Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 5. tammikuuta 2015

You can't carry me; I'm too heavy inside

Minä. Minä, joka en itke koskaan, itken. Mä itken äänetöntä huutoitkua. En vain halua nähdä mun syntymäpäivää enää kertaakaan. En jaksa. Voisiko joku pysäyttää ajan? Mä itken lohduttomasti ja mun silmät kirvelee suolaisista kyyneleistä. Mun tekis mieli mennä nyt heti vain herättämään äiti, sanoa sille etten jaksa enää ja luovuttaa kokonaan. Mä en todellakaan halua kuolla, mutta kun helvetti en jaksa elääkään. Mä haluaisin vain olla normaali. Sellainen, johon ei satu jatkuvasti. Sellainen, jota ei vuoroin pidetä pilkkanaan ja vuoroin hyysätä. Mä en uskalla taas käydä nukkumaan, koska pelkään kuolemaa. Mutta mä pelkään elääkin. Mä olen ihan liian vanha tähän, ihan liian väsynyt. Missä vitussa on se off-kytkin, jota painaa että tää loppuisi? Mun ympärilläkin on vain pahaa oloa ja mä en enää yksinkertaisesti jaksa. Mä hajoan. Jos tietäisin että mua voitaisiin auttaa, hakisin apua nyt. Mutta tää maailma on niin hullu ettei ulkopuolista kunnon apua saa edes haudassa, sinnekin pitää sukulaisten kantaa. Kaikki ovat niin turtuneet mun oloihin, että vaikka menisin nyt herättämään vanhemmat, ne sanoisivat että "katsotaan aamuun, nuku nyt, aamulla kaikki on paremmin". Mut kuinka vitun monta aamua mun pitää katsoa vielä? Kukaan ei enää ota mun pahaa oloa tosissaan. Oisinpa parantunut jo vuosia sitten. Oisinpa jäänyt ilman tätä taakkaa. Voi kun en olisi edes syntynyt.
np: Before the Dawn - Morning Sun

2 kommenttia :

  1. Toivoisin niin että sun taakka joskus helpottuis, on väärin että noin nuori, kaunis ja älykäs nainen joutuu kärsimään kuten sinä teet ♥

    VastaaPoista