Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

tiistai 5. toukokuuta 2015

Ja jalkojakin särkee


neljä unohdusta; hups, hups, hups, hups.
uppoan.

oon liian herkkä, ei mua luotu tällaiseen.
vajoan.

sataankahteenkymmeneen ei kuole millään.
eihän?

ja jalkojakin särkee.

Mirel Wagneria uudestaan ja uudestaan, kunnes nukahdan. Tarinat kuolemasta, näyt kuolemasta, kuolema, on liian lähellä, mutta ei mulla ole muuta juuri nyt. Kädet leijuvat ja päästä tulee kevyt. Rinnassa muljahtaa. Kaikki on niin todellista ja niin harhaa. Viimeinen yliannostus palaa mieleen, oksennus, epätodellisuus, harhat, omituiset tuntemukset. Entä jos olenkin yliherkkä? Voiko keho herkistyä lääkkeelle? Sydämen puolella rintaa muljahtaa. Onneksi pian on aamu ja voin herätä parempaan päivään. Onhan nää illat aina niitä pahimpia. Jos selviät illasta ja yöstä, selviät aina seuraavaan.

np: Mirel Wagner - No Death

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti