Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Ne hakkaa nauloja kylkiluihin ja vetää ne pihdeillä pois

Huomenna pitäis mennä kaupunkiin, pitäis mennä tutustumaan Klubitalolle; herätä, nousta, syödä jotain, istua autossa, nukkua lisää, nousta uudestaan ja marssia halki keskustan siihen tutustumiseen. Sen sijaan mä harkitsen vakavasti että mä vaan nukun, nukun ja soitan hoitajalle etten jaksa - voi - tulla, ja nukun lisää. Itseasias oon jo päättäny sen. Ei musta oo nyt lähtemään. Tiedän mitä mä tekisin jos menisin kaupunkiin, kämpille. En mä nukkuis - paitsi vähän. Mä viiltäisin. Enkä mä voi tehdä sitä nyt. En nyt, kesä tulee, mä en kärsi olla pitkähihasissa, mä en voi nyt. On vaan paha olla. Niin helvetin paha olla. Päätä särkee, söin liikaa, sattuu niin paljon, oon liikaa. Tahdon pois. Anteeksi.

Mua ei naurata, ei hymyilytä. Ajatuskin sattuu. Väsyttää. Ajatus nukkumisestakin sattuu. Koska silloin pitää hengittää. Ajatus hengittämisen ajattelemisesta sattuu. Muhun sattuu. Aamul kaikki voi olla - toivottavasti on - toisin, mut nyt mä en jaksa. Kaiken päälle mua oikeasti oksettaa se kaikki mitä söin vähän aikaa sit ravintolassa. Siis oksettaa ihan, öh, terveellä tavalla? Siis koska söin liikaa. Ja vittu mitä mä siitä teille selitän. Sen sijaan voisin sanoa et oon ajatellut viime aikoina paljon Annua. Sitä kaikkea mitä tehtiin ja koettiin yhdessä - sen vähän aikaa mitä ehdittiin tuntea. Elin sen ajan mitä tunnettiin varmaan enemmän kuin koskaan. Ilman Annua en uskaltais mitä uskallan nykyään. Sitä tytyä on ikävä.

Vihaan ko tulee valoisaa. Vihaan. Mun on entistä vaikeampi nukkua. Ajattelin et jos kerran soitan huomenna hoitajalle etten oo tulossa niin voisin valittaa myös unesta. Etten nuku. Että tarvin jotain. Koska alkaa mennä hermot pyörimiseen, ei valvomiseen, mut siihen et on väsymys muttei saa unta. Seroquelia en aloita uudestaan, se on varma. Mut ... jotain. Itkettää myös vähän miten turha olen. En ole mitään. Veljel on tänään synttärit, se kertoili ketkä kaikki sitä oli onnitelleet ja miten se aikoo kiertää taas kesällä kavereidensa kanssa festareilla. Mun kesäsuunnitelmiin kuuluu dataaminen, nukkuminen ja ... no, siinä ne. Yksinäisyys, kuten mun kesäaikoihin on kuulunut aina.


Päällimmäiset, tiivistelmä? Paska olo, päätä särkee, oksettaa, väsyttää. Tahdon viiltää, tahdon kuolla, tahdon pois. Sattuu.

np: Lasten Hautausmaa - Lasten Hautausmaa

2 kommenttia :