Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 16. tammikuuta 2015

Ei muistikuvia milloin nukahdin

Soitin lääkärille. Se on ihanin kaikista, mutten tainnut siltikään (ehkä?) tehdä selväksi kuin huono olo mulla on. Tai ehkä se tajusi, ei vain sanonut suoraan päin naamaa et OLET TOIVOTON. "Sä hengität tosi tiheästi, yritetääs rauhoittua." Ja mä rauhoituinkin lähes koko loppupuhelun ajaksi. Ja tosiaan puhelun ajaksi. Kun se loppui, sain pienimuotoisen paniikkikohtauksen ja lopulta huusin suoraa huutoa kunnes ääni loppui. Well played, son. Nyt olo on väsynyt. Sanoin sen lääkärillekin; että väsyttää. Väsyttää niin maan perkeleesti. Sanoi, että se on aivan normaalia jos joutuu taistelemaan kuin minä. Käski käydä makaamaan sänkyyn ja kuunnella musiikkia, mut en mää osaa. En pysty. Olemaan paikallaan. Tää paska olo palas takaisin noin kymmenessä minuutissa puhelun jälkeen. Onneksi(?) otin Opamoxin kun lääkäri käski. Jos helpottais hieman? Ja mua hävettää, että käytin koko lääkärin puhelinajan itseeni. Puhuttiin puoli tuntia. Koko se soittoaika. Entä jos jollain muulla ois ollut tärkeempää, kiireellisempää asiaa?


Itken taas. Kolmas kerta puhelun jälkeen. Hetken huutoitkua, sit taas lopetan. Kunnes itken taas. Toivottavasti tää loppuu ennen kuin äiti tulee töistä. Luultavasti, sillä en oo itkeny miljoonaan vuoteen edes näin paljon. Mä vaan vihaan itseäni niin paljon. Pelottaa myös, että kun meen ens keskiviikkona hoitajien tapaamiseen niin ne on silleen "jaahas soitit sit lääkärille etkä meille". Mutko toi lääkäri. On. Ihana. Paras. Ymmärtäväinen ja kiltti. Sil on ihan eri ote asioihin kuin noilla hoitajilla. Se ei vaikuta leipiintyneeltä. Ja nyt mun särkee päätä. Aina paljon itkemisen jälkeen särkee. Ja nyt on myös helvetillinen nälkä, mutta oon päättänyt etten syö ennen kuin äiti tulee töistä. Aamupaino oli 100,9kg, vähemmän kuin... pariin vuoteen? En muista tarkkaan. Mutta vähän kuitenkin. -8kg lähtöpainoon. Ainoa asia, josta voin olla edes hetken tyytyväinen.


Haluaisin muistaa mitä lääkäri sanoi, mutta näin jälkeenpäin puhelu tuntuu sumulta. Muistan vain sen rauhoittelevan äänensävyn, ystävälliset sanat ja vakuuttelut että kaikki on ok, että mitään pahaa ei oo tapahtumassa. "Saat soittaa koska vain, paitsi, no, viikonloppunahan me ei olla täällä. Mut päivystys on aina auki!" ... Nyt alkaa hieman helpottaa ahdistus, Opamox alkaa vaikuttaa. Heittää myös hieman päässä ja tulee lievä pärinäfiilis (ja joku kehtas väittää et Opamox ei "pärise" ellei vedä kolmea purkkia). No, ehkä mä selviän. On mulla vielä lupa ottaa toinenkin Opamox, äiti tulee reilun tunnin päästä kotiin (ellen ole aivan väärässä) ja. No, sit en oo ainakaan yksin koiran kanssa. Mut joo. Mä haluan selvitä, mä aion selvitä. Vaikka paskaa kaadettais niskaan niin mä uin sen läpi. Vittu. Pakko. Vaikkei tässä olossa kyllä haluaiskaan.


PS. Erityiskiitos muuten Nännille! Tulit juttelemaan just oikeaan aikaan ööh oikeassa paikassa tai jotain :D Piristi :3 Lärvi täyteen rautaa ja tatuoidaan pillut otsaan? :3 ...or then not ;) Ei mut oikeesti, kiitos, piristit superpaljon ja oli kiva höpistä. Että. Iso kiitos! (Ja okei nyt lopetan tän kiittelyn XD) ♥

np: ☽ WIICCA ☾ - DEPRESSANT

4 kommenttia :

  1. ihanaa, että on noin hyvä lääkäri c: voimia ja hali ♥

    VastaaPoista
  2. Ei ois ollu kellää tärkeempää tai kiireellisempää asiaa! Sä olit se joka tarvi apua ja sait sitä sen puhelun verran! Ihana, että on tuollainen ihana lääkäri!

    Saatki olla ihan supertyytyväinen ja ylpee itestäs ku oot saanut noin hienosti painoa tiputettua. ♥

    Ei kiittelemistä höpö! Sun kanssa on mukava jubailla ja yhtälailla piristit mun mieltä! ♥ Joo, ne pillut on saatava ja sit kans ne korut ohtaan niin sithän meillä on periaatteessa genitaalilävärit? ÖHÖHÖHÖHÖH. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;________;! ♥

      hihi joo! se on selkee genitaaliläväri, joojoo, heti huomenna meen ottamaan XDDDD

      Poista