Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 16. tammikuuta 2015

††† Tappavan myrkyllinen

Kolmas Opamox tänään. Vaikka saisin syödä vain kaksi. Mutta mä otan sen, koska tää olo alkaa karata taas käsistä ja kai on parempi että musta tulee jossain vaiheessa bentsonarkki kuin että kuolen tänä yönä? Jos jaksaisin olla vihainen, vittuuntunut tai oikeastaan tuntea yhtään mitään muuta kuin suunnatonta tuskaa ja väsymystä, mä oisin vihainen ja vittuuntunut. Tätä vitun sairautta kohtaan. Mä en näe itselläni tulevaisuutta, en edes tiedä nykyään haluanko nähdäkään. Mietin vain, että jos hoitohenkilökunta on kädetön mun kanssa niin kuka vittu mua voi auttaa? Ja kun ne tuskin edes pitävät mua kovin esim. masentuneena. Tuntuu, että mua pidetään vaan valittavana naisena, joka kuvittelee olevansa ja on henkisesti 13v. Lääkärin tekstissä viime viikolta luki et oon "mielialaltaan tasapainoiselta vaikuttava" tai jotain sellaista. Vittu mistä kohtaa?!

Lähtisin päivystykseen (ehkä), jos ei olisi seuraavia asioita:
- äidillä (ja isällä?) huomenna työpäivä
- veljellä huomenna työpäivä
- niin helvetin vaikea pyytää apua (eli luultavasti vain kaunistelisin asioita)
- vihaan osastoja + päätyisin kuitenkin vastaanotto-ossalle, joita vihaan eniten
- jo pelkkä lähteminen on helvetin vaikeaa
- en tiedä

Mut joo. Ehkä mun pitää maanantainakin häiritä lääkäriä, kysyä voisko päästä ysille jotenkin suunnitellusti. Sillä jos se on viikosta tai kahdesta kiinni niin kyl mä mieluummin kituutan täällä kotona kuin kituutan jossain vastaanotto-osastolla. Täällä mulla on sentään tekemistä ja virikkeitä. Ja, anteeksi vain, semitäysjärkistä seuraa. Koska - edelleen - toimintakyky on jees, mieliala suurimmaksi osaksi jees, ainoastaan ongelmana että mä olen jatkuvassa itsemurhavaarassa. Mitä tosin hoitohenkilökunta ei tahdo uskoa? Tai ainakaan ne eivät näytä sitä. Tai sitten en vain ilmaise itseäni tarpeeksi selvästi.

Parasta ois kun voisin soittaa mun lääkärille saman tien. Sille on niin helppo puhua, se on mukava ja ymmärtäväinen ja kaikkea. (Neljäs ja viides Opamox alas, hupshei; kai pitäisi myöntää että vaikka en ole fyysisesti koukussa mulla on jonkinasteinen henkinen riippuvuus?) Kai mä vaan venaan maanantaihin, toivottavasti mieli ei tee temppuja ja väitä siihen mennessä olevansa ok. Ehkä mun pitää ympäripuhua itseni soittamaan silti, ja myös ympäripuhua lääkäri siihen että selviän sen ajan mikä tarvii selvitä että pääsisin ysille. Mä en nimittäin mene vastaanotto-osastolle kuin pakolla, se on varma.


- -

Onnistuin mahdollisesti myös (esi)varaamaan itselleni ajan Lahen Halfblockiin kahden microdermalin asennukseen. NYT KAIKKI HAUKKUKAA TOI PAIKKA TÄN SUHTEEN LYTTYYN niin itken vuolaasti. Mut siel on muuten ollut musta aina mukava, rento ja asiallinen palvelu. Runnoivat naisvoimin mun industrialinkin mun ylipaksusta rustosta läpi ja kaikki siellä ottamani lävistykset on olleen fine. Pelottaa vain tuo microdermal aivan saatanasti ja aion ottaa vielä kaksi mutta. A crazy girl has got to do what a crazy girl has got to do. Tai jotain. Mut ainakin hymyilin tänään hetken, kun ajattelin asiaa. Materialismionni on joskus ainoa onni, mitä voi tuntea, ja sekin on sitten parempi kuin ei onnea ollenkaan - vai?

Okei mut nyt tän tekstin kirjoittamiseen on mennyt kokonaisuudessaa joku reilu kolme tuntia. Parempi kai julkaista. Ennen kuin menee sekavammaksi. Silmiä painaa, mut toisaalta aivoja ei väsytä. Mystinen tila. Saa nähdä miten käy. Ehkä viis 30mg Opamoxia päivässä kaataa mut lopulta kohta sänkyyn. Mut vielä hetken biletän. Hetken vain. Äiti ei saa nukuttua kun se vahtii valvonko mä. Iskällä sama vika. Mut onneks kello on vasta yksitoista illalla. Nyt. Hyvää yötä ja hyvää viikonloppua. Mulla on ihan semijeespöhnä päällä ja maailma on auki! FUUUUUUUUCKKKK YEAH.

np: Bl▲ck † Ceiling - ∆

4 kommenttia :

  1. se ois helpompi sun läheisillekin jos pääsisit osastolle, vaikka sinne ysille. sun vanhemmatkin varmaan ei pysty sen takia alkaa nukkua ku ne pelkää et jos valvot ni teet jotain itelles ja ne löytää sut aamulla hengettömänä.
    jatkuva itsemurhavaara on todellakin syy mennä osastolle. jos sanoisit sille lääkärille painokkaasti että "oon jatkuvassa itsemurhavaarassa".

    VastaaPoista
  2. Opamox oli ainakin itselle epäsopiva bentso. Sain melkoiset vierotusoireet jo yhdestä 15mg:n pilleristä. Eli kun ko. pillerin vaikutus lakkasi, sain kaksi kertaa hirveämmän olon kuin mitä mulla oli ilman Opamoxia ollutkaan. Sain onneksi lopetettua lääkkeen ja olo on huomattavasti parempi kaikin puolin. Mietin, että sopisikohan sulle paremmin joku diapami-tyyppinen - pitempään veressä oleva -bentso? Ainakin itse huomasin Opamoxissa sen, että koska se poistuu verestä nopeasti, se myös aiheuttaa hirveät vierotusoireet ihan pienenkin määrän jälkeen. Diapami taas ei moisia aiheuttanut ja pystyin sen lopettamaan ikäänkuin seinään. Joka tapauksessa: tsemppiä hirveästi!

    VastaaPoista
  3. Löysin vasta vähän aikaa sitten tän sun blogin ja tykästyin samantien. Kiva kun postaat usein. Vaikutat videoiden perusteella aivan ihanalta ihmiseltä. Niin väärin, että elämä kohtelee julmasti, tosi paljon voimia sulle:)

    VastaaPoista
  4. ainoastaan sä voit pelastaa sut

    VastaaPoista