Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Divine act of lunacy


Kolme Opamoxia siihen, että ahdistaa ja pää huutaa yliannostusta. Kolme, koska olen todennut ettei vähempi riitä enää poistamaan ahdistusta. 45mg Opamoxia, jotta edes vähän helpottaisi - about tunnin odotuksen jälkeen. Nyt, puolen tunnin jälkeen, ei tunnu vielä mitään missään. Kuten hoitajatkin ovat todenneet, mulla on tolet kasvaneet tähän rauhoittavaan. Enhän mä ole koskaan mitään toista rauhoittavaa käyttänytkään. Aina vain, 2008 vuodesta lähtien, ajoittain enemmän tai vähemmän Opamoxia.

- -


Ja vielä kaksi lisää. En voinut vastustaa. Mutta tää on parempi kuin yliannostus. Parempi kuin sairaala. Pari liikaa on ihan hyvä suoritus, jos toinen vaihtoehto ois ollut parikymmentä liikaa. Joo. Nyt mä selviän. Kohta alkaa päässä tuntua siltä, että voin unohtaa koko paskan yliannostusasian ja jatkaa vain olemista - rauhassa.

- -


Puolitoista tuntia kulunut lähes huomaamatta, ajatus seisoo, mut ainakaan ei sinänsä ahdista. Himo yliannostaakin on pienentynyt, hieman. Ei se poissa ole, mutta mä oon sen verran poissaoleva, ettei jaksa kiinnostaa. Ainakin pupillit reagoi normaalisti, ainoastaan tasapaino on vähän niin ja näin kävellessä, huimaa. Mut joo, kyllä se himo siellä takaraivossa vielä hakkaa. 

- -


Taas kuluu aikaa puoli tuntia. Sitten tunti. Hieman vain vippaa päässä, ei sen kummempaa. Kun istun tässä paikallani niin välillä tuntuu keho löysältä, muttei muuta. Pupillit reagoi edelleen. Pepsi loppuu pian. Tekee edelleen mieli vain napata muutama lisää. Vai pari. Kolme. Eikö kahdeksan olisi hyvä? Tiedän, että myös tää kasvattaa toleja, mutta kun mun pää. Se huutaa. "Ota ny pari vielä!" Kymmenestä jouduin juuri ja juuri sairaalaan juomaan sitä  mustaa hiililitkua, mut kahdeksan on vähemmän ja jos en kerro kellekään.

- -


Vielä kolme. Vielä vain nää kolme. Mä lupaan lopettaa tähän. Iltalääkkeetkin pitäis kai muistaa ottaa. Muttei vielä, ei väsytä. Ja sen voin sanoa, et aika kuluu kuin siivillä, kohta mennyt viisi tuntia siitä kun otin ensimmäiset pillerit. Mietin kyllä jo että soittaisin Myrkytystietokeskukseen, mutta. Pelkään että ne kutsuvat ambulanssin. Ja koska tää on tapahtunut usean tunnin aikana niin ei ne varmaan mitään. Koska muistaakseni lääkehiili pitäisi antaa about puolen tunnin sisällä "myrkytyksestä". JA VITTU TÄMÄ OLE EDES MYRKYTYS. Pyhpah.

Tää on taas näitä postauksia, joita mun ei pitäis julkaista teidän takianne. Mutta mä julkaisenkin tän MUN takia. Että aamulla muistaisin varmasti. Että muistaisin, kun vuosien päästä selaan tätä blogia. Koska mun pitää muistaa. Niin hyvät, kuin huonotkin päivät. Kaikki enemmän ja vähemmän järkevät teot. Mä kirjoitan tätä blogia niin teillekin, mutta lähinnä kuitenkin itselleni. Enkä mä halua valehdella, ei mun päivät oo vaaleanpunaista unelmaa ja pelkkää ruusuilla tanssimista (mikä on hyvin outo sanonta, koska ruusuissahan on tunnetusti helvetisti teräviä piikkejä?). Mä haluan olla rehellinen. Mutta mä en halua satuttaa teitä ketään, joten se tekee tästä helvetin vaikean valinnan. Muistakaa, etten tee tätä todellakaan loukatakseni, satuttaakseni tai muutenkaan aiheuttaakseni teille mielipahaa. Tää on mun taistelu, ja mä aion selvitä. Mun pulssi on normaali, pupillit vastaa ja olo ei enää edes tunnu kovin huteralta. Uskon, että moni humalatila voi olla pahempi kuin tämä :D Joten rakkaat, älkää huolestuko, mä olen ihan fine. Oikeasti. Lupaan ja vannon. ♥

//Ja vielä kaksi. Kymmenen yhteensä. Anteeksi. Pitäisi kai nukkua, mutta pelottaa nukahtaa. No, oma vikani.

np: Gossip - Heavy Cross

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti