Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

tiistai 11. marraskuuta 2014

Älä tapa, älä jätä henkiin

Mä huomaan kävelleeni keittiöön ja seison veitsi kädessä. "Ei ei ei eieieiei", sanoo pää. "Et voi tehdä tätä äidille", se huutaa. Hajoan kahteen suuntaan, toinen käsi huutaa veistä toinen apua. Lasken veitsen kädestäni ja palaan koneelle. Mitä vittua just tapahtui? Eilinen oli paska päivä, en jaksanut edes viedä koiraa lenkille (myös koska heräsin vasta puoli kaksi), vaan päästin sen vain takapihalle tarpeilleen. Hävetti, nolotti ja sattui, koska eihän se koiran vika ole että mulla on paska ja väsynyt olo. Tänään sama jatkuu, mut sentään sain vietyä koiran ulos. Eihän se niin monimutkaista ole, askel, askel, askel ilman ajatuksia vaan eteenpäin.

Mua ahdistaa, mua masentaa, mua väsyttää. Miten tää meni tähän? Hups vain! Huomenna hoitajat. Tänään elämän rankkuus. Ja vaikka sisälle sattuu psyykkisesti ja fyysisesti, samalla on hyvin tyhjä olo. Apulanta laulaa et tavallaan olet kuollut jo ja samaistun, taas. JA VITTU TÄTÄ PÄÄTÄ. Kun se huutaa että satuta, satuta, satuta itseäsi. On hyvin vaikeaa olla tarttumatta johonkin terävään. Opamox ei auta. Ja jos auttaa vähäsen, siihen menee yli tunti, ja se on liian kauan. Mun on pakko kysyä huomenna hoitajilta et voisko, voisko mitenkään saada jotain nopeavaikutteisempaa akuutteihin ahdistuksiin. Pakko kysyä, vaikka mua pidettäis tyhmänäidioottinatabujenkerjääjänä.

Mulla on nälkä, mut oon päättänyt etten syö päivisin kuin satsumia ja omenoita, koska oon onnistunut laihtumaan kaksi kiloa parissa viikossa noin. Syömällä vain yhden aterian, illalla. Huomenna lupasin mennä hoitajien tapaamisen jälkeen Eetulle. En tiedä pystynkö, en tiedä jaksanko. Mä oon ihan räjähtäneen näköinen, oon sentään jaksanut koiran lenkityksen takia pukeutua. Äiti tulee kohta kotiin, se soitti. Eilen se kysyi, oonko itkenyt. Oisinkin. Ja miksen ollut laittanut tapani mukaan tiskikonetta. En jaksanut. True story. Käsiin sattuu, niitä särkee. Lupasin keittää äidille kahvia valmiiksi. Pitäis jaksaa nousta tästä ylös sitä varten. Paleleekin. Voihan. Täs teille puhelinlaatuinen kuva väsyneestä musta menossa ulos. Jejee.


"Olen väsynyt antamaan, olen väsynyt kuolemaan, olen väsynyt
Raavi nahkani alta, älä tapa, älä jätä henkiin
Olen väsynyt kiiltämään, olen väsynyt tuntemaan, en jaksa nyt
Älä tapa, älä jätä henkiin, raatele nahkani alta"

np: Turmion Kätilöt - Pirun nyrkki

8 kommenttia :

  1. Tosi kiva asu ja upea sinä! :3

    Toivon hirveästi ettei sulle käy mitään pahaa... Oon huolissani siitä että tekisit jotain :( ♥

    VastaaPoista
  2. ♥♥♥♥♥ olet nainen upea.

    VastaaPoista
  3. Oot ihana ja huikeen kaunis nainen <3 älä luovuta
    Ite kanssa painin pään ongelmien kanssa ja välillä tekis vaan mieli napata lähin puukko ja viiltää johonkin vähän syvempään.
    t. instagramissa sua vähän aikaa sitten seurannut upunen :D (etten iha tuntemattomaksi jää)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitän ;_____;
      t. kiitos ilmoituksesta :D!

      Poista