Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 26. tammikuuta 2015

Paha ihminen

Mä sain soitettua lääkärille. Musta tuntuu et oon vaan itkupilli, valittaja, paska ihminen, luulosairas ja sekaisin. Mä haukuin itseäni ääneen puhelun jälkeen. "Vitun paska miksi soitit?" Mulle on nyt lähete verikokeisiin, joihin ois tarkoitus mennä huomenna. Edellisissä verikokeissa ei ollut ollut mitään vialla, mutta lääkäri sanoi, että voidaanhan ne ottaa silti. Kaikki taas. Päiväpolijuttu jäi mulle vähän auki, mutta luulisin että lääkäri oli siihenkin suostuvainen. Ainakin se käski miettiä ensi maanantain poliajalle valmiiksi tavoitteita päiväpolia varten, ja lupasi tulla itsekin käymään ko. ajalla. Pientä alustavaa listausta tein jo mielessäni: pystyä puhumaan asioista valehtelematta tai kaunistelematta niitä, oppia luottamaan siihen että hoitajat ovat töissä mua varten ja että mä olen hoidon arvoinen sekä saada rauhoitettua mun mieltä itsetuhoajatusten ja väsymyksen suhteen.

Puhelun jälkeen mä purskahdin itkuun. Koska olin helpottunut, koska vihasin itseäni. Miksi mä valitin? Miksi? Sellainen fiilis mulle jäi - valittajapaska. Tätä ei varmaan edesauttanut edellisenä iltana löytämäni keskustelu netistä, jossa mun todettiin olevan jotakuinkin tällainen: "ruma, läski, tatuoitu jakorasiahuora". Vaikka alkuun nauratti, niin toi vainos mua koko yön, jonka nukuin muutenkin äärettömän huonosti. Menin kahdelta nukkumaan. Kolmelta jouduin nousemaan vessaan, ja kohtasin mulle huutavan äidin; "sun takia en saa nukuttua!". Neljältä olen edelleen hereillä. Viideltä. Kuudelta. Kun porukat nousevat ja kuulen niiden valittavan keittiössä mun hereilläolosta ja siitä miten pilasin taas niiden yöunet. Välillä tuolloin yöllä yritin nukahtaa, mutta havahduin samantien henkeä haukkoen hereille. En tiedä miksi. Pelkäsin kuolemaa, kuollakseni. Jossain vaiheessa aamulla sitten vihdoin vaivuin "oikeaan" uneen.

Heräsin hieman ennen yhtätoista. Nousin, kävin vessassa, otin lääkkeet, istuin koneelle. Odotin, että kello tulisi kaksitoista ja voisin soittaa lääkärilleni. Tämän jälkeen tosiaan kaaduin vain sänkyyn, jossa makasin lähemmäs viiteen välillä nukkuen, välillä valveilla itseäni haukkuen. Sitten jaksoin käydä suihkussa pesemässä otsahiukset ja. No. Äiti tuli, syötiin, ja tässä olen. Olo ei ole kyllä joo kehuttava. Tunnen oikeasti itseni niin... arvottomaksi. Vainoharhaiseksi. Pelkään, että tätä blogia seuraavat ovat seuraajia vain koska haluavat nauraa minulle. Että tätä blogia lukevat pitävät mua vain huvittavana esimerkkinä luulosairaasta idiootista. Että mua arvostellaan, haukutaan, että mulle nauretaan. Eniten että mulle nauretaan. Eniten. Kyllä. Mulle on naurettu elämäni aikana niin paljon, niin usein, usein vielä syistä joita en ole ymmärtänyt. Ja nyt se pelko nostaa taas päätään.

Mä olen väsynyt olemaan mä. Mä olen väsynyt. Kun vain saisin sen ilmaistua hoitajille niin että uskoisivat. Voisin hokea tuota loputtomiin: olenväsynytolenväsynytolenväsynytolenväsynyt! Koska mä olen. Väsynyt. Vittu. Itseinhokin on taas huipussaan ja ääh. Tää pää... Jos vain pääsis eroon tästä päästä, sais uuden, paremman, terveemmän. Vaikka oon viime aikoina tosiaan epäillyt olenko lainkaan sairas, vai vain luulosairas ja ärsyttävä valittaja. Se selittäisi paljon. Miksei mua voida auttaa, miksi mua ei haluta auttaa, miksi lääkkeet ei tehoa, miksi olen edelleen tällainen. Se on vaan mun päässä, kaikki. Tekisi mieli itkeä, mutta en mä osaa. Ihmettelin mistä ne kyyneleet päivällä oikein tulivat (niitä oli tosin ehkä kaksi, mutta itkinpä kuitenkin) - en mä itke? Mä en jaksa nyt, mulla ei ole mitään, mä olen epätoivoinen. Pohjattoman epätoivoinen. Loputtoman epätoivoinen. Väsynyt.


np: Turmion Kätilöt - Varjot

11 kommenttia :

  1. Mä pystyn niin samaistumaan tuohon ylitsepääsemättömään väsymykseen. Kokonaisvaltainen väsymys. Hoitohenkilökunnalle kun yrittää puhua, niin tuntuu ettei oteta tosissaan. Olenhan mäkin aina "huoliteltu", "ilmeiltään emotionaalinen", "asiallinen ja hymyilevä" ja kun kysyttäessä kerron väsymyksen olevat hankalin oire tällä hetkellä, se sivuutetaan olkia kohauttamalla. Se ei tunnu hoitohenkilökunnalle vakavalta.

