Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

torstai 22. tammikuuta 2015

I don't want to live like a broken record


Kirjoitin ystävän suosituksesta/neuvosta/"innostamana" tukinettin nettitukihenkilöille lähes kuudensadan sanan viestin. Nyt odotan kuumeisesti(?) vastausta, vaikka tiedän että siihen voi mennä viisikin (arki??)päivää. Samalla pelottaa, sillä ääni päässä hokee että mun hoitajat saavat tietää - samoin kuin ääni hokee että hoitajani tietävät tämän blogin osoitteen ja lukevat tätä salaa minulta. Tää kaikki väsyttää mua. Mä jaksan kyllä ns. normaalielämän, mut anteeksi, en esim. jaksa vastata blogin kommentteihin, vaikka jaksaisinkin ne lukea. Fb:n avaaminen tuntuu raskaalta, mutta avasin sen silti tänäänkin, Ei kukaan onneksi erehdy puhumaan mulle. On raskasta, kun aivot menee esittämisvaihteelle automaattisesti ja en voi sille mitään vaikka haluaisinkin.


Möykky rinnassa alkaa painaa ja kasvaa taas, mutta jotenkin se sijaitsee ihan hieman alempana kuin ennen. On sillä oikea nimikin; ahdistus. Se kasvaa ja kasvaa ja muuttuu painavammaksi - ja nyt mua jo ahdistaa. Hengitys ei kulje normaalisti, on raskasta ja vaikeaa, kädet jännittyvät, samoin kasvojen lihakset. Rintaa painaa, kädet tärisevät hieman. Vittu tätä paskaa. En haluaisi ottaa Opamoxia, sillä pelkään tällä hetkellä hyvin paljon riippuvuutta ja erityisesti vieroitusoireita. Mua ahdistaa myös, etten ole käynyt kohta viiteen päivään vaa'alla, enkä tiedä paljon painan. Sen ei pitäisi ahdistaa, mutta se ahdistaa. Vittu.

Musta on kinda surullista etten voi olla rehellinen kuin kasvottomalle, ruumiittomalle, tuntemattomalle lukijalle. En ikinä, ikinä, oikealle, lihaa ja verta olevalle ihmiselle joka seisoo/istuu/on edessäni. Lasken minuutteja siihen, kun on kohteliasta sanoa Eetulle etten jaksa enää valvoa, että haluan nukkumaan, että voisiko se lopettaa pelaamisen. Vielä puoli tuntia. Mä oon valvonut jo yli kaksitoista tuntia ja se on mulle normaaleina päivinä helvetin paljon. Tietty on niitä päiviä kun menee kovempaa ja kaikki on helppoa jne. mutta ei tänään. Tai no jos sanon nyt.

Huomenna pitää hoitaa asioita kaupungilla, huomenna pitää olla pirteä. Luultavasti päivästä olenkin. Ei tunnu tältä, on ihan jees olla. Sitä odotellessa voisin vetästä iltalääkkeet ja... mennä nukkumaan. Ei, nyt ei kiinnosta tai jaksa olla hereillä. Mä oon itkun partaalla, vaikka voisin aivan yhtä hyvin räjähtää sairaaseen nauruun, sellaiseen, pelottavaan. Just nyt mä haluaisin lukea kirjaa, haluaisin kovasti, mutta mä tiedän etten mä jaksa pitää sitä edes pystyssä. Joten ne iltalääkkeet, sinne sänkyyn, nukkumaan. Kiitos.

np: Bring Me the Horizon - Hospital for Souls

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti