ja yritin mä ottaa naamakuvaakin mut fuck kun oli vaikeaa. Hehslols. Ja nyt vaivaa se etten riitä itselleni. Katselen kuvia kauniista naisista, upeista hiuksista, meikeistä... Mä en vittu edes meikkaa! (Ja sekin vaivaa.) Päälle sata kiloa ihraa ja rumuutta, sitä mä oon mulle. Vitut. :D Ja silti kehtaan laittaa huonon taidekuvaselfien (vihaan tota sanaa) tänne. JEE. En tiedä. Sellanen en-vittu-mahdu-edes-yhteen-kokovartalopeiliin -olo. Jeejee.


Ei hyvä olo. Perkele sentään. Samaan aikaan haluun bailaa (yksin, tai jossain parhaassa seurassa; ja siis bailaus ei tarkoita kännäystä) ja kadota peiton alle. Edelleen sellain mua-revitään-joka-suuntaan -fiilis. Eikö tää vois mennä jo ohi? Varastin veljen hiirimaton, koska mun datausasema sijaitsee tällä hetkellä tällasen... sähköpianon päällä. Ei kauheen kätevä, mut toimii. Varpaita palelee. Alan eksyä "aiheesta". Voi luoja. Antakaa mun kaikki kestää. Kiitos taas kerran, ja anteeksi (jälleen).

np: Garbage - Only Happy When It Rains