Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 5. tammikuuta 2015

En minä tiedä mistään mitään

Mulla on hyvä fiilis. Saan huomata ja kuulla ostaneeni asioita pärinöissäni, mutta sekään ei haittaa mua. En muista juuri mitään siitä yöstä, mut lieneekö edes ihme. Mut olo on. Suorastaan vauhdikas. Eiliseen verrattuna riemuisa. Pelottavan iloinen. Keho sanoo, että väsyttää, mutta mieli että menee ja kovaa. Yritän parhaani mukaan estää itseäni ostamasta mitään, tilaamasta asioita, koska tiedän että tässä kuussa mennään taas ja tiukille. Yrittäisin nukkua, mikäli uskoisin sen olevan mahdollista. Mulla ei ole enää edes Tenoxia, kiitos itseni.

Ja näennäisen hyvästä olosta huolimatta mun mielen täyttää synkät ajatukset. Se on jännittävää. Miten kasvot hymyilee ja nauraa ja mieli möyrii mustassa merenpohjassa. Mietin paljon osastoa, oisko siitä apua? Kun haluaisin vain viiltää syvään, yliannostaa liikaa, kuolla pois. Pelkään tätä mielentilaa, koska tää on just sellainen että mä voisin tehdä mitä tahansa noista. Just because. Ilman syytä. Oikeassa keskisormessa on pikkuhaavoja kaksi tai kolme takkujen pyörittämisen jäljiltä. Sain tänään pyöritettyä kolme. Wow. Nuo pikkuhaavat kutiavat aivan saatanasti. Au.

Oon ostanut nyt bussilipun Helsinkiin perjantaiksi. Bussissa pitäis törmätä Nooraan, mikäli osasin ostaa lipun samaan bussiin. Jännittää. Jännittää vähän kaikki. Torstainen lääkäri ei vähiten. Oikeasti olen jauhanut tästä jo sadasti, mutta jauhan vieläkin: mua pelottaa etten saa mitään rauhoittavia. Pelkään että saan siel Apiksen konsertissa taas sellaisen kohtauksen eikä mulla ole mitään apua itselleni. Pelkään myös etten saa viedä niitä lääkkeitä sinne. Tietääkö kukaan noista käytännöistä reseptilääkkeiden kanssa? Arvostaisin edes pieniä tiedonjyviä ettei tarvisi stressata niin paljon etukäteen jo.


Mut joo. Kamalan kahtiajakoinen olo. Pelottava olo. Se osasto pyörii mielessä, mutta. Enhän mä ole osastokuntoinen. Mä rehellisesti vain tylsistyisin siellä. Ja luultavasti lihoisin, koska mulla olis ongelmia syödä siellä normaalisti - as always. Koska en vain voi sietää laitosruokaa (kukapa siitä pitäisi?) ja tylsyyteen söisin kuitenkin karkkia. Asd. Ei hyvä.

Ja mä kaipaan viiltämistä. Siis oikeasti viiltämistä. En sitä, mitä mä nykyään saan aikaiseksi. Vaan sitä millaista se oli joskus. Kun olin liian sekaisin (?) pelätäkseni. Kun tiesin liian vähän varoakseni. Silloin ennen. Ja mä kaipaan lääkehiiltä ja mä kaipaan havahtumista kiinni kaikenmoisissa laitteissa. Mä kaipaan kaikkea, mitä terveet eivät saisi. Mutta olenko mä terve? En. Mä en ainakaan suostu vielä moiseen lokeroon, sillä mä en tunne itseäni terveeksi. Terve ihminen ei haaveile asioista, joista minä haaveilen. Asioista, joita minä haluaisin toteuttaa. Vai?

Oon juonut kai puolitoista litraa Pepsi Maxia jo. Mä painan ihan liikaa, ja söin pitsaakin. Mun piti painaa alle sata tän vuoden alussa! Matkaa on vielä (taas) pari, kolme kiloa. Mä kävin jo niin lähellä; oli alle kilo matkaa "alle sataseen". Nyt vaaka näyttää (tosin ilta)painoa 103,5kg. Aamuisin se on pyörinyt siinä 102,7kg:n ympärillä. Ei hyvä, tahdon laihtua. Tahdon, että hoitajatkin huomaisivat, sanoisivat että "ootko sä laihtunut?". Tai edes joku sanoisi, joka ei tiedä että yritän laihtua. Että edes joku vieras huomaisi ilman sanomista. Muttamutta. Taidan jatkaa sekavaa oloani. Jos vaikka alkaisi jossain vaiheessa väsyttää? Ja mun rintaliivitkin hajos.

np: Garbage - Not Your Kind of People

4 kommenttia :

  1. Samaistuin taas täysiä. Voimia sinulle.

    VastaaPoista
  2. Käytännöt lääkkeiden kanssa vaihtelee. Jos siellä on turvatarkastus, niin niistä saatetaan kysyä. Reseptiä mukaan vaan. Joskus pyydetään jättämään lääkkeet narikkaan, varsinkin jos reseptiä ei ole. Tämän verran osaan sanoa oman turvallisuuspuolen kokemuksen avulla. Vaihtelee paljon eri paikoissa ja senkin mukaan, kuka mahdollisen turvallisuuschekin tekee.

    Voimia ja hyvää keikkaa! ♥

    VastaaPoista
  3. hei kiitos tiedosta! :3 ja kiitos toivotuksista, samaa toivon itsekin ♥

    VastaaPoista