Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Switchblade

Eilen illalla mä luin vihdoin loppuu Routasisarukset -trilogian. Viimeinen osa, Konejumalat, loppui yllättävän nopeasti sitten lopulta. Itkaisin sitten hieman siihen loppuun. Oon melkein vuoden kahlannut läpi noita kolmea kirjaa (okei oon lukenut pari muutakin siinä välissä mutta), vaikka ei niissä ole kuin yhteensä alle 1500 sivua. Mutta nyt se on sitten loppu. En meinannut enää saada unta kirjan lopetuksen jälkeen, joten pyörin hämilläni internetissä sen jälkeen. Olot pyörivät ja hyörivät. Ilmassa oli yliannostamisriski. En tiedä, mikä siihenkin taas ajaa, noihin ajatuksiin. Ei mulla nyt niin huonosti mene? On mennyt paljon huonomminkin.

En taas muista mitä olen kirjoitellut, joten saatan toistaa itseäni kun en jaksa kaivella vanhoja postauksia. Mutta siis kahdeksas päivä mulla on lääkärintapaaminen. Ja jännitän sitä jo nyt. Stressaan. Pitäisi puhua itselleen jotain muuta kuin Opamoxia ja se ei tule olemaan helppoa. Sä käytät niitä kuitenkin väärin. Opamox on turvallisin sulle. ET SAAAAAAAA! Mutta musta on aivan mahdottoman tyhmää, että mun pitää ottaa kaksi Opamoxia kerralla, ja yksi Tenox ei auta, ja kaikkea voihan sheeeeeeeeeetttttt. Ja tyhmä on aika lievä ilmaus. Ei se sillä musta parane, että mä vaan nostan annostusta? Ja edelleen - mulla kyllä on lääkkeitä joilla yliannostaa jos tahdon. Vitut.

Oon kirjoittanut ylös, koska mun juna lähtee Katien luo. Koska ja missä on vaihto. Koska olen perillä. Junalipun hinnan, bussilipun hinnan. Olen iloinen, että pääsen lähtemään keskiviikkona jonkun luo, sillä uusi vuosi yksin koneella on liian tuttua. Itkut, viillot, lääkkeet, yksinäisyys - kaikki liian koettu. Se, että seisoin yksin paljain varpain lumihangessa ja toivoin jäätyväni siihen paikkaan, kuolevani nopeasti ja yksin. Liian koettu.

Mua pelottaa mihin oon taas menossa, kun kuolema on alkanut pyöriä päässä. Yleensä se on merkki huonommasta, mutta silti mun olo on pysynyt semihyvänä. Kukaan ei ole huomannut mitään. Sä oot ollu pitkään niiiiiiiiin hyvässä kunnossa! Korjaan, että "kun tietäisit". Joskus toivon, et mun pään yläpuolella ois ajatuskupla joka kertois mitä ajattelen, jotta muiden ois helpompi tietää. Koska en mä kerro. En mä puhu. En mä ole. Mä feikkaan. Aivan liikaa.

Mä en tiedä mikä mua vaivaa, mä tiedän vain että mulla on hätä ja mä reagoin siihen itsemurhasuunnitelmilla ja -ajatuksilla. Hätä. Apua. AUTTAKAA. Ja sitten multa kysyttäis mikä on, mutta koska en osaa vastata siirryttäisiin jo seuraavaan turhaakin turhempaan aiheeseen. Mä tarvin apua! Mihin? En tiedä. Itseeni. Mussa on vika, mä en ole kunnossa, en ole ollut vuosiin enkä ole vieläkään vaikka kaikki niin tahtovat kuvitella. Kohta kakskytviis ja yksin ja surkea. Lähinnä hengaan porukoilla, koska en osaa asua vieläkään yksin. Syön kourallisen lääkkeitä päivittäin ja haaveilen itseni satuttamisesta ja kuolemasta. Joo, oon ihan fine.


np: Bl▲ck † Ceiling - Broken Barbie

6 kommenttia :

  1. Mäkään en kyllä tajua, et millä perusteilla justiinsa rauhoittavista pihistellään. -.- meinaan joku meidän päivittäislääkityksistäkin on varmaan tappavampi. Mulle oma psykiatri on sanonut, että Diapamia sais syödä ämpärillisen kuollakseen ja sittenkin varmaan kuolis ensin oksentamiseen eikä itse lääkkeeseen. Toivottavasti ne suostuis sullekin vaihtamaan Opamoxin johonkin muuhun. Vaikka Diapamiin. Mulla on pysynyt kaks vuotta siinä annos ihan samana, TOISIN kuin toi Opamox vaan nousi ja nousi mullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ äöäöää en keksi nyt mitään fiksua vastausta. anteeksi :DDD

      Poista
  2. Lääkkeiden pihistely on vaan niin järjetöntä. Pitäskö maksaa ittensä kipeäksi että pääsee yksityiselle hakemaan reseptin, ja sit kun ei oo varaa enää sinne niin se lääke otetaan taas pois? Wtf...

    Musta tuntuu, että kun ihminen on TOOOSI pohjalla, niin ei sitä silloin jaksa toteuttaa / miettiä itsetuhoisuuksia. Omalla kohalla on ainakin niin, ja ehkä se vaarallisin tila on juuri toi, että ei oo välttämättä kovin masentunut, mutta on itsetuhoinen --> kukaan ei usko että voit huonosti, koska ne ajatukset on vaan sielä oman pään sisällä...

    Koita jaksaa ja pidä tosi tosi mukava uusi vuosi!! Me ollaan täällä ruudun takana tukena, tai mä ainakin oon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kommentista, sai hymyn huulilleni ♥ pidä säkin mukava uusi vuosi, kaikesta huolimatta!

      Poista