Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Ja pimeä kutsuu luokseen



Ihan vitun paskaa syntymäpäivää mulle. Siis. Ei siinä mitään. Jos pää ois kunnossa, tää ois ollut ihan jees päivä. Aamu (siis iltapäivä) alkoi sillä et veli ja äiti lauloi mulle ja sain pienen lahjan (eli vähän rahaa). Syötiin jäätelöä, sit nukuin taas kaks, kolme tuntia koska olin helvetin väsynyt. Ja sitten mentiin syömään ravintolaan. Ihan jees siis. Paitsi mun pään sisällä. Siellä mikään ei ole hyvin, mikään ei koskaan riitä, varsinkaan minä. Syntymäpäiväonnittelut eivät ole juuri lämmittäneet mieltä, vaikka mä oon oikeen koettanut keskittyä siihen. Ajattelemaan positiivisesti. Mun pää tahtoo vain kuolla ja olenkin ajatellut noin 79,4% hereillä viettämästäni ajasta sitä. Mut en mä ole välittänyt syntymäpäivistä about kymmeneen viime vuoteen.

Mä en vaan tiedä enää. Mua väsyttää, oon epätoivoinen. Mut mua ei uskota missään, tai ainakin tuntuu siltä ettei mua oteta vakavasti. Aina saa vaan kuulla et "odota huomiseen, kyllä se siitä paranee taas". Entä jos en jaksa? Entä jos en halua? Pitääkö mun oikeasti päätyä teho-osastolle, että mut otetaan tosissaan? Riittääkö sekään? Odottavatko ne kutsua hautajaisiin että uskovat? Mun tekis joka toinen hetki vaan mieli pyytää porukoita ajamaan mut päivystykseen. Joka toinen hetki sitten taas päätän etten voi tehdä sitä muille. Näiden "hyvien" vuosien jälkeen. Mä oon ollut viimeksi osastolla... joskus. Oisko kolme vuotta sitten. En edes muista.

Oon vaan jotenkin. Umpikujassa. Ajatukset pyörivät samaa kehää ja en tiedä. Mulla ei ole edes läppäriä minkä voisin ottaa osastolle kun on vain tämä pöytäkone. Kauheaa miten sitä ajattelee vain sitä, miten joutuisi eroon vittu internetistä. Mut mun kaikki on täällä. Henkireikä, elämä, tekstit ja ystävät. Mä en siedä tylsyyttä. Mä en kestä sitä. Mä tarvin tekemistä, jotta mun ajatukset pysyvät kasassa. Tai lähinnä poissa pahoista asioista. Jos vaan voisin kadota, lähteä, nopeasti, tietämättäni. Mä en kykene tuntemaan enää asioita. Mä en saa tyydytystä mistään. Mä en jaksa.

np: Routasielu - Soturi

4 kommenttia :

  1. Tietääkö sun hoitaja(t?) tai lääkäri tästä sun blogista? Tai ootteko keskustelleet siitä, että pystyt edes jotenkin tuomaan ilmi kirjoittamalla sun pahaa oloa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä tietävät että kirjoitan blogia. toivottavasti eivät sentään ole löytäneet tätä. ja kyllä, olen kirjoittanut heillekin. kerran. ei vaan olla palattu siihen tekstiin omasta toivomuksestani. pelkään liikaa.

      Poista
  2. Jostain syystä sitä niin helposti kuvittelee ettei ole "tarpeeksi huonossa kunnossa" osastolle. Se tuppaa olemaan niin, että jonkun täytyy patistaa, että sinne sitten lähtee. Toivon, että joku sinun lähellä tajuais patistaa sinua. Osastolla käyminen voi selventää mieltä. Tai tehä edes jotain.

    VastaaPoista