Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 15. toukokuuta 2015

Pohdin; olenko jo tehnyt päätökseni?


Ahdistaa. On hyvin sekava olo, sellainen vaarallinen ja sekava. Väsyttää, muttei nukuta. Tahdon valvoa aamunkoittoon. Mua revitään tuhanteen osaan sisältä ja tahtoisin että se tapahtuisi myös fyysisesti. Kaikki on niin epäselvää. Kaikki on niin kyllästyneet muhun, mun ainaiseen valitukseen, mun ainaisiin ongelmiin. Ois vain niin paljon parempi jos mua ei olisi. Ei vain muille, vaan muillekin. Kaikille. Oon miettinyt paljon kuolemanjälkäistä aikaa. Et onko siellä mitään. Ja oon todennut et mitä ikinä siellä onkin - jos on - se ei voi olla pahempaa kuin tämä. Jos tuska pysyy vakiona niin sittenpähän kärsin sielläkin, missä ikinä sitten olenkaan, mut pahempaa? Ehei. En usko siihen.

Kyllästynyt. Se mä olen. Kyllästynyt kaikkeen. Kyllästynyt siihen ettei mua jakseta enää, kyllästynyt siihen etten mä jaksa enää. En tajua kuka hyötyy enää siitä että kituutan elossa - musta on vain haittaa. Okei, joku saattaa jäädä kaipaamaan, mutta lopulta musta on vain enemmän haittaa kuin hyötyä. Toisaalta kuolemisessakin on kamalasti vaivaa. Mä en jaksaisi kirjoittaa ohjeita mitä tehdä millekin asialle ja kenelle pitäisi ilmoittaa jnejnejne. Kamalasti järjestämistä. Pitäisi kirjoittaa kirjeitä, pitäisi selvittää, järjestää... Pitäisi. Pitäisi kuolla.

Joku voi ajatella, että itsemurha on yksinkertainen ratkaisu monimutkaiseen ongelmaan - ja tavallaan se onkin. Mutta tavallaan se on myös monimutkainen prosessi, jolla koetetaan paeta yksinkertaista ongelmaa: maailmaa, elämää... miksi sitä haluaakaan kutsua. Mä olen kirjoittanut ensimmäisen hyvästelykirjeeni 28.1.2009. Se on osoitettu hänelle, ei kenellekään muulle kuin vain ja ainoastaan hänelle. L, kuinka joskus kaipaankaan neuvokkuuttasi, rauhallisuuttasi ja huumoriasi. Sitä, kuinka olit läsnä. Pelastit minut niin monesti. Itkin sitä taas tässä eräänä yönä, mutten tunnusta. Miksi maailma ajoi meidät erilleen? Ehkä, jotta toinen meistä saisi elää. Se toinen en ole minä.

Mä tuhoan kaiken ympäriltäni. Hitaasti, syövyttäen. Ja samalla mä syön itseäni sisältä. Tuhon kierre, jonka voi katkaista vain tuhoamalla sen, joka tuhoaa. Minut. Jos olemassaolon voisi vain lopettaa ajatuksen voimalla... Olisin jo poissa. Ja vaikka kuolema on ruma, en haluaisi jättää jälkeeni enempää rumuutta kuin on pakko. Harmillista, että varmimmat keinot ovat niitä sotkuisimpia, vrt. shotgun to the head (99%). Maailma on raaka paikka. Oispa haulikko.

np: Soap&Skin - Mawal Jamar

3 kommenttia :

  1. Ihmettelin miksei sulta ole tullut postauksia pitkään aikaan, mutta jostain syystä nää uusimmat ilmestyi mun hallintapaneeliin vasta nyt :o Kommentoin tässä siis vähän kaikkea nyt.

    Se fyysinen kipu taisi mennä sulta jo ohi? Hyvä jos meni! Halusin kertoa, ettet ole yksin sen kanssa. Joskus kun mun ahdistus oli pahimmillaan, tunsin käteni ikävästi, en ehkä ihan samallalailla kuin sinä, mutta kuitenkin. Koko vartalossa oli tosi paha olo! Välillä tuntui siltä ettei jalat kanna ollenkaan ja heräilin yöllä mitä ihmeellisimpiin oloihin. Onneksi se loppui sitten jossain välissä ja todella toivon, ettei se tule takaisin. Jännä miten voi sattua henkisesti niin paljon, että siitä tulee jo fyysistä.

    Se valokuvapostaus oli tosi kiva, toivoisin lisää sellaisia! Olet taitava valokuvaaja ja sun ottamia kuvia tykkää katsella vaikka kuinka pitkään. Ihanat värit ja kaikkea.

    Tuntuu niin tekopyhältä sanoa että "älä tee itsellesi mitään", kun niitä asioita on itsekin harkinnut, eikä se olo katoa mihinkään näillä muiden pyynnöillä. Mutta silti itsekkäästi toivon, ettet lähtisi minnekään. Koska mulle (kuten myös todella monelle muulle) jäisi todella tyhjä olo, jos sua ei enää olisi. Ja toisaalta, eihän sitä ikinä tiedä mitä tapahtuu - ehkä jonakin päivänä tapahtuu vielä jotain tosi ihanaa, vaikkei sitä nyt pystyisikään uskomaan.

    Halauksia, voimia ja kivoja ajatuksia sinne paljon ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS. Ihan sairaan kaunis toi sinun uusi profiilikuva täällä! *___* Dayuuum

      Poista
    2. Joo, luulen että se johtuu tästä omasta urlista/domainista. Ettei ne ilmesty siihen feediin oikein ja ajallaan. Tai sitten se on vain blogger :CCCC

      Joo meni ohi, se oli kyllä vaan ihan. Karmaisevaa :C Hyy. Ei kiva.

      Kiitän *punastelee* :3!!

      Niin... Ääh. Kunpa tietäisikin, joskus sitä toivoo näkevänsä tulevaisuuteen. Ihan tietääkseen onko siellä mitään mukavaa, vai vaan syveneekö tää paska ajan kanssa :D

      Kiitoskiitos, kivoja ajatuksia ja voimiavoimia samoin sinne ♥♥

      Poista