Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

All the noise, all the voices never stop


Otin illalla Tenoxin. 20mg, yhden, kuten ohjeistuksessa sanotaan. Otin sen, sillä en saanut unta pyörittyäni tunnin sängyssä. Mutta. Se saatana ei tehnyt mitään, ei vaikuttanut mitenkään. Normaalisti, ennen, kun olen ottanut Tenoxin ja kaatunut sänkyyn niin ei mene kauaakaan että oon taju kankaalla. Mutta nyt. Kaadun sänkyyn. Odotan, odotan, pyörin, odotan vaikutusta, nothing happens. Odotan tunnin. Ei mitään. Odotan pidempään. Jossain vaiheessa nukahdan levottomaan uneen, heräilen jatkuvasti, näen kamalasti unia, painajaisia.

Mulla on herännyt pelko (tai en tiedä onko se pelko vaiko sittenkin jonkinasteinen toivo) dissotraumakyselyn kysymysten pohjalta että mulla ois sivupersoonahäiriö tai siitä joku lievä muoto. Eihän mulla nyt oikeasti varmastikaan, mutta on tullut sellainen tunne. Luin sen kuvauksia useista paikoista ja jollain tasolla tunnistan itseni niistä. Mutta voiko sitä tiedostaa itse? Että on sivupersoonahäiriö? En tiedä. Kai mulle siitä sanottais kun se kysely on valmis sitten joskus, jos tuollaista epäiltäis. Kunhan vaan höpäjän taas.

Oon isovanhemmilla edelleen ja kohta niiden kaverit tulee kyläilemään. Jännittää. Illalla sitten kauppaan ja sit kämpille odottamaan Iidaa. Sekin alkaa pikkuhiljaa jännittää vähän. Kävellä yöllä juna-assalle yksin sitä vastaan. Ja hyvällä tavalla jännittää Iidan näkeminen, silleen kivasti! Aion ostaa vittu neljä pulloa Pepsiä. Ne nyt ainakin menee (joo eeeeeiiiii me mitään Pepsi-addikteja olla...)! Pyysin vielä ukkia ajamaan mut Prisman kautta niin saan neljä kahden litran pulloa, oujee, bileet! Iida, beware! ♥

Jostain syystä vähän ahdistaa. En tiedä, se ei ole tuota jännitystä, vaan ihan ahdistusta. Rintaa painaa. No, aina voi ottaa Opamoxin... pyh. Toisaalta voisin ottaa sen jo nyt, niin jos se sitten joskus alkaisi vaikuttaa -_____- Juuh. Toivon niin että saisin niitä Diapameja sitten joskus kun lääkärin tapaan. Koska a) en todellakaan tarvi niitä joka päivä ja b) silloin kun tarvin niin on yleensä akuutti hätä ja tarvisin apua än yy tee heti. Mut joo. Lopetan nyt. Ehkä ehdin spämmätä tänne vielä illalla. Tai sitten vasta joskus. Mut sen näkee sit. Hihi :3


np: Metric - Satellite Mind

6 kommenttia :

  1. Jee, pepsiä ainakin riittää siis! Haha, pian nähdään, täällä mä juon jo pepsiä lentokentällä! :) x

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥♥♥♥ pepsibileet pepsipärinät pepsipepsit jne. :D:D:D:D:D

      Poista
  2. kiva toi sun uus septum koru ja kivat noi takut :--) muuten mikä toi fontti on jolla oot kirjottanu banneriin " chaos engine inside "?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://www.1001fonts.com/jo-wrote-a-lovesong-font.html

      tossa linkki siihen fonttiin :3
      ja isot kiitokset :3

      Poista
    2. eipä mitää ja kiitos itselles <:

      Poista
  3. Olin ollut psykiatrisen hoidon piirissä 12 vuotta kun lopulta sain dissosiaatiohäiriödiagnoosin. Se oli valtava helpotus, selitti oireitani ja käytöstäni. Sitä ennen minua oli hoidettu epävakaana persoonallisuutena, "vaikeana ja hankalana tapauksena", joka ei saa vastetta hoidosta ja lääkityksestä. Nyt oireilleni annettiin muu syy kuin että olen vain sairas.

    Hassua sinänsä, että olen aina ollut kiinnostunut dissosiaatiohäiriöistä ja lukenut niistä paljon, tietämättä itselläni olevan tällainen persoonallisuuden rakenne. Vaikka oirekuvasto muuten sopi minuun, ajattelin ettei minulla ole ollut traumaattista lapsuutta. Se kertoo paljon siitä, miten dissosiaatiohäiriöinen piilottaa muistoja tietoisuuden ulkopuolelle ja käyttää kaiken psyykkisen energiansa pitääkseen nuo muistot, tunteet ja kokemuksen erillään.

    Lohdullista on myös se, että dissosiaatiohäiriötä voidaan hoitaa. Toivottavasti sinunkin asiasi alkaa järjestymään. Halusin kertoa oman kokemukseni, jos siitä vain olisi apua sinulle. Mielelläni myös juttelen lisää aiheesta (tai mistä vaan). Kaikkea hyvää ja voimia päiviisi ja öihisi!

    VastaaPoista