    Surullista on, että viiltely on ainut, mikä on saanut edes vähän rattaat pyörimään. Välillä menen jonottamaan päivystykseen ompeleita vain, jotta otettaisiin tosissaan (ei sillä, ettei niitä olisi hyvä tikata). Ei sen niin pitäisi mennä.

    Vaikka haluaisin ottaa apua vastaan, tuntuu ettei sitä tarjota. En ole tarpeeksi sairas, koska kerron oloistani neutraalisti/hymyillen. Miten saisin sen päivätolkulla sängyssä makaavan minän sinne lääkäriin asti? Sen kuolemanväsyneen.

    -LK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin. en osaa nyt sanoa mitään ... kivaa. kiitos kommentistasi, on mukava etten ole yksin vaikkei tietenkään ole mukavaa että joku muukin kokee samanlaisia tunteita. ääh. :// tsemppiä.

      Poista
  2. Äh. Samaistun ihan hirveästi näihin sanoihin.

    Olet tärkeä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. säkin olet, vaikka harvoin sitä sanon tai ilmaisen. odotan aina sun tekstejäsi, joka paikassa. pärjäile! ♥

      Poista
  3. Tiäkkö, mietin aina välillä että miksi luen sinun blogia. Luin joskus muutama vuosi sitte paljon sellasia blogeja joihin ihmiset kirjotti tosi henkilökohtasia juttuja, ja syömishäiriöblogeja, ja suoraan sanottuna kaikkea masentavaa. Heitin joka ainoan, kaikki lempparitki, lukulistalta aikoja sitte. Paitsi tämän. Ja joo onhan se totta että aika usein kerrot samoista asioista uuestaan ja uuestaan, se voi jonku mielestä tuntua turhalta ja kyllästyttävältä, mutta ei minusta. Kirjotan itekki. Se auttaa. Kai mie sitten tunnen niin helposti samaistuvani sinun juttuihin (plus se että kirjotat mielenkiintoisella tavalla), että tämä on ainoa sellanen masentavan puoleinen blogi, jota pystyn lukemaan. Vaikka kirjotat muistaki kuin masentavista jutuista. Hemmetti, mulla on nyt tosi typerä olo ja mietin tätä kommenttia kuumeisesti että onkohan tämä jotenki loukkaava tai ilkeän kuulonen -________- Yyyh anteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli muutakin sanottavaa mutta unohin sen... :(

      Mutta <3 Hyvä kun sait soitettua lääkärille. Saa olla itkupilli, saa valittaa.

      Poista
    2. et ole ollenkaan loukkaavan tai ilkeän kuuloinen. sen sijaan: KIITOS. tää on ihana, todella ihana kommentti. kiitos. kiitos. ♥

      Poista
  4. Mä seuraan sun blogia siksi, että mä välitän ja haluan tietää, mitä sun elämässä tapahtuu. En mä pysyisi niin hyvin perässä satunnaisilla fb:ssä vaihdetuilla viesteillä. (Ja ärsyttää kyllä, miten jotkut ihmiset kokevat oikeudekseen sanoa toisista [arvelen, että tuollaiset kommentit ovat olleet vieläpä anonyymeja] mitä vain. Jotenkin netissä tunnutaan unohtavan, että siellä ruudun takana olevalla ihmiselläkin on tunteet.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ kiitos kommentista. ;__;

      ja surullisinta tässä (tuon ko. ihmisen kannalta) on, että hän (ellei ollut trolli tai huijari) esiintyi todellakin omana itsenään, omilla kasvoillaan. se siinä lähinnä naurattikin. hah.

      Poista
  5. luen sun blogia anonyymisti ja tykkään tosi paljon sun postauksista. osaat kuvata sairastamista hyvin ja mun mielestä sun tekstit on monipuolisia. mun ainakin on helppo samaistua niihin. usein osaat pukea sanoiksi sellaisia asioita, joita olen itsekin ajatellut jotenkin epämääräisesti, mutten ole osannut ilmaista. oot oikeasti ihana, kaunis, älykäs ja tärkeä ihminen. toivottavasti näkisit sen itse, etkä välittäisi noista tyhmistä kommenteista. tiedäthän että joillain ihmisillä ei ole mitään tekemistä/omaa elämää tai haluavat vaan purkaa omaa pahoinvointiaan haukkumalla toisia. se ei tosiaankaan oikeuta noita kommentteja tietenkään, missään tapauksessa. OLET PARAS. toivon että sulla alkais mennä paremmin ja mua harmittaa kun sun hoitajat on vähän tollasia. ansaitsisit paljon parempaa hoitoa. sulla on ilmeisesti huonoja kokemuksia osastosta,
    mutta mun mielestä siellä ainakin saa sitä hoitoa. mut en tietenkään halua yrittää ylipuhua sua sinne, ne on kaikki sun omia päätöksiä. se päiväpolikin vaikuttaa hyvältä idealta. toivon sulle oikeasti kaikkea hyvää! ja sun blogi on ihan paras! oot niin avoin ja ihana ja kirjoitat hyvin. vähän tässä nyt toistelin itseäni mutta haluan että asiani menee perille. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ;__________;! ihana kommentti, näitä on aina ihana saada. aaaa. tai siis, ei sen puolesta tosiaan että olisi kiva kuulla jonkun kokevan samanlaisia asioita ja tunteita, mutta sen suhteen, että joku arvostaa ja oikeasti lukee mun tekstejä. kiitos ♥

      Poista