Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Luita ja kipua

Mä tunnen mun käsien ja jalkaterien luut äärimmäisen selvästi. Käveleminen tekee pahaa. Näppäimistöllä kirjoittaminen tekee pahaa. Lasista kiinni pitäminen tekee pahaa. Oleminenkin on sitämätöntä. Tuntuu kuin nytkin kirjoittaisin pelkästään luilla, ettei mulla olis lihaa ja nahkaa ollenkaan sormissa. Ja että silti, kaiken järjen vastaisesti, näissä luissa on tunto. Tää tunne, tää sietämätön olo jatkuu jo toista päivää. Kukaan ei usko kun sanon tästä. Herään yöllä kesken painajaistenkin siihen kun tunnen mun jalat ja kädet. Sattuu, sattuu paljon. Kaikki katsoo oudosti kun kerran tästä.

Mun on jatkuvasti hierottava käsiäni. Istuttava niin että jalat eivät kosketa lattiaa. Liikuteltava sormia. Varoa koskemasta mihinkään. Selittämätön, sietämätön tuska. Ja tää ei ole edes kipua, tää on vain tuntoaistimus joka on mennyt yli. Ei säre, ei kolota, ei koske. Mutta sattuu silti. Tää on kamalaa, hirveää, sietämätöntä, ihan oikeasti. Eikä tää ole eka kerta. Mä tiedän tän tunteen jo useasti menneisyydestä. En voi keskittyä kunnolla mihinkään muuhun kuin tähän tunteeseen. Tuntuu pahalta. Erittäin, erittäin pahalta. Juuri nyt tuntuu, että tää leviää hitaasti käsivarsiinkin, molempiin, apua.


Seisomaan nouseminen on tuskallista. Huudahdan kivusta, tukahdetusti, tai voiko tätä sanoa kivuksi kun ei varsinaisesti satu mutta tuntuu äärettömän epämiellyttävältä ja sattuu jollain mystisellä tavalla? Ahdistaa tämä. Yritän tyhmyyksissäni googlettaa, mutta se tarjoaa vain nivelreumaa eikä mulla oo minkäänlaista turvotusta nivelissä? Tää on vaan ... (sanonko vielä kerran?) sietämätöntä. Alkaa ahdistaa kaiken lisäksi. Tää on tuskaa, koska edes sängyssä ei ole hyvä olla. Kuvittelin et pehmeä alusta tuntuis paremmalta, mutta ei. Mä en tiedä mitä teen. Pelottaa.

np: Ultramariini - Hän haluaa heijastuksen

4 kommenttia :

  1. Aina jos on jotain tosi omituisia ja ahdistavia fyysisiä kokemuksia, sitä joutuu mietiskelemään, että kyllähän tämä todennäköisesti on psykosomaattista... mutta entä jos ei olekaan? Ja näissä ajatuksissa sitten viettää pelokkaan ja unettoman yön, kun ei ole varma. Sitää alkaa aina pelkäämään kaiken maailman sairauksia. Entä jos?

    Ei ole kyllä tuon tapaisia tuntemuksia koskaan ollut, hankala kuvitellakaan miltä tuntuu :O Mutta osaan silti ihan vähän samaistua siihen pelkoon. En osaa auttaa mitenkään. Pitää kai vain jaksaa luottaa siihen että sekin menee joskus ohi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mmh. ei mukavaa. onneksi tänään hieman helpompi tän suhteen jo vaikka illalla vielä itkin tuskissani sängyssä, mut joo, ehkä tää menee ohi. :/ ♥

      Poista
  2. Oon lukenut sun näitä juttuja ja oon huomannu, että aika paljon netistä teet diagnooseja itelles. Multa psykiatrit kiels kaiken tommosen, koska jo kaiken sekopäistyden keskellä meinasin seota enemmän pelkästään vainottelemalla asioista lukemalla netistä sairauksista. Näin jälkeen päin oon todennu että tottahan ne puhui. en lue enää netistä mitään, koska on hyvin epätodennäköistä, että löytäisi sairauteensa diagnoosin netinkautta. Oireetkin on usein psykosomaattisia. Toivottavasti kuitenkin saat asioita kuntoon, masennus ja ahdistus on kova kamppailu, mutta hoidettavissa. Itse koko elämäni asian kanssa kamppailleeni voin nyt hengähtä, vaikka jäljellä on skitsofrenia ja bipolaarinen. Myös olen ruvennut miettimään, että mä elän omaa elämää ja jos muita häiritsee mun flippailu niin se on niidem henkilökohtainen ongelma. voimia! T. pienien vihreiden miesten kanssa koko elämänsä bailannut -81

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, tiedostan että erittäin paha tapa :-----D kiitos kommentista ja voimista :3 tsempit sinnekin :3!

      Poista