Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

lauantai 10. tammikuuta 2015

On turhaa koittaa olla onnellinen

Kesken Apulannan keikan muhun iskee hyvin voimakas ajatus: mut on tehty kuolemaan, mä tulen kuolemaan, mä haluan kuolla. Automatkan porukoiden kyydissä takaisin Lahteen mä mietin että mun vieressa istuu mun paras ystävä ja etupenkillä vanhemmat ja mun tekee mieli käskeä niitä vain ajamaan PHKS:n päivystykseen jotta pääsisin osastolle. Mut sit mä mietin et kuka ruokkisi marsut ja luovuin osasto-ajatuksesta. Sen sijaan ajatus kuolemasta ei ole jättänyt mua vieläkään. Mä en pysty kertomaan keikastakaan nyt juuri. En muista kunnolla muuta kuin sen kun raahauduin Nooran kädestä kiinni pitäen vastavirtaan ihmisten seassa kun ängettiin tietämme vessoille keikan jälkeen. Ja että mua paleli. Ja että Lutakon keikalla oli jostain syystä kaikesta huolimatta se sellainen "oikea keikkatunnelma", mikä tuol Barona Areenalla puuttui. Vaik oli se ihan hienoa, ei siin mitään. Mut.

Päässä soi että sillä mielessäni leikin; jo tänäänkö lähtisin ja on hyvin ristiriitainen olo. Väsyttää ja väsyttää, muttei kuitenkaan ja voihan vittu. Mä olen käyttänyt aivan liikaa rahaa taas, mutta sekään ei tunnu missään tai mitenkään. Mä en tiedä taaskaan haluanko mä elää enää, mutta miten mä hakisin apua? Mä en osaa puhua näistä ajatuksista - ja kuka ruokkisi marsut? Ja mitä ne voi mulle tehdä jos en halua? Niiden pitäisi nähdä mut just nyt, ei enää huomenna, koska huomenna voin voida taas hetken hyvin - kuten voin lääkärintapaamisessa. Mut nyt kaikki kaatuu taas niskaan. Auttaako se, että mulla on pari selviytymiskeinoa, jos mä haluan tätä aina vain uudestaan ja uudestaan - kuolla.

Huomenna mä täytän kaksikymmentäviisi vuotta. Rocktähdet kuolee kyllä vasta kaksseiskana, mutta voisin tehdä poikkeuksen ja kuolla jo kaksivitosena. Mä en osaa vain elää, enkä tosiaan tiedä haluanko edes. Mua ahdistaa koko syntymäpäivä ja varsinkin toi ikä. Mä elän täällä vain materiaa varten - eikä sekään tuota enää samanlaista tyydytystä kuin joskus. Siksi tää mun kuluttamisen määrä vain kasvaa ja kasvaa ja elän koko ajan enemmän velaksi. Mä oon lumipalloefekti; sellainen pallo joka on kasvanut jo liian suureksi eikä sitä voi enää pysäyttää. Se vain kiihdyttää vauhtiaan kunnes törmää; kohtaa loppunsa; hajoaa; tuhoutuu.


Mä hymyilen kai tekohymyä hamaan loppuun saakka.

np: Apulanta - Maanantai

10 kommenttia :

  1. Voi Elina. :/ ♥ Mua alkoi itkettää, kun luin tän. En mä oikein osaa sanoa mitään, toivoisin vaan, että sulla ois parempi olla ja että et haluaisi kuolla.

    VastaaPoista
  2. Toivon kuitenkin oikein kovasti, että sulla on ihan jees synkkäripäivä <3

    VastaaPoista
  3. kirjoitin sulle tumblriin viestin, toivottavasti tuli perille. toivon kovasti voimia sinulle <3 vaikutat niin kultaiselta ihmiseltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tuli. vastaan sulle kohta (jos muistan miten tuo tumblr toimi :D) ♥

      Poista
  4. paljon paljon voimia :( ♥ hyvää synttäriä!

    VastaaPoista
  5. Paljon voimia, pysy vahvana!
    Hyvää synttäriä :)

    VastaaPoista