Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Saved too many times

Herään hieman ennen neljää. Iltapäivällä. Väsyttää. Vaivalloisesti nousen ja puen ja astun ulos huoneestani, mikä oli virhe numero kaksi, seuraava heti heräämisen jälkeen. Kaikki pysähtyvät hetkeksi paikalleen, kukaan ei vilkaisekkaan, hiljaisuus, kunnes kaikki jatkavat hiljaa mitä ikinä olivatkaan tekemässä. Kukaan ei noteeraa minua, ei ole huomaavinakaan, vaikka jokainen varmasti huomasi. Otan lääkkeet ja katoan takaisin huoneeseeni; minua ei selvästikään kaivata. Tiedän mitä ne ajattelevat. "Ottanut taas yliannostuksen." Ja mun tekee mieli kiljua, huutaa, rääkyä keuhkojeni pohjasta että mua vain väsytti. Mutta se ei muuttaisi mitään, joten. Katoan takaisin huoneeseeni.

Mutta kun mä en oikeasti ole ottanut kuin vain pakolliset lääkkeet. En muuta. Mua oikeasti väsytti, väsyttää vieläkin. Mutta eilinen, yö, on yhtä blurria ja mä en tiedä edes koska olen mennyt nukkumaan. Muistelisin joskus puoliltaöin, mutta en voi olla varma. Epäilen itseäni, mutta enemmän epäilen että joku on myrkyttänyt mun ruoan, juoman. Syöttänyt mulle jotain, joka on saanut mut nukkumaan. Lopulta mun pää on varma että se on ainoa mahdollinen vaihtoehto. Mua oksettaa (kai koska on nälkä) ja väsyttää aivan saatanallisesti. Tahdon vain takaisin sänkyyn, takaisin nukkumaa. Musta ei ole kohtaamaan tätä päivää. Ei tällaisella vastaanotolla, tällaisella alulla. Haluan vain kuolla.


np: Lana Del Rey - National Anthem

2 kommenttia :

  1. Kuulostaa tosi kurjalta et sun perhe kohteli sua kuin olisit ilmaa. Kannattaisiko välillä mennä omaan kotiin, saisit olla ihan rauhassa siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. omalla kämpällä on aivan liian vaarallista nyt. siksi en voi mennä. onneksi perhe havahtui tuosta outoudestaan ja oli loppupäivän aivan "normaali".

      Poista