Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 23. tammikuuta 2015

Kun ilmalento alkaa on hyvä antaa sen tapahtua

En halua kritisoida ketään ihmisenä. Ja tiedän ettei mun tilanteeseen voi sinänsä ottaa ulkopuolinen kantaa. Mutta. Olen jotenkin. Hieman pettynyt (?) tukinetin kriisityöntekijän vastaukseen. Luin sen ja... suu jäi auki. Okei, en mä odottanut mitään että se ois niin valaiseva kokemus että PIM kaikki ois ratkennut. Mutta. "Mene tk:seen jos tarvitsee." "Puhu hoitajillesi." "Mieti asioita joista saat mielihyvää." Juuri valitin, etten voi/osaa/pysty puhumaan hoitajilleni? Ja aika selväksi piti tulla että mä en koe pitkiä aikoja mielihyvää mistään? Ja yritin kuitenkin tuoda ilmi, että toimintakyky on jees, eli teen asioita. Olo vain on kamala. Ainoa fiksu neuvo ois mennä tk:seen, tai päivystykseen. Mutta. Mä en halua osastolle (senkin toistin useasti) tai koe tarvitsevani sitä juuri koska toimintakyky on kunnossa. Päiväpoli? Joo, mutta mä en vaan pysty uskoa pääseväni sinne hoitotahoni kautta (eikä sinne voi käsittääkseni päästä muuten).

Mä oon sitä mieltä, että jos mun hoitajat ei reagoi mitenkään siihen, että kerron soittaneeni apua päivystyksen suunnalta kahdesti kahden päivän sisällä. Ja mä en mielestäni mitenkään helposti soita sinne. Samoin kerroin niille soittaneeni useasti Kriisipuhelimeen. Oonko mä vittu niin vaikea tapaus, turha tapaus, vittu, ok-kunnossa oleva tapaus, ettei muhun tarvi kiinnittää huomiota? Mä olisin vihainen, ja ihan syystä käsittääkseni, jos jaksaisin olla. Mut mä en oo sellainen. Vihainen ihminen. Mä tyydyn kohtalooni ja se on mulle "ok" - aina. Tai ehkä olen tosiaan vain niin tyhmä etten tajua niiden reaktioita? En tiedä. Oon niin väsynyt tähän systeemiin, kaikkeen. Väsynyt. Taidan mennä nukkumaan.


np: Pariisin Kevät - Tulivuoria

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti