Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

"Get out of my head"


Hirveä tarve yliannostaa. Se hakkaa mun päässä, pu-pum pu-pum, ja pyytää, anoo, itkien käskee mua ottamaan liikaa lääkkeitä. Se ei halua pahaa mulle, mutta sillä itsellä on niin paha olla. Mutta tiedän ettei ketään kiinnostaisi, en voisi sanoa kellekään, ne on menossa huomenna töihin ja ne ei jaksa lähteä viemään mua sairaalaan. Ne vain suuttuisi, huutaisi, haukkuisi, valittaisi. Ne ei jaksa enää mua, parempi olisi jos en olisi. Ne kohtelee mua kuin pientä lasta; "Elina älä tee noin, tee näin, anna kun minä, et sinä osaa, jätä se rauhaan, syö, juo, mene nukkumaan". En voi puhua niille mun pahasta olosta. En voi puhua. Niille. Ne ei oo mun puolella, ne on mua vastaan. Ne ei ymmärrä (tai halua ymmärtää) mua.

En tiedä miten mä ratkaisen tämän. Tiedän, että jos jään kiinni yliannostamisesta, en saa ainakaan niitä Diapameja, en ainakaan mitään vähemmän turvallista ja nopeampivaikutteista kuin Opamox. Mutta kun mun pää huutaa. En tiedä mitä tekisin. En voi soittaa minnekään, koska porukat kuuntelee mitä puhun. Lisäksi tiedän mitä ne sanoo: mene sairaalaan. Haluaisin kai puhua tästä, mutta kun en tiedä mikä on. Ja kasvokkain. Mutta en mä voi, en pysty, en pääse. Mulla ei ole edes erityisen paha olo, vain semmoinen semipaha. Sellainen häiritsevä. Ahdistus jossain rintalastan takana, ja väsyttää henkisesti. Masentaa. Ja se huuto päässä. "Päästä mut pois, ota, niele, tapa tää olo!"

Ehkä tää menee ohi. Ehkä meen nukkumaan niin tää menee ohi. Ehkä valvon niin tää menee ohi. Ehkä. Ehkä. Tätä on niin vaikea selittää, niin vaikea ymmärtää. En jaksa nyt oikeastaan kyllä puhuakaan, alkoi väsyttää. Ehkä mä vaan nukun. Joo. Ehkä. En mä tiedä. Vittu. (Joo meen nukkumaan. Nyt.)

np: Before the Dawn - Enemy

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti