Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 9. helmikuuta 2015

Even if the sky is falling down

Sanokoon kuka mitä tahansa, mä kirjoitan nyt. Abouttirallaa tasan viikko blogitaukoa ja mä en kestä enää. Mä oon kuitenkin kirjoitellut esim. livejournaliin ja muuten, mutta tää on se paikka jossa mä parhaiten osaan purkaa tunteitani. Mun harrastus. Mun pelastus. Mun rakkaus. Kirjoittaminen ♥ Mua pelottaa kirjoittaa tänne, koska mun pää sanoo että hoitajat vahtivat mun tekemisiä ja lukevat mun kirjoituksia. Mä olen kuitenkin saanut sanottua niille tästä puhelimessa, joten hieman on helpottanut sen suhteen. Uskoivat jopa mua kun kerroin tuosta. Blogitauko oli hoitajien suositus, enkä jaksa nyt tähän tuhannetta kertaa alkaa selittää tarkalleen miksi, mutta katsoivat sen mun parhaaksi. No, kokeilin, eikä olo muuttunut mihinkään suuntaan, korkeintaan hieman pahemmaksi kun en päässyt purkamaan pään sisältöjä tänne. Sen sijaan oon kärsinyt päivittäin (kyllä, kärsinyt) ahdistuksesta kun olen ajatellut että "kirjoitanpa blogiin (tästä)!" ja olen tajunnut etten "saa". Nyt kuitenkin tää koekaniinina olo saa loppua ja samoin blogihiljaisuus.

Varoitan, tää on luultavasti piiiiitkä postaus, jos satun muistamaan tapahtumia ja tunteita viime viikon ajalta. Ja luultavasti muutenkin. Olot ei oo tosiaan ollut mitenkään katossa. On ollut ahdistusta, pelkotiloja, itkua, väsymystä ja itsevihaa. Sen jälkeen kun soitin hoitajalle tuosta vainoamisajatuksesta/-äänestä, tuo sama ajatus/ääni käski mua hakkaamaan kämmenselkää kunnes se sinersi mustelmaisena. Käsi turposi, mutta on kuitenkin kunnossa vaikkakin kipeä vieläkin. Tunnin kun sitä mäiskin niin... Tänään ja eilen on ahdistanut ja itkettänyt, sillä olen päättänyt luopua marsuista niiden oman hyvinvoinnin takia. Musta ei ole lemmikinomistajaksi, ole ollut pitkään aikaan ja nyt oli pakko tehdä tämä päätös. Tiedän tehneeni oikein, vaikka sattuu helvetisti ja tunnen itseni huonoimmaksi ihmiseksi maan päällä kun en osannut pitää niistä tarpeeksi hyvää huolta.

Oon nukkunut aivan helvetisti. Yleensä alkaa väsyttää siinä viiden aikoihin iltapäivällä, mutta sitkeilen kasiin asti noin yleensä. Nousen ylös joskus yhden aikaan iltapäivällä jos vain aikataulu sallii. Väsyttää ja väsyttää. Nukun huonosti ilman Opamoxia ja Opamoxin kanssa olen aamuisin hieman pirteämpi. Mulla on tosiaan nyt kolme microdermalia otsassa, ja olen täysin peeaa. Äiti ja iskä ovat valittaneet etten muuta tee kuin tuhlaa, mutta toisaalta ne on olleet myös jotenkin harvinaisen ystävällisiä. Hoitajat lupasivat myös seuraavalla tapaamisellamme kertoa minkä luulevat mua vaivaavan. Ahdistaa, pelottaa jne. Jos olenkin kuvitellut kaiken ja ne sanovat mun olevan terve? Mitä mä sitten teen? Valitettavasti seuraava kerta on vasta 18. päivä, joten saan tässä vielä odotella ja kuumotella.

Opamoxit on loppu ja mun pitäis saada joku suostumaan viemään mut hakemaan niitä apteekista. Sellainen edestakaisesti reilun kymmenen(?) kilsan matka ei innosta kävellä. Ei mulla ois voimiakaan. Mun piti tänään siivota ja järjestellä tätä huonetta tääl porukoilla, mut en tiedä tuleeko siitä mitään. Ahdistus syö ja raastaa. Lisäksi väsyttää. Taisin ehkä mainita tästä kaikesta jo sata kertaa, eh? Mut mikä mua on ärsyttänyt viime aikoina. On sellainen outo tunne. Että jos juttelen vaikka äidille ja vastaan sen kysymykseen niin samantien tulee erittäin epävarma olo siitä sanoinko mä äsken yhtään mitään ja/tai kuka sen sanoi. Se on erittäinkin epämukavaa mutta kun yritin kertoa äidille siitä se ei kai tajunnut? Tai siis, ymmärrän, vaikeahan sitä on ymmärtää jos ei ole kokenut :// Mutta ärsyttää. Se ei ole oikeasti mukavaa, ei sitten yhtään.


Tässä teille instagramkuva, jossa kokeilin pyöreitä laseja (ja olin väärinpäin). Musta ne sopii mulle yllättävän hyvin, ja kun kesä koittaa ja vanhojen lasien kytky katkeaa mä taidan ihan omaksi ilokseni ja ihmisten kiusaksi ottaa uuden korottoman ja kuluttoman vuoden kytkyn uusiin, pyöreisiin laseihin. Jos vain Synsamilta sattuu löytymään. Oon haaveillu niistä jo hetken (uskokaa pois). Mut hei. Tässä kuvassa näkyy selvästi yksi mua myös häiritsevä asia: katsokaas mun suupieliä. Mihin suuntaan ne teistä osoittaa (okei tää kuva on väärinpäin mutta)? Alas. Ihan vitusti alas. Siks mun pitää hymyillä suu auki tai siis. Näytän myrtsiltä muuten. Koska VITUN SUUPIELET SAATANA. Miksei ne voi käyttäytyä normaalisti ja olla kuin normaaleilla ihmisillä (vastaus: koska en ole normaali voihan ... !!)? Ja tosiaan, en muista kerroinko mutta bridge lähti helvettiin. On noi dermalit sen verran kivemmat siihen verrattuna ♥

On nälkä. Painan muuten alle sata! (Hieno ajatusketju...) Oon painanu jo viikon tai jotain. Tyyliin ainoa asia joka saa hymyilemään (rumasti). Ai ja se päiväpoli. No, mä en ole siellä (kuten voi arvata jo siitä että kirjoitan tähän aikaan päivästä). Sitä ei ole kuulemma poissuljettu vaihtoehdoista, mutta ensin mun pitäisi keksiä tarpeeksi hyviä syitä ja tavoitteita sille päiväpolijaksolle. Viimeksi tapaamisessa ei oikein onnistunut kun itkin koko tapaamisen läpi. Mun pitää nyt käydä jossain kahvitteluryhmässä myös, joka ois huomenna, mutten tiedä pääsenkö sinne koska iskä ja veli eivät kai mene huomenna Lahteen töihin vaan suoraan Tampereelle. Se selvinnee tänään. Toivottavasti. ... ... :3

Ja en muista kirjoitinko että Katie keksi vastauksen miksi mun blogin tekstien kestää niin kauan tulla tuonne feediin?! Koska tää oma domainjuttuosoite! Sen on pakko johtua siitä! Persettä, mut en mä nyt rupea luopumaankaan siitä kun rahaa maksoin :-----DDD Mä voisin kokeilla yrittää päivittää fb-sivua (← kliketiklik!) aina kun teen uuden merkinnän (mutta koska niitä tulee tyyliin päivittäin voi olla myös teille helpompaa vain päivittää tätä blogisivua armottomasti), eli sinne saa liittyä seurailemaan ;););;));;)););) En oo sitä sen takia jaksanut kovasti päivittää kun siellä on niin vähän (yhyy) seuraajia, mut nyt vois olla sen aika tosiaan. Jos ketään ei haittaa... :---3

Limsa loppuu, vasempaan kylkeen pistää ja mieliala on viime päiviin ja siihen että ahdistaa niin verrattuna yllättävän hyvä. Tää kirjoittaminen oikeasti helpotti. Aion siis jatkaa teidän pommittamista näillä vitun siisteillä ja sisällöllisillä teksteillä tästä eteenpäinkin! Bileet! Ehkä mä jopa jaksaisin alkaa järjestää tavaroita? Mulla on tossa tosiaan nyt lipasto mihin tunkea tavaraa sen sijaan että ne lojuis tyylikkäästi ympäri huonetta tai no lähinnä tuossa tuolilla. Ja onhan mulla mitä odottaa taas! Hopeajärven sekä Vähäsarjan lätykät ilmestyy tässä tän kuun aikana. Ens viikolla tosiaan selvinnee mitä vittu sitä tytyä vaivaa. Ja tänään pitäis olla hyvää ruokaa: jonkinsortin härkäruukkukermapippurikastikeviritelmä! Joten. Kai mä tässä. Pärjäilen. Kaikesta paskasta huolimatta. Että jee, blogitauko on ohi ettekä pääse musta vieläkään (= ikinä!) eroon :-----3! ♥

np: Capital Cities - Safe and Sound

10 kommenttia :

  1. Kiva kun palasit tänne! Mul on tullut sun kirjoitusten perusteella mieleen, et sulla saattas olla epävakaapersoonallisuus. Mulla itellä meinaan on ja aika samanlaisia oireita löytyy. Mut se selviää sit siellä käynnillä. Tsemppiä sulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :3 mulla on epäilty sitä ja ainakin varhaiskuntoutuksen puolella mulle sanottiin ettei sitä kirjata mulle diagnoosiksi koska se voi jotenkin vaikeuttaa kelan kanssa toimimista tjsp...
      kiitos tsempeistä :3

      Poista
  2. mulle tuli taas tästä kirjotuksesta mieleen että onkohan sulla psykoottisia oireita :< oletko itse miettinyt sitä vaihtoehtoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onhan mulla omasta mielestäni aika jatkuvasti niitä... en vain tiedä olenko oikeassa vai kuvittelenko mutta tosiaan; se selvinnee ensi viikolla. :)

      Poista
    2. hyvä, kun selviää! ajattelin vaan kysyä sen takia, että joskus psykoottisia oireita ei itse huomaa ollenkaan!

      Poista
  3. Oot tosi kaunis :3 koita jaksaa ♡

    VastaaPoista
  4. Sun suupielet on tosi söpöt ja oot muutenkin niin kaunis! Ihana toi sun kuva ^^ Ja ihanaa kun kirjoitat taas!

    VastaaPoista