Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

torstai 26. helmikuuta 2015

And there is no one who can save me


Päätä särkee. Äänet päässä käskevät tappamaan itsensä. 98% musta tahtoo totella, vain 2% huutaa vastaan (karkea arvio). Olen väsynyt. Olen väsynyt tähän jatkuvaan muutokseen kaikessa minkä kanssa mun pitää elää. Olen väsynyt olemaan, hengittämään, jaksamaan. Olen väsynyt siihen, ettei mua oteta tosissaan ja käsketään vain "jaksamaan huomiseen". Mä en halua huomista, mä en halua jaksaa. Mikä estää mua lähtemästä? Se bloody kaksi prosenttiyksikköä.

She says, "How long can I live this way
Is there no one I can pay to let me go
Cause I'm half sick of shadows
I wanna see the sky
Everyone else can watch as the sun goes down
So why can't I?"

np: Emilie Autumn - Shalott

2 kommenttia :

  1. Vaikkei susta itsestäsi siltä tuntuisikaan, olen iloinen että on olemassa se 2%. Ehkä vielä jonakin päivänä kahdesta prosentista tulee sata, tai edes 80? Kun elämä on jatkuvaa pahan olon kanssa kamppailua, voi tuntua siltä ettei ole mitään järkeä jatkaa. Mutta sun perhe ja ystävät jäisi suremaan, samaten sun blogin lukijat. Saattaisit myös missata jotain hyviä juttuja, mitä vielä tulee tapahtumaan. Susta välitetään, eikä kaikkea pidä jaksaa yksin. Ehkä sun olisi hyvä lähteä osastolle hetkeksi lepäämään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä, nyt tällä hetkellä just nyt mennään ehkä tilanteessa about 30 pahaa vs. 70 hyvää, mut nää vaihtelee jatkuvasti ja koko ajan ja ennustamatta. Mut kyl tää tästä taas. Kyl mä pärjään ♥

      Poista