Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

lauantai 28. maaliskuuta 2015

"En koe itseäni sairaaksi tai oudoksi millään tapaa, vain huonoksi elämään"

Mä oon korviani myöten kusessa. Siis en siinä pehmoisen vaaleanpunaisessa merkityksessä, vaan siinä raadollisen verenpunaisenmustansekaisessa. Mä en voi tässä kertoa minkälainen kusinen tilanne on käsillä, sillä se on liian raskasta, yksinkertaisesti liian hävettävää. Kahdenkymmeneneljän tunnin sisään 300mg Opamoxia ahdistukseen ja itkuisuuteen. Apu? Ei ole näkynyt vielä. Hieman pöhnäinen olo, mutta todellisuus lyö kasvoille niin lujaa ettei sitä estä mikään.

Nukuin lyhyeksi jääneet yöunet, sitä ennen ja sen jälkeen olen itkenyt pitäen puolen tunnin taukoja ja jatkanut taas. Mä itken kaikesta. Siitä kun veli halaa vaikkei tiedä edes mikä mulla on. Siitä kun näen kaupassa pääsiäismunia. Siitä kun koira tulee mun sänkyyn (ja potkaisen sen pois, koska en ansaitse sen seuraa). Kaikesta, ihan kaikesta mikä muistuttaa elämästä. Tai siitä, mikä on muille elämää, mulle tuskaa.

Oksettaa. fyysisesti. Oon yrittänyt oksentaa tänään useasti, mutta pelkään ja inhoan sitä niin paljon etten pysty. Äiti huomauttaa, että olen käynyt suihkussa viimeksi viime viikon perjantaina ja pyytää seurakseen saunaan. Lupaan lähteä, vaikka tiedän että se pettyy huomatessaan että olen viiltänyt. Mutta mitä muuta mä olenkaan kuin pettymys? Kaikille. Mut en mä koe olevani mitenkään sairas tai outo tai yhteiskuntakelvoton. Mä en vain osaa elää. Parempi ois kai lähteä.


np: Lana Del Rey - Born to Die

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti