Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kirjoitin livejournaliin - ja pari lisäajatusta vailla sisältöä


"Kello on pian kymmenen aamulla ja mua ahdistaa infernaalisesti. Olen ollut hereillä tunnin, ja tää on nyt kestänyt ainakin puolisen tuntia. Mulla ei ole lääkettä, joka auttaisi. Ei mitään, mikä auttaisi. Oon kokeillut värittämistä (meni plörinäks koska en voinut keskittyä ja raivo alkoi nousta), musiikkiin keskittymistä (niin että tiedostan joka sanan, mietin sanojen merkityksiä jne... ei auttanut) ja ihan muiden asioiden ajattelemista (ei toiminut tääkään kun en voinut keskittyä). Pitäisi kai vielä kokeilla lähteä ulos lenkille koiran kanssa - jos eivät ole jo lähteneet ja vieneet sitä lenkille.

Mutta ahdistus. En kestä. Tekis mieli vain painua takas nukkumaan; ehkä teenkin niin. Kaikki ylimääräiset äänet ahdistaa, vilkkuva puhelin ahdistaa (en aio lukea viestejä), selkään sattuu ja sekin ahdistaa. Pelkään että flippaan. Pelkään todella. Mitään ei auta että oon surkea ihmisperse, joka on kaiken lisäksi lihonut taas. Mä en pysty tähän. Mä en vaan jaksa, en pysty, en halua. En saa teidän onneksenne välitettyä tän tunteen intensiivisyyttä tekstillä. Oksettaa.

Taidan mennä nukkumaan, jos tää menis sillä ohi. Muuten voi tapahtua kauheita (muiden kannalta). Oon väsynyt tähän. Pakko kai keskiviikkona polilla sanoa et mä en kestä. Ja tiedän mitä ne sanoo; "sä oot selvinnyt tähänkin asti" ja "me ei voida antaa sulle mitään lääkettä (sillä kaikki on kokeiltu tai kielletty)". Anksilon ei toimi, Atarax ei toimi, Ketipinor ei toimi. Varsinaisia rauhoittavia en enää saa. ETTÄ ONKO NIITÄ EDES MUITA ENÄÄ (joilla ei voisi muka tappaa itseään, pyhpah ja lol). Tuntuu että paniikki on jossain ihan lähellä. Ja koska mulla ei ole voimia käyttää mitään kehittäviä keinoja tähän, joten tarvisin lääkettä. Mutta EN SAA SAATANA. Se ahdistaa entisestään. Vittuperkelesaatana.

Jossain syvällä mä haluaisin selvitä, mutten tiedä onko musta siihen."

- -

Mä en jaksa, mä en jaksa, mä en jaksa en jaksa en jaksa en jaksa. Haluan poispoispoispois. Pois tästä olosta, pois tästä kehosta, pois. Joku elämä, jossa ei tarvi tuntea pahaa oloa, ei ainakaan tällaista, näin intensiivistä ja lamauttavaa. Pois. Sanat ei riitä, kipua, ja sattuu. Oksettaa. Ahdistaa. Mä en halua jaksaa enää. Tai haluan. Tai en. En tiedä. Haluan vain että tää kipu loppuu, että saisin olla rauhassa, minä, olla. Mä en kaiken päälle tiedä ketä tai mitä uskoa; en usko mihinkään ja kaikki on sekavaa. Auttakaa nyt jumalauta joku. (Ja kaiken päälle nyt tuntuu että mä pyörryn, apua.)

np: Ruger Hauer - Jenkem

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti