Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Huono maine ja tyhmä nimi

Niin paljon materiaa, niin helvetisti laskuja. Mä lyön itseäni - lähinnä henkisesti, mutta kuitenkin. Lähinnä. Kädet tärisee näppäimistöllä, kun yritän tavata näitä sanoja. Kirjoitusvirheitä kirjoitusvirheen perään. En mä normaalisti tee näin paljoa virheitä. Menee taas hieman kovaa, ja joku mun sisällä tahtoo kovasti olla itsetuhoinen, kuolla jopa, mutta edes sekoilla. Tunnen vajoavani suoraan helvettiin samalla kun nousen korkeuksiin. Eikä se tunnu pahalta - vielä(?).

Vähän Opamoxia, vähän siideriä, vähän sitä, vähän tätä, viilto tai kaks. En jaksaisi silti tätä, sillä toisaalta mua väsyttää aivan saatanallisesti. En koe olevani mitään, ja silti kaikki, ja lähinnä silti en mitään. En pidä itsestäni, inhoan, vihaan. En haluaisi nukkua, juon kolaa, ja vituttaa kun silti väsyttää. Silmät valuvat vettä kun haukottelen. Mutta joku mun sisälläni on levoton, rauhaton. Tahtoo valvoa, tahtoo bilettää, tahtoo nauraa ja juoda ja laulaa. Ristiriitoja.


Vanilja-eshishan höyryä hengitykseen, jostain syystä se polttaa kurkunpäässä, mutta niin namia. Lisää kolaa elimistöön - sitä halpaa, mulla ei ole varaa Pepsi Maxiin - ja pian olen taas pirteä. En tosin tiedä, mikä sen aiheuttaa. Pirteyden. Kaipaan seuraa, ei vain oikein ole ketään - vaikka on. Pelkään vain, pelkään pilaavani ihmisten illan, pelkään puhua, pelkään aloittaa keskustelua, pelkään, jännitän.

Päivällä näin sivusilmällä varaston oven aukeavan ja sulkeutuvan - ja sulkeuduin piiloon sänkyyn moneksi tunniksi, sillä olin varma että joku, jokin, oli tulossa tappamaan mut ja ainoa keino on paeta sänkyyn ja esittää nukkuvaa. Olin varma, kuulin ääniä todisteeksi, että sähkökeskuksessa on pommi, joten en voinut käynnistää mitään sähkölaitetta. Jossain välissä olen oikeasti nukahtanut, ja herään puoli kolme. "Hups." Kuka rakastaisi hullua, tai ennen kaikkea rakastuisi hulluun?

np: Hopeajärvi - Pullo kloroformia

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti