Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

My happy little pill, take me away, dry my eyes

Mulla on olo että ois pakko satuttaa. Pakko satuttaa. Mä tiedän, ettei mulla ole mahdollisuutta kuin huomenna kun äiti on töissä ja mä edelleen vahtimassa koiraa. Ahdistus on kova, se huutaa mun päässä. Tää isänpäivä kaikkine hälinöineen oli taas liikaa. Vaikka rakastan niitä ihmisiä, on kamalan rankkaa olla normaali monen tunnin ajan. Kestää hälinä, kestää kaikki se. Se. Aivan liikaa mulle. Väsyttää, ahdistaa, ahdistaa, väsyttää ja kaiken lisänä pintaan nousee tuo saatanan itsetuhoisuus. Pakko satuttaa, pakko pakko pakko pakko nyt ois niin pakko.


Tänään mä oon niin väsynyt, niin lopussa. Niin lopussa että tahtoisin vain pois. Ja samalla niin peloissani. Pelkään kuolemaa, pelkään elämää ja eniten pelkään ... ääh, kaikkea. Mä haluaisin et aika pysähtyy, että mä jäätyisin tähän hetkeen, unohtaisin kaiken, tulevan ja menneen. Että ajatustoiminta, kaikki elintoiminnot, kaikki, loppuisivat. Maailma pysähtyisi. Joo ei, ei mun tarvisi kuolla. Mä voisin herätä joskus kun en enää pelkäisi. Tai joskus kun joku osaisi parantaa mut. Tai sit en koskaan. Mutta että se tapahtuisi NAPS noin vain. Ettei se olisi kenenkään tai minkään aiheuttamaa. Se vain tapahtuisi, ja maailma mun ympärillä jatkais toimintaansa aivan kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Enkä mäkään tietäis siitä mitään. Armollista, eikö? Sitä mä toivon.


Rintaan sattuu. Puristaa. En jaksaisi tätä. Tossa oli jo ihan hyviä päiviä. Aaltoja, vittu. Taidan mennä vain nukkumaan parin Opamoxin voimalla. Aamulla pitäisi jaksaa viedä taas koira ulos, jaksaa, jaksaa, jaksaa. Haluaisin itkeä, mut ei itku tule. Tulee vain ahdistus, vain halu satuttaa. Ja tuntuu niin turhalta olla täällä kirjoittamassa tätä samaa vuodesta toiseen. Tunnen vaan oloni niin turhaks. Mitä hyötyä musta on kellekään? Oon vain taakka ja murhe ja valitus. Television ääni on paha, musiikki on hyvä. Tekisi mieli vain paiskata ovi kiinni, mutta ehkä suljen sen rauhallisesti. Keskityn oikein. Ja vittu nyt hajotin mun tokavikat ehkä sukkahousut voi saatana. Ei oo taas mun päivä. Musta tuntuu et marsutkin vihaa mua. Vittu eläimetkään ei välitä musta. Kaiken lisäks oon ruma ja läski :) Hahahahhahahahaa ja vitut.

np: Troye Sivan - Happy Little Pill

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